KOLUMNI
Harriet Finne-Soveri, 17.2.2012, 10:39Iäkkäiden jännät asiat
Filosofi Jostein Gaarderin taannoinen hittiromaani Sofian maailma kannusti kyseenalaistamaan totuttua todellisuutta. Poliisikonstaapeli Routalempi televisio-sarja Pasilassa on kehittänyt tästä toiminnasta suorastaan taiteen eksyilemällä ihmettelemään, mitä jännää ilmiöiden taustalta voisi löytyä.
Vanhojen ihmisten asiat ne vasta jänniä ovat.
On tosi jännää, miten lujassa istuu kuva vanhuudesta pidätyskyvyttöminä höperöinä.
Jännintä pidätyskykykeskustelussa on sen suhde ikään. Ihminen on pidätyskyvytön elämänsä ensimmäiset vuodet, eikä siihen liity kielteisiä mielikuvia. Elämänkaaren loppupäässä pidätyskyvyttömyys on jännästi lähes häpeällistä. Kuolla saa kunnialla, mutta ei ulostaa housuihinsa.
Keskustelussa jännästi jää vähälle huomiolle se, mihin voitaisiin ryhtyä. Esimerkiksi 65 vuotta täyttäneistä sen kolmen neljäsosan tarpeet, jotka hoitavat itsensä lisäksi omaisensa, sukulaisensa ja vielä naapuritkin, jäävät jännän vähälle huomiolle. Ikä on vain ja ainoastaan kustannuserä.
Iäkästä hoitavaa omaista ei jännästi ole olemassa. Tiedän tapauksia, missä muistisairaaksi tiedetylle on lainkuuliaisesti kerrottu tutkimustuloksia, mutta kieltäydytty kertomasta niitä hoitovastuussa olevalle hyvämuistiselle omaiselle.
Jännää on myös, että vain ani harvassa paikassa – jos missään – potilas saa pyytämättä kopiot omista terveystiedoistaan, saati että tietäisi ylipäätään, mitä hänestä kirjoitettiin. Kysymistä joutuu jännästi varomaan, ettei saa hankalan potilaan leimaa.
Jännää on myös, miten tärkeän tiedon kulku on jätetty turvaamatta. Keskenään keskustelemattomia ATK-ohjelmia saa vapaasti ostella markkinalakien ja kilpailutuksen siunaamina riippumatta siitä, miten suurta vaaraa yhteensovittamattomuus voi aiheuttaa.
Jännistä jännin ilmiö on erilaisten yritysjohtajien ja insinöörien innovatiivinen tuotteliaisuus sosiaali- ja terveysalan asioissa. Erilaista kirjaa ja konsulttia pukkaa ovista, ikkunoista ja liesituulettimista.
Olisi virkistävän jännää lukea vastapainoksi vanhainkotijohtajan tai kotihoitopäällikön kirjoittama teos ”Nokian yritysjohdon strategiaopas” tai ”Kuinka pelastetaan Suomen metsäteollisuus”. Vielä jännempää olisi nähdä koko yritysjohdon syöksyvän yhtenä miehenä siteeraamaan näitä opuksia.
Jännää olisi tietää, päteekö sosiaali- ja terveyspalveluluihin filosofian henki: mielekäs kysymys pesee tukun mielettömiä vastauksia.
Kirjoittaja on geriatrian dosentti ja ikäihmisten palvelut -yksikön päällikkö, THL.
Olen itse 53 ja toimin appeni omaishoitajana, anoppini kuoleman vuoksi. Jo ennen sitä hoidin heidän asioitaan vuodesta 2000 lähtien. Anopin monet sairaudet, kaatumiset ym. ollaan läpi käyty. Hyvän ja kiitettävän palvelun antoi ambulanssien henkilökunta ja Peijaksen henkilökunta näinä vuosina, varsinkin kun itse jaksoin kysellä ja vaatia, sen kiireen keskellä. Ainoa moite on että lääkäreiden ylimielinen asenne potilaaseen ja omiasiin ei miellyttänyt, poikkeuksena Katriinan sairaalan lääkäri. Itselle tämä aika on oppimista joka päivä. Samalla sopeutumista ja sopeuttamista kahta taloutta yhteen. Päälle vielä muut asiat. Omaishoitajana en kaipaa ulkopuolista kertomaan missä mennään. Tarvitsen vain tiedon appeni lääkityksen oikeellisuudesta, apuvälineistä jne. Appeni on sokeutunut täysin vasta viimevuosina ja muistikin on heikentynyt. Pahimpana pidän "elävät unet" ja muistikuvat jotka saa hänet yöllä tai päivällä tekemään asioita jotka saa hänet välillä vaaratilanteisiin. Häntä ei voi jättää moneksi tuntia yksin. Ruoka, lääkkeet, vaatehuolto,...kaikki on minun varassa. Päätin heti alussa ja ilmaisin sen heti, etten ala omaa terveyttäni ja elämääni käyttämään vaippojen vaihtoon jne. ei siksi että se olisi inhoittavaa, olen lapset hoitanut ja koirankin kakan kerään, vaan siksi että hän on veromarkkansa maksanut ja oikeutettu myös ympärivuorokautiseen hoitoon laitoksessa, sillä ellei minua olisi hän olisi jo siellä. Lisäksi mainittakoon että yhteistyö eri hoitolaitosten kanssa potilaan hoitoon liittyvissä seikoissa on jäyhää, silloinkin kun siihen on lupa omaisilta annettu. Sitä pitäisi parantaa ja yleensäkin automaattisesti toimittaa omaiselle kopiot kaikista potilasmerkinnöistä. Yleensä potilas, vanhus, omainen, on täysin tietämätön mitä päätöksiä ja ajatuksia on käyty ja mitä ne arviot ja ehdotukset ovat hoidon suhteen. Ei potilaalle ja omaiselle voida sanoa että nyt lääkäri päätti tätä ja hoitajat tekevät sitä...ilman että potilas/hoitaja antavat asioille siunauksensa. Ihmisen oikeus omiin asioihinsa loppuu, vasta kun hän on kuollut. Jos sittenkään.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.