Seniorikommuunit vahvistaisivat Suomen maabrändiä

Sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii lisäämään kotona asuvien iäkkäiden määrää. Pitkäaikainen laitoshoito lakkautetaan ja korvataan ympärivuorokautisella palvelu- ja ryhmäasumisella.

Kannatan ministeriön tavoitteita. Pitkäaikaissairaalat eivät kuitenkaan muutu ympärivuorokautiseksi palvelu- ja ryhmäasumiseksi nimeä vaihtamalla. On rakennettava uusia tiloja, ja henkilökunnan gerontologista osaamista on kehitettävä. Palvelu- ja ryhmäasunnot eivät saa olla yhteiskunnasta eristyneitä linnakkeita. Ovia on avattava lähimmäisille, lapsille, koululaisille, taiteen ja muun kulttuurin edustajille ja muille kansalaisille.

Ympärivuorokautisen hoidon ja perinteisen kotona asumisen välillä on iso aukko. Koti- ja omaishoidon kehittäminen ja senioritalojen rakentaminen eivät riitä sen täyttämiseksi. Tarvitaan uusia asumisen ja tuen malleja.

Asuminen ei ole vain fyysinen asunto. Sosiaaliset verkostot, kauppa-, posti-, pankki-, kulttuuri- ja muut palvelut, katujen ja teiden kunto ja liikennejärjestelyt kuuluvat asumiseen. Kaavoitus, liikenne ja kansalaisten integraation edistäminen ovat yhteiskunnan tehtäviä. Ympärivuorokautisen asumisen ja perinteisen kotona asumisen välisen aukon täyttäminen ei saa jäädä pelkästään markkinoiden tehtäväksi. Sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteiden toteutuminen vaatii ympäristö- ja muiden ministeriöiden havahtumisen.

Tarvitaan yhteisöllisiä asumismuotoja, huipputekniikalla varustettuja muistisairaiden ja heidän omaistensa asuintaloja, teknisesti korkeatasoisia senioritaloja sekä sairaaloista kotiutuvien väliaikaisia turva-asuntoja, joissa iäkkäiden sosiaaliset, toiminnalliset ja kulttuuri- ja muut tarpeet on otettu huomioon. Kerrostalojen sosiaalitalonmiehet, kortteliklubit ja lähellä sijaitsevat lounasravintolat, ruoka- ja muut kaupat, apteekit, pankit, postit, terveysasemat, liikuntapuistot ja muut palvelut säästävät kotihoidon kustannuksia ja edistävät vanhusten toimintakykyä. Seniorit ovat aktivoituneet tukemaan toisiaan. Sitä on edistettävä taloudellisesti yhteisöasumisen rahoituksella.

Kansalaisista huolehtiminen ja lähimmäisten auttaminen ovat sotien jälkeisen kehityksemme perusta. ”Kaveria ei jätetä” on suomalaisuuden ydintä. Tätä Suomi voisi korostaa maabrändissään. Senioreiden asumisen ja palveluiden kehittäminen voisivat kuulua maabrändin konkreettisiin toimintoihin. Toimivalla huipputekniikalla varustetut muistisairaiden asunnot, vanhusten turva-asunnot ja senioritalot olisivat vientituotteita teollisuudelle.

Kirjoittaja on LKT, professori Turun yliopistossa ja ylilääkäri Tyksissä