Velvollisuuksia pukkaa

Blogit

Pian on aika iskeä

Sairaanhoitopiirien olisi aika alkaa hiljalleen teroitella kynsiään. Ensi vuoden alusta alkaen potilaat saavat valita sairaalansa koko maan valikoimasta, nyt vasta erityisvastuualueensa sisältä.

Sairaaloiden markkinointityö on aivan alussa, tuskin vielä käynnistynytkään.

Yksi syy lienee se, että ne eivät ole halunneet pilata hyvää yhteistyötä erva-alueella käymällä kilpaan toisten kanssa. Monet myös odottavat, mitä muut tekevät.

Alkutekijöissään on myös STM:n vuosia sitten käynnistämä kehitystyö, jonka lopputuloksena pitäisi syntyä kattava nettipalvelu. Sen avulla kuluttajien olisi helpompi vertailla sairaaloiden palveluita. Nettipalvelu ei ehdi valmistua ensi vuodeksi, eli kuluttajille ei ole tarjolla koottua, koko maan kattavaa tietoa palveluista.

Tähän tilanteeseen sairaaloiden kannattaa iskeä, jos ne haluavat haalia potilaita itselleen, ja moni haluaa. Tilanteen voittaja on se, joka ymmärtää saattaa potilaiden tietoon oman toimintansa parhaita puolia ja ajantasaista tietoa jonoista.

Työmaata riittää, sillä kansalaiset eivät näytä olevan kovin tietoisia mahdollisuuksistaan.

Työtä on tietysti muussakin kuin tiedon levittämisessä. Potilasmäärän kasvamisessa on riskejäkin, eikä potilaiden liikkuvuutta pysty ennakoimaan. Laskutus ja potilastietojärjestelmät saattavat aiheuttaa ongelmia.

Eteen tulevista tilanteista on pakko selvitä, sillä yksi asia on varma: kuluttajien määräysvalta kasvaa, ja siihen sairaaloiden on pakko pystyä reagoimaan.

Blogit

Mitä unohtui?

Voin kuvitella, että vuokralääkäreitä välittävien yritysten palavereissa käsitellään lähivuosina muutamankin kerran asiaa, josta Mediuutiset kirjoittaa seuraavalla aukeamalla.

Kuntien siirtyminen lääkärityön ulkoistamisesta lääkärien rekrytoinnin ulkoistamiseen ei voi olla merkityksetön asia lääkäreitä vuokraavien yritysten kukkarolle – jos uusi toimintamuoto laajenee.

Nyt tämä liiketoiminta vetää puoleensa suhteellisen pieniä yrityksiä. Suuret vuokralääkäripelurit eivät ole juuri lähteneet kisaan tarjoamaan lääkäreitä pysyvästi kuntien palkkalistoille.

Espoon uusi terveysjohtaja Eetu Salunen kiteytti haastattelussani: on itsestään selvää, ettei firmalla kannata olla kahta tuotetta, joista toinen syö toista.

Rovaniemen alustavat kokemukset todistavat, että rekrytoinnin ulkoistaminen tuo lääkäreitä kuntien palkkalistoille. Miksiköhän tätä ei ole testattu kunnissa vimmaisesti aikaisemmin?

Doctagonin toimitusjohtaja Mats Rönnback mainitsi haastattelussa, että henkilöstövuokraus on kymmenen viime vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa Suomen terveydenhuollossa niin vahvasti, että asiakkaille tulee se aina ensimmäisenä mieleen. Asiakkaille joutuu jopa aika lailla selittämään, mitä headhunting eli suorahaku tarkoittaa ja tarjoaa.

Olisiko kunnilta yksinkertaisesti vain unohtunut kokeilla yritysten headhunting-palveluja? Terveydenhuollon kytkös juuri vuokratyövoimaan on poikkeuksellisen kiinteä. Muilla aloilla headhunting on yleistä.

Blogit

Miten temppu tehdään

Intialainen Aravindin silmäsairaala peittoaa suomalaiset tehokkuudessa kiistattomasti.

Suomessa leikkauksia avustavat hoitajat ovat perusteellisesti koulutettuja ammatti-ihmisiä. Aravindissa he ovat nuoria naisia, jotka pysyvät työelämässä maksimissaan puolitoista vuotta ennen avioitumistaan. Heillä ei ole hoitajakoulutusta eikä edes yhteistä kieltä kirurgien kanssa.

Nämä pulmat on ratkaistu siten, että sairaala opettaa hoitajalle aluksi vain yhden rajatun tehtävän. E-taulua osaa hoitaa kuka tahansa. Kolmen kuukauden kuluttua hoitaja oppii uuden taidon.

Sama ajatus näkyy läpi Aravindin toiminnan. Silmäleikkaukset on jaettu pieniin osiin, joiden tehokkainta toteutustapaa etsitään tuorein mielin. Lääkärin aika halutaan tehokkaaseen käyttöön. Hän keskittyy taitojensa ytimeen: diagnoosiin ja leikkaamiseen.

Tämä näkyy hienosti esimerkiksi sunnuntaisin. Silloin sairaala jalkautuu köyhiin kyliin ja panee pystyyn vastaanoton. Neljä lääkäriä tarkastaa päivän aikana 300 potilasta. Se käy päinsä, koska ennen lääkäriä potilas tapaa 7–8 hoitajaa, jotka kukin keräävät diagnoosiin tiedonmurusia.

