KOLUMNI

Linnea Karlsson, 4.5.2012, 9:04

Lapset, nuoret ja alkoholi – kenen vastuu?

Kuva: Vesa-Matti Väärä

Hallituspuolueen kansanedustaja Jaana Pelkonen puolustaa alkoholin julkista mielikuvamainontaa (TS 28.4.12). Hän perustelee näkemystään muun muassa sillä, että mainonnan poistaminen korostaisi liikaa yhteiskunnan vastuuta lasten ja nuorten päihdekäytön ehkäisyssä kodin vastuun kustannuksella.

Kuitenkin yhteiskunnaan toimenpiteillä, kuten lainsäädännöllä, tulee olla oma vastuunsa keskeisissä kansanterveydellisissä kysymyksissä.

Vaikea käsittää, mikä tässä asetelmassa on niin kamalaa. Hallitusohjelmaankin on kirjattu halu rajoittaa alkoholimainontaa.

Tunnustan, että suhtauduin itse ennen huomattavasti liberaalimmin nuorten alkoholikokeiluihin. Kulttuurissamme ajatus ”kaikkihan ne kokeilee” on tavallinen. Tulipa jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajakin taannoisiin juhlimisiin liittyen todenneeksi, että lapset ovat tottuneet näkemään aikuisia humalassa.

Omat asenteeni ovat muuttuneet monta piirua niuhommiksi kertyvän tutkimustiedon ansiosta: näyttää siltä, että jos halutaan vähentää alkoholin haitallisia aivovaikutuksia, tulee vaikuttaa muun muassa alkoholin käytön aloittamisikään.

Olen siirtynyt tiukkapipoisten täti-ihmisten joukkoon ja kannatan lasten terveyttä suojelevia ikärajoja pontevasti.

Lainsäädäntöä suunniteltaessa on myös tärkeää ymmärtää, millaiset asiat nuorten käyttäytymiseen ja terveyteen liittyviin valintoihin vaikuttavat. Nuoruusikäisen elämässä kavereilla ja mielikuvilla on suuri käytöstä ohjaava merkitys, vaikka vanhempien ja kodin vaikutus on toki yhä tärkeä. Nuoria tulisi suojella kriittisten vuosien ohi siihen asti, kun he pystyvät tekemään itsenäisiä terveysvalintoja riippumatta esimerkiksi mainostajien tarpeista.

Jaana Pelkonen huomauttaa, että suurin riskitekijä nuoren alkoholin käytölle on se, että vanhemmat käyttävät hallitsemattomasti alkoholia. Tutkimusten mukaan kuitenkin kokonaisuus ratkaisee, eli riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden yhteisvaikutus ja riskien kasaantuminen on merkittävämpää kuin yksittäinen riskitekijä.

Siispä juuri ne lapset ja nuoret, jotka perimän tai epävakaiden elinolojen puolesta ovat muita alttiimpia joutumaan alkoholisairauksien kouriin, pitäisi erityisesti suojella kaikelta ylimääräiseltä riskiltä.

Eiköhän täysi-ikäinen suomalainen osaa hankkia alkoholijuomansa ilman mainontaakin, mutta suurimmassa riskissä oleville lapsille ja nuorille juuri positiivisesti välittynyt mielikuvamainonta voi olla kohtalokasta.

Kirjoittaja on nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja työskentelee lastenpsykiatrian klinikassa Tyksissä sekä tutkijana Turun yliopistossa ja THL:ssa.



Kommentoi artikkelia
Lähettämällä viestin hyväksyn keskustelun ehdot.
Palaute toimitukselle
Re: Lapset, nuoret ja alkoholi – kenen vastuu? 10.5.2012 9:43

Ei alkoholistin lapsista tule alkoholisteja, eikä viinamainosten näkemisestä. Nuoret jotka vaipuvat alkoholismiin saavat vaikutteita hyvin paljon siksi, että saavat vaikutteita kavereiltaan ja kokeilu halustaan, taustalla heikko itsetunto ja halu olla kuin muut. Näennäisesti uhoava ja tervepäisenä tunnettu nuori ajautuu hetkelliseen unohdukseen alkoholikokeilun ansiosta. Vastuu itsestä ja omasta hyvinvoinnista ei merkitse tässä vaiheessa mitään, kun kavereiden ja ystävien saaminen on tärkeintä maailmassa. Vanhemmilla ei ole käytössään yksinoikeutta toimittaa lasta hoitoon, vaikka huomaavat lapsen vajoamisen maailmaan josta on niin kauhean vaikea ja täydellisen elämänmuutoksen ja entisten "ystävien" taakkse jättämisen kautta nousta takaisin tasapainoiseksi ja itsenäiseksi toisista riippumattomiksi yksilöiksi. Koska takana on paljon solmuja avattavaksi ja siltoja poltettavaksi. Vaikka vanhemmat olisivat viinattomia, tai niukasti "oikein" ottavia heillä on vain esimerkillinen malli annettavanaan. Itse olen painottanut lapsilleni, ettei juominen poista ongelmia. Koskaan ei pidä juoda huoliin. Eikä siksi, ettei muuten osaa olla hauska ja iloinen. He ovat ikävä kyllä sukulaisten ansiosta nähneet miten alas ihminen joutuu alkoholin ja muun mömmöjen takia. He ovat nähneet elävästi ja valehtelmatta miten alkoholi tappaa suoraan tai välillisesti ja se on ollut varmasti tärkein opetus. Monet kauhistelevat ehkä tätä, mutta ei sitä voi välttää jos elää ihmisten kanssa, koska myös elämän nurjat puolet on lapsille kerrottava ja näytettävä. Yhteiskunta sanoo "ei oota", jos vanhemmat tai lapsi itse hakee apua. Nuorten itsetunnon kohtaminen yksilötaholla on tärkein tie minkä tahansa ongelman poistamiseen. Saada itse huomaamaan että ei pääse irti ilman apua, sallimalla sen avun. Syyttely ja sääli on pahinta mihin voi auttaja sortua. Suurin tekopyhyys on se, että toisaalta halutaan kieltää viinan kirot ja yhteiskunnalle tuomat rahalliset kulut, kun taas toisaalla Alko ja sen maailman bisnesmiehet haluavat myyntiä lisää voittojen himossa. Kysykää lapsilta jotka istuvat poliklinikoilla apua saamassa, miksi he juovat, auttoiko juominen ongelmiin ja olisko toista keinoa niiden ongelmien hoitoon. Kysykää yksilöiltä mitä he haluavat, heidän haaveistaan ja tavoitteistaan ja tukekaa niitä. Avatkaa yhteiskunnan ovet niille joiden on vaikea edetä elämässä omin avuin. Viinaa myyvien ja tuottavien olisi maksettava korkeat korot alkoholismin minimoimiseen. Kokonaan ei viina maailmasta lopu, eikä tarvitsekaan.