KOLUMNI
Jussi Merikallio, 10.8.2012, 10:15Terveydenhuollon erilainen yhdenvertaisuus
Kuva: Heidi Kähkönen
Julkisen terveydenhuollon toimintaa ohjaa yhdenvertaisuuden periaate. Suuret kansalliset hankkeet, kuten terveydenhuoltolaki ja valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva uudistus, korostavat palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja laatua.
Harvaan asutussa maassa palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen ei ole helppoa, mutta sitä pitää tavoitella: Hyvinvointivaltiossa terveyspalveluiden on lähtökohtaisesti oltava väestölle yhdenvertaisia. Siksi on hämmentävää, ettei lääkekorvausjärjestelmä kohtele väestöä yhdenvertaisesti.
Lääkekorvausjärjestelmän tarkoituksena on mahdollistaa tarpeenmukainen lääkehoito potilaan maksukyvystä riippumatta. Yksinkertaiseen tarpeeseen on luotu monimutkainen ja väestöä eriarvoisesti kohteleva rakenne, jossa hoidettava sairaus määrittää korvaustason.
Nykyjärjestelmä tuli voimaan 1960-luvulla. Noudatamme siis lähes 50 vuotta vanhaa periaatetta, jonka mukaan lääkekorvauksen taso määrittyy sairauden perusteella sen sijaan, että korvausmenettely olisi kaikille sama. Yhdenvertaisuuden pitäisi olla jo sinänsä riittävä syy uudistaa korvausjärjestelmää.
Järjestelmä luotiin aikanaan toisenlaiseen maailmaan. Väestön sairastavuusprofiili on muuttunut ja lääkehoitojen mahdollisuudet kehittyneet huimasti. Esimerkiksi Alzheimerin taudin etenemistä voidaan lääkkeillä hidastaa tehokkaasti, mutta ”modernina” kansanterveydellisenä, kansantaloudellisena ja inhimillisenä kysymyksenä se on hierarkisoitu alhaiselle korvaustasolle. Näin vain maksukykyisillä henkilöillä on varaa kyseiseen lääkitykseen, mikä osaltaan lisää terveys-eroja ja korostaa väestön eriarvoisuutta.
Nykyjärjestelmä tältä osin pikemmin ylläpitää terveyseroja kuin kaventaa niitä, eikä se aina ohjaa tehokkaimpiin lääkehoitoihin. Korvausjärjestelmällä on luonnollisesti lääkehoitojen käytön ohjaukseen liittyviä tehtäviä, mutta yhdenvertaisuus ja hoidolliset epätarkoituksenmukaisuusongelmat on korjattava, ja tähän on olemassa varsin yksinkertaisia vaihtoehtoja. Lääkekorvaus-järjestelmää uudistettaessa on palvelujärjestelmän tavoin otettava yhdenvertaisuus yhdeksi keskeisistä arvoista.
Sitä paitsi korvausluokkien määrittely vaatii Kelassa ja terveydenhuollon piirissä paljon aikaa ja resursseja. Siihen kuluvalla 50 lääkärityövuodelle voisi olla muutakin käyttöä.
Kirjoittaja on Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja.
Vaikka kaikki lääkkeet olisivat ilmaisia, eivät verenpainetaudista ja dementiasta kärsivät potilaat olisi tasa-arvoisia. He tuskin kokevat tätä eriarvoisuutta edes suurimmaksi ongelmaksensa.
En ole aikaisemmin kuullut väittämää, että Alzheimer-lääkkeet olisivat erityisen tehokkaita, enkä sitä nielekään, joten alempi korvaustaso verrattuna esimerkiksi insuliiniin ja tyroksiiniin verrattuna kuulostaa erittäin sopivalta.
SAmaiset uudistukset ovat keskittämässä terveyspalvelut kauas potilaiden saavuttamattomiin. Jokaisella ei ole autoa eikä varaa kuljeskella paikkakunnalta toiselle taksilla; eriarvoistamisen seurauksena monet eivät saane edes mahdollisuutta reseptin hakuun. Lääkkeitä myydään siis jatkossa vähemmän kuin ennen...
KOLUMNI
Elina Ojanen, 14.6.2013Kaveria ei jätetä
"Tiedätkös, nykyajan nuorilla on tapana käyttää alkoholia." »
LÄÄKKEET
Jussi Merikallio, 17.5.2013Lääkehoito on sote-uudistuksen varjossa
Lääkehoitojen standardointi kulujen minimoimiseksi ei ole rationaalista lääkehoitoa. »
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.