Kaihipotilaskin kaipaa rohkaisua

Kuva: Reima Kangas

Minullakin todetaan todennäköisesti myöhemmällä iällä kaihi. Yli 70-vuotiaista vain kolmasosalla ei ole lainkaan kaihia. Tosin sinisilmäisenä todennäköisyys kaihiin on minulla tiettävästi hieman pienempi kuin ruskeasilmäisellä vaimollani.

Kaihiin (ex-harmaakaihi) ei ole lääkettä, joten ainoa hoito on leikkaus. Hoitona kaihileikkaus on hyvin tehokas keino silmän näkökyvyn parantamiseen. Silmän samentuneen mykiön vaihto tekomykiöön on nykymenetelmin potilaalle melko vaivaton toimenpide, joka kestää noin varttitunnin. Leikkauksia tehdään Suomessa vuosittain lähes 50 000.

Suomessa ei ylletä kaihileikkauksissa aivan samoihin tehokkuuslukuihin kuin esimerkiksi Intiassa, missä yksi silmälääkäri saattaa leikata jopa 40 silmää päivässä. Täällä keskivertotahti on 10 silmää päivässä.

Tuolla vauhdilla jonot ovat eivät vielä ole venyneet kohtuuttomasti ja hoitotakuun rajoissa pysytään lähes joka puolella Suomea. Poikkeus on Hus, missä kaihipotilas joutuu odottamaan yli puoli vuotta. Lääkäreiden lisätöitä leikkaavassa Husissa suunnitellaan palveluseteleistä apua kaihileikkauksiin. Osassa sairaanhoitopiirejä leikkaukset hoidetaan omin voimin ja osassa vuokratyöllä.

Silmäleikkausten tehostamiseen on lähitulevaisuudessa melkoiset paineet, sillä niihin käytettävien henkilöresurssien on laskettu kymmenessä vuodessa vähenevän kolmanneksen.

Suomalaistenkin silmäkirurgien uskotaan pystyvän intialaisten vauhtiin, mutta vain pakon sanelemana ja väliaikaisesti. Moinen hihnatyö polttaisi nopeasti kirurgit loppuun. Nykyisestä 40 vuoden kirurgin työurasta voisi vain uneksia.

Erot hoitokulttuureissakin ovat melkoiset. Kirurgin on vaikea asennoitua pelkäksi tempuntekijäksi, joka ei edes tiedä ketä leikkaa. Suomessa pidetään tärkeänä, että potilaaseen saadaan inhimillinen kontakti sekä ennen että jälkeen leikkauksen.

Lähetä

Tulosta

Jaa