KOLUMNI
Linnea Karlsson, 16.12.2011, 12:41Se tunne, kun tulee huijatuksi
Tieto siitä, että perheet joutuvat odottamaan tutkimuksiin ja hoitoon pääsyä joskus pitkäänkin, ahdistaa toisinaan. Silloin pyrin unohtamaan jonon ja keskityn ajattelemaan niitä, joiden hoidosta olen jo vastuussa.
Tämän jälkeen pitää miettiä, ettei ovien sisäpuolelle päässeiden kohdalla tee asioita, jotka tulevat yhteiskunnalle liian kalliiksi. Yritän välttää turhia tutkimuksia ja kohdentaa hoitotoimenpiteet mahdollisimman tarkasti.
Työssäni kohtaan paljon perheitä, joissa lapsilla ei ole vakuutuksia. Lapsiperheiden köyhyys kävelee vastaan usein ja terveyden epätasa-arvo on arkipäivää. Julkinen terveydenhuolto on monelle ainoa vaihtoehto, eikä siinä lähtökohdassa sinänsä pitäisi olla mitään vikaa. Käytän paljon aikaa mahdollisimman hyvän ja toteuttamiskelpoisen hoitosuunnitelman laatimiseen. Näin tekee moni muukin kollega.
Kaiken tämän ponnistelun jälkeen luen lehdistä, että jotkin terveydenhuoltoalalla toimivat yksityiset yritykset jättävät tietoisesti yritysveronsa maksamatta ja siirtävät varansa – eli osin julkisin varoin tuotetun voittonsa – veroparatiiseihin. Vuositasolla kyse on kymmenistä miljoonista euroista.
Samaan aikaan osa oman alamme yrityksistä toimii tietysti sekä lakia että moraaliperiaatteita noudattaen.
Veronkierto, vaikka toistaiseksi laillinen sellainen, on tietysti laaja ilmiö eikä rajoitu vain terveydenhuoltoalan yhtiöihin. Kuitenkin juuri terveyspalvelujen yhteydessä nämä niin kutsutut verojärjestelyt ovat lääkärin etiikan kannalta täysin sietämättömiä. Tuntuu säälittävältä nappikaupalta pohtia uusia säästökohteita julkisessa terveydenhuollossa, kun samalla joku vetää pahasti välistä.
Lääkäreiden kesken tarvitaan nyt arvokeskustelua. Lääkäriliitonkin nettisivuilta löytyvät profession eettiset ohjeet, joita voisi pitää arvokeskustelun ”punaisena lankana”.
Ohjeet ovat olemassa, mutta jäljelle jää kysymys halusta noudattaa niitä. Haluammeko oikeasti, että tasa-arvoinen terveydenhuolto kehittyy edelleen? Vai olemmeko hiljaa hyväksyneet terveyden ja terveyspalvelujen eriarvoistumisen? Jos näin on, ymmärrämmekö, mihin kaikkeen terveyden polarisoituminen lähitulevaisuudessa johtaa vaikkapa kansanterveyden tai yhteiskuntarauhan kannalta?
Tai jos todella olemme kaikki samassa veneessä, miten tässä pääsi käymään näin?
Kirjoittaja on nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja työskentelee lastenpsykiatrian klinikassa Tyksissä sekä tutkijana Turun yliopistossa ja THL:ssa.
Nimen omaan. Meidän tulisi tälläkin elämän osa-alueella saada asioita suhteutettua ja alkaa tekemään asioita, joilla on oikeasti väliä hyvinvoinnin säilyttämisen kannalta.
Raha pyörittää maailmaamme absurdilla tavalla.
Haluan, että työskentelemme yhteiskuntana ihmisten ja ympäristön (siksikin, koska emme ole emmekä voi olla erillisiä ympäristöstämme joten sillä on suora vaikutus omaan hyvinvoinitiimme) hyvinvoinnin eteen, emme pääoman hyvinvoinnin eteen! Olen kyllästynyt maailmaan, jossa me kaikki työskentelemme ja joustamme sen päämäärän eteen / edessä, että rikkaimmat saavat vielä lisää rahaa, jota heillä jo on enemmän kuin olisi kohtuullista.
Toki globaalisti olemme tässä asetelmassa saamapuolella, mutta se ei tee siitä oikeudenmukaista. Ja osataan sitä meistäkin puristaa rikkaammille, kuten tämän kolumnin aihekin osoittaa.
" Kaiken tämän ponnistelun jälkeen luen lehdistä, että jotkin terveydenhuoltoalalla toimivat yksityiset yritykset jättävät tietoisesti yritysveronsa maksamatta ja siirtävät varansa – eli osin julkisin varoin tuotetun voittonsa – veroparatiiseihin. Vuositasolla kyse on kymmenistä miljoonista euroista.
Samaan aikaan osa oman alamme yrityksistä toimii tietysti sekä lakia että moraaliperiaatteita noudattaen. "
Kannattaa varmaan aloittaa päättäjätasolta näiden kaivelu, osuu tunkioon kaikkein varmimmin.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.