Kolumnit
Pekka Niemelä, 15.1.2010, 9:12Pettua ja Risikon reseptejä
Kuva: Markku Ruottinen
Muuan vuosi sitten pettu vilahteli uutisissa eksoottisena terveystuotteena. Maahan koulutettiin petsureita ja köyhän leivänjatke markkinoitiin terveyttä parantavana tuotteena. Sitä kun jaksaisi pureksia pihkan tursuessa suupielistä, saataisiin sokerit kondikseen ja vyötärölinja kapoiseksi.
PETTU tekee vahvasti uutta tulemistaan. Perusterveydenhuollon tuotteistamisella pitäisi pelastaa kansanterveydestä se, mikä laihduttamisen ja petun syönnin avulla on jäänyt tekemättä. PETTU-hankkeen kotisivulla parannetaan johtamista ja kuvaillaan diabetespotilaan hoitokohtaamista palvelupakettijonoiksi.
Kun yllä mainitut petut syötetään potilaille ja markkinoidaan terveyspäättäjille, jälleen maailma pelastuu. Läskit laihtuvat, rupeavat kuntoilemaan ja syömään terveellistä evästä.
”Ota Hota”, sanottiin ennen, kun päätä särki. Nyt soitetaan hoidontarpeenarviopuhelimiin, joihin vastaamaan on valjastettu terveyskeskuksien sairaanhoitajat suureksi osaksi aktiivityöaikaansa. Ennen rakennettiin portinvartijuutta kuntien yleislääkäreille esteeksi erikoissairaanhoitoon pääsylle. Nyt potilas ei tahdo päästä edes terveyskeskuksen lääkärille. Samaan aikaan juhlapuheissa hymistellään potilaan oikeudesta valita oma lääkärinsä.
Ministeri Maija Raskin (sd.) aikana muuntokoulutettiin hoitajista lääkäreitä Turussa suurin suunnitelmin. Projekti oli tulosten suhteen pettymys. Nyt ajetaan hoitajareseptiä kuin käärmettä pyssyyn. Jollakin listalla näkyi jopa moderni verenpainelääke, jonka toimintaa elimistössä ei pikakursseilla opi ymmärtämään.
On puhuttu paljon puoskarilakitarpeesta, jotta uskomushoidot saataisiin kuriin. Kun tiukassa ohjeistuksessa hoidontarpeenarviota puhelimessa tekevä sairaanhoitaja pakotetaan tekemään diagnostiikkaa ja uusimaan oikeasti lääkärin arviota edellyttäviä reseptejä, syyllistyykö hän sitten laillistettuun puoskarointiin? Reseptin uusiminen on merkittävä osa lääkärin tekemää potilaan hoidonarviointia.
Perusterveydenhuollon pelastamisesta on piesty suuta enemmän kuin laki sallii ja lääkäri jaksaa määrätä. Yksi merkittävimmistä asioista näissä puheissa lakaistaan roskalaatikkoon. Lääkäriä pidettiin aiemmin itseoikeutetusti käytännön ja arvojohtajana sekä ykkösketjun keskushyökkääjänä. Samoin potilas-lääkärisuhde oli arvo jo sinänsä puhumattakaan tuon suhteen mahtavista voimavaroista. Nyt potilas maksaa lipun ja lääkäri istutetaan vaihtoketjun pelaajaksi, joka päästetään kentälle vain erikoistilanteita ratkaisemaan asiantuntijatehtävissä. Näin peli menetetään ja maalit jäävät syntymättä.
On täällä osattu kuolla ja sairastaa ilman lääkäreitäkin. Tuumaa myöskin Risikko, ei tullut Rovaniemelle tapaamaan eläkeläisiä
Jos reseptin uusiminen on merkittävä osa lääkärin tekemää potilaan hoidonarviointia, niin paljonko aikaa siihen siltä 4. vuoden kandilta kuluu?
On se jännää, että aina on kaikien muiden vika jos paikka ykkösketjun keskushyökkääjänä menetetään. Jossain vaiheessa olisi suotavaa myös tarkastella peilikuvaa.
Tämänkin lehden artikkeleista suurin osa koskee rahaa ja taloutta, ei potilaita. Milloin rahasta tuli tärkeämpi kuin ihmisestä? Joka tapauksessa se näkyy ja ihmiset reagoivat.
Millä perusteella lääkäri on itseoikeutetusti arvojohtaja?
KOLUMNI
Jari Jokela, 10.2.2012Pidä huolta
Ruotsissa laitoshoidossa olevien vanhusten prosenttiosuus on vain kymmenesosa Suomen määrästä. »
KOLUMNI
Juha Hänninen, 27.1.2012Vanhuuden arvottomuus
Vanhat eivät ymmärrä, ettei osinkoa synny, jos joka kerta vaihdetaan vaippa kun vähän lirahtaa. »
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.