Pääkirjoitukset
Elina Yrjölä, 8.5.2009, 10:54Hoitakaa sitä masennusta
Mielenterveyden häiriö on nyky-Suomessa yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy. Ylivoimaisesti suurin alaryhmä ovat mielialahäiriöt – käytännössä useimmiten masennus.
Jopa alle 30-vuotiaita, etenkin naisia, jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia.
Eikä parempaa ole luvassa seuraavien sukupolvien varttuessa: alkuviikosta tutkimusuutinen kertoi, että lukiolaiset uupuvat. Joka viides lukiota käyvä tyttö katsoo uupumisen vaikuttavan motivaatioonsa ja suoriutumiseensa.
Eihän tämä näin voi mennä.
Alle kolmikymppisen työkyvyttömyyseläke on yhteiskunnan kannalta aina käsittämätöntä tuhlausta. Yksilön ja tämän läheisten kannalta kyseessä on useimmiten tragedia, joka venyy koko elämän mittaiseksi.
On päivänselvää, että suomalaisessa yhteiskunnassa on jokin pahasti vialla, kun luvut ovat tällaiset.
Ehkä pystymme liian harvoin antamaan lapsille ja nuorille sellaiset elämän eväät, joilla pärjää. Ehkä korostamme liikaa suorittamista ja ulkoista menestystä sisäisen onnen ja tasapainon kustannuksella. Ehkä emme osaa johtaa niin, että työpaikalla olisi siedettävää. Tai saattaa olla niinkin, että yhteiskunta tarjoaa jaksamattomuuden mallia: on ikään kuin oikein uupua.
Masennusmassan juurille on vaikea löytää. Vaikka löytäisikin, asiaan vaikuttavat niin monet mutkikkaat syyt, että niitä on mahdoton muuttaa nopeasti.
Kun syihin on hankala puuttua, pitää keskittyä hoitamaan oireita.
Masennus on sairaus, joka lääketieteellisen tutkimuksen ja kliinisen kokemuksen mukaan on useimmiten mahdollista parantaa tai ainakin pitää aisoissa.
Miten siis voi olla mahdollista, että tällainen hoidettavissa oleva sairaus jätetään hoitamatta? Miksi annetaan ihmisten luisua sivuraiteelle sekä yhteiskunnassa että – mikä surullisinta – omassa elämässään?
Paljon on jo tekeillä, sosiaali- ja terveysministeriön Masto-hankkeesta lähtien. Ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) lupasi taannoin, että parin vuoden päästä Kelan maksamaa psykoterapiaa saavat kaikki tarvitsevat. Hyviä alkuja, jotka kaipaavat jatkoa.
"Miten siis voi olla mahdollista, että tällainen hoidettavissa oleva sairaus jätetään hoitamatta? Miksi annetaan ihmisten luisua sivuraiteelle sekä yhteiskunnassa että – mikä surullisinta – omassa elämässään? "
Siksi koska ei aina osata yhdistää syy yhteyksiä. Esim. talouden kanssa ytaiteileva mielenterveyspotilas joutuu luopumaan jostakin. Joko omaisuudesta tai mielenterveydestä. Esim. ulosottovirastolla on noin kuukauden perspektiivi eikä siellä voi tehdä mitään pitkäjänteisesti. Jos maksat, niin et hoida itseäsi.
Hoitaminen on hidasta, kallista ja tulokset ovat epävarmoja. Täydellinen riski-investointi siis.
Nyky-yhteiskunnan normi on jatkuva kilpailu ja kilpailussa on aina häviäjiä. Nykykilpailuun kuuluu se, että heikoin lenkki yksinkertaisesti pudotetaan pois tai hänet "vapautetaan". Kilpailuun ei kuulu sääli häviäjiä kohtaan vaan aito voitonriemu ja se, että häviäjien kuuluu hymyillä viimeiseen asti. Voittajat mitataan rahassa, millään muulla ei ole merkitystä. Ihmisiä kannustetaan kilpailuun hokemalla kilpailukykyä, talouskasvua ja jatkuvaa kouluttautumista, ja samalla heitä pelotellaan kilpailuun maalailemalla kauhukuvia pätkätöistä, työttömyydestä ja syrjäytymisestä.
Jos yksi uupuu ja masentuu, niin toiselle aukeaa kilpailussa paikka podiumilla.
Piilevä tai alihoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta ajaa lukemattomia naisia työkyvyttömyyseläkkeelle, jopa alle kolmikymppisenä. Suomessakin tulisi laskea TSH:n yläraja nykyisestä 4,5 > 2,5, niin johan saataisiin ihmisiä hoidetuiksi ja takaisin töihin.
Nykyisen hoitolinjan vuoksi moni tulee leimatuksi luulotautiseksi mielenterveyspotilaaksi, ja päätyy koristamaan masennustilastoja. Hoitolinja on se, että tuijotetaan (jo vanhentuneita) viitearvoja ja hoidetaan niiden mukaan, ei ihmisen voinnin mukaan. Taudinkulku on hitaasti etenevä, ja monesti ihmisen täytyy olla jo todella huonossa kunnossa saadakseen hoitoa, elleivät veriarvot jostain syystä korreloi olotilan kanssa. Ja hyvin usein näin käy. Kyse on valtavasta määrästä ihmisiä.
Kaikki mielenterveyspotilaat tulisi tutkia kilpirauhassairauden varalta. Kelan tulisi tutkia, kuinka moni tyroksiinin käyttäjä syö myös masennuslääkettä, ja nämä ihmiset pitäisi hoitaa kunnolla, sillä masennus on monesti vain huonosti hoidetun hypotyreoosin oire. Kuten ovat myös korkea kolesteroli, ylipaino, sepelvaltimotauti, lapsettomuus.. Hypotyreoosin alihoito hyödyttää vain lääketeollisuutta, sillä nämä ihmiset joutuvat syömään lääkkeitä kaikkiin liitännäissairauksiin, jotka hoituisivat yhdellä lääkkeellä- eli korvaamalla puuttuva hormoni.
Kilpirauhasfoorumilta löytyy tositarinoita nykypäivän Suomesta. Olisi aika jo ottaa todesta potilaiden hätähuuto.
PÄÄKIRJOITUS
Kati Haapakoski, 3.2.2012Valvonnan tarve ei vähene
Kohtuus olisi paikallaan myös Valviran ja sen työntekijöiden toimia arvioitaessa. »
PÄÄKIRJOITUS
Kati Haapakoski, 27.1.2012Voimavarat oikein jakoon
Kun puhutaan sairauskuluista, äänessä on useimmiten maksaja, harvemmin potilas. »
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.