Puolustusvoimat kouluttaa

Pääsinpä pitkästä aikaa hyvään koulutukseen! Siellä ei ollut yhtään maksettua konsulttia ahdistelemassa duunaria strategian mukaiseen henkeen eikä ainuttakaan projektivastaavaa sitouttamassa visioihin. Kukaan ei pyytänyt tussitalkoisiin, joissa ranskalaisin viivoin listataan iltapäivän väsymyksen jalostamia älynväläyksiä fläppitaulujen halpaan paperiin. Kerrankin aikataulut pitivät. Juontajat olivat ryhdikkäitä ja taulukot selkeitä. Puhujat osasivat asiansa ja lillukanvarsiin ei takerruttu.

Tämä poikkitaiteellinen koulutustapahtuma ampui, osui ja upposi. Toimi kuin junan vessa.

Kuva: Markku Ruottinen

30 vuotta sitten sain koulutusta samassa paikassa. Ensin tosin piti juosta rynnäkkökiväärin ja täyspakkauksen kera vajaa 10 kilometriä asvaltin reunaa kaupungin kasarmilta Hiukkavaaraan, jossa lopulta ammuttiin tarkkuutta. Me olimmekin kovakuntoisia ja sitkeitä. Läskiä oli vähemmän.

Valtakunnassa on toistuvasti nostettu keskusteluun varusmiesten huono kunto ja ylipäänsä asevelvollisuusjärjestelmä.

Tilastot näyttävät vääjäämättä, että varusmiespalveluksen keskeytyminen on yleisempää kuin ennen. Tähän on monia syitä. Tässä esittämäni ajatukset ovat omiani, eivätkä kyseisen koulutuksen suoraa antia.

Puolustusvoimat on terävöittänyt koulutustaan siten, että lähtökohtaisesti heikkokuntoisemmalle ja hitaammin oppivalle miehelle ei löydy koulutusjärjestelmässä tarkoituksenmukaista paikkaa. Palikka ei solahda pyöreästä reiästä. Esikuntakomppanioiden ja -pattereiden siivouspataljoonat kuuluvat menneeseen maailmaan. Kun ikäluokat pienenevät ja varusmiespalveluksen keskeyttämisten määrä on noussut, tästä ei kuitenkaan aiheudu ongelmaa. Onkin tarkoituksenmukaista, että koulutettavaksi valikoituu se 75–80 prseonttia ikäluokasta, joka rumban kestää niin, että puolustusjärjestelmämme säilyy vakuuttavana.

Kutsuntalääkärinä toimiessaan pääsee aitiopaikalle näkemään läpileikkauksen seutukunnan alle parikymppisten nuorten miesten terveydestä ja sosiaalisesta tilanteesta. Tilaisuus on myös viimeisiä hetkiä tarttua kiinni syrjäytyvästä nuoresta miehestä ja ohjata häntä tervehtymään ja sosiaalistumaan sekä motivoida kouluttautumaan.

Ongelmat ovat usein suuria. Vaikea ylipaino, masennus ja mielenterveyshäiriöt, päihteiden käyttö, tuki- ja liikuntaelinongelmat sekä allergiasairaudet estävät näitä nuoria miehiä suoriutumasta ase- tai siviilipalvelusta. Nämä syyt varjostavat myös suoriutumista siviilissä. Läskin, suttuisten tatskojen, monenkirjavien lettien, mielikuvituksellisten lävistysten, hintelien rintakehien, viinan, tupakan ja päihteiden takaa löytyy ravistamalla ja raaputtamalla ihminen, joka ei välttämättä voi hyvin, vaikka onkin ilmiasunsa itse rakentanut.

Ei paha ole kenkään ihminen, vain toinen heikompi toista, kuten Eino Leino kirjoitti.

Pohjois-Suomen sotilasläänin Pohjois-Pohjanmaan aluetoimiston järjestämässä koulutuksessa kohtasivat puolustusvoimat, sosiaaliväki, terveydenhoitajat ja lääkärit. Tuossa tilaisuudessa muurattiin ajatuksen peruskivi sille yhteistyölle, jolla palvelukseen kelpaamattomat nuoret miehet pyritään poimimaan polulle, jolla he kelpaavat itselleen ja yhteisölle.

Hiukkavaaran toimiston väkeä on syytä kiittää julkisesti mainiosta avauksesta ja yhteistyömallista, jota kannattaa levittää läpi koko maan.

Kirjoittaja on erikoislääkäri Oulusta.