Diagnoosin ja sen seuraukset selittää erityinen palveluammattilainen, ei lääkäri.

Päivän päätteeksi bussi vie köyhät kaihileikkaukseen, ja seuraavana päivänä takaisin.

Blogit

Älä valita, toimi

Meillähän on täysin samat ongelmat kuin terveysteknologiayrityksillä, hämmästeli eräs lääkealan edustaja tiistaina pidetyn Medi-ilta-tapahtuman jälkeen.

Ongelmia yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnalle aiheuttavat monimutkainen terveydenhuoltojärjestelmä ja tutkimusten kankea lupaprosessi.

Terveysalan toimijat olivat kokoontuneet yhteen pohtimaan, kuinka ala kasvaisi Suomessa ja houkuttelisi kansainvälisiä investointeja.

Toiveikkuutta herätti se, että paikalla oli alan toimijoita laajasti. Aiemmin samoja asioita on tavoitellut esimerkiksi lääkeala itsekseen.

Alan toimijoiden tavoite on, että hallituksen puolivälitarkastelussa terveysala muistetaan uutena kasvualana ja nähdään kuluerän sijaan investointina. Ruotsissa ja Tanskassa näin jo on.

Karoliinisessa instituutissa kohta 20 vuotta toiminut professori Outi Hovatta ihmetteli suomalaisen kulttuurin vallannutta nihilismiä. Resurssipula terveydenhuollossa on totta, mutta välillä tuntuu, että täällä valitetaan enemmän kuin toimitaan, Hovatta totesi.

Kylmä kyyti odottaa Suomeen tulijaa jo lentokentällä. Täällä on turha odottaa, että sinulle pidettäisiin ovea auki, professori konkretisoi.

Suomi ei pysty houkuttelemaan tutkijoita ja yrityksiä lempeällä ilmastolla tai muita Pohjoismaita ylivoimaisemmalla yhteiskunnalla. Siksi meillä pitää olla muita valtteja.

Rochen ja GSK:n Suomen toimitusjohtajat kyselivätkin, voivatko he sanoa yrityksensä johdolle, että Suomi on innovaatioystävällinen maa.

Blogit

Oululaiset eivät panttaa onnistumisiaan

Pohjoisten sairaanhoitopiirien ja useiden kuntien yhteisessä Kytke-hankkeessa on onnistuttu kehittämään lukuisia käytännön toimintamalleja hoitoketjujen parantamiseksi.

Usein hankkeiden ongelma on se, että hyvätkin innovaatiot unohtuvat ajan myötä tai ne jäävät syystä tai toisesta vain pienen piirin tietoon.

Ainakin Oulun seudulla näyttää tässä mielessä paremmalta.

Iso osa viime vuonna päättyneen hankkeen malleista on jäämässä pysyviksi. Näitä ovat muun muassa eri sairausryhmien hoitokoordinaattorit, Oulun kaupunginsairaalassa kehitetty kotisaattohoidon malli ja onkologian videokonsultaatio lääkärien, potilaan ja omaisten välillä.

Kytke-hankkeen onnistumisten takana on se, että mukana olleet kymmenet ammattilaiset ovat olleet aidosti innostuneita kehittämään omaa työtään ja potilaiden hoitoa. Tämä ja henkilökunnan melko hyvä pysyvyys takaavat tulosten säilyvyyden.

Usein projektissa hankittu tietotaito katoaa projektipäällikön tai hanketyöntekijän mukana, kun hanke loppuu.

Oululaiset eivät myöskään panttaa tuloksiaan perisuomalaiseen tyyliin vaan jakavat hyvin mallinnettuja innovaatioitaan auliisti ja innolla eteenpäin.

Toivottavasti mahdollisimman moni hoitoketjujen katkeamisen ja kommunikaatiovaikeuksien kanssa painiva lääkäri ja terveydenhuollon päättäjä kävisi Kytke-hankkeen nettisivuilla kurkkaamassa, voisiko pohjoisen malleja soveltaa omassa yksikössä.

Blogit

Potilaan märkä uni

7,90 euroa. Sen verran maksaa saada tietää, ketkä ovat Saksan 1 700 parasta lääkäriä. Tämän tiedon saattoi lokakuussa ostaa vaikkapa Frankfurtin lentokentän lehtikioskilta.

Saksalainen Focus-lehti on julkaissut Gesundheit-liitteessään kerran vuodessa lääkäri-rankingin jo 20 vuotta. Suomessa tuntee syyllisyyttä, jos edes ajattelee lääkäreiden panemista paremmuusjärjestykseen.

Päijät-Hämeen keskussairaalan ortopedien tulospalkan yksi ehto on suostuminen oman työn laadunvalvontaan. Tarkkailu on johtanut työnkuvien rukkaamiseen. Kahden ortopedin tuotokseen ei oltu täysin tyytyväisiä.

Kenties laatubonukset valmistavat Suomessa tietä lääkärien julkiselle rankingille? Se olisi potilaan märkä uni.

Runsaan vuoden kuluttua potilas saa valita hoitopaikkansa. Hän joutuu tekemään sen huhujen perusteella.

Lääkärien näkökulmasta rankingissa on riskejä. Päijät-Hämeen keskussairaalan ortopedien ylilääkäri Jussi Haapala nosti haastattelussa esiin sen, että lääkärikohtaisten tilastojen julkistaminen ohjaa heitä valitsemaan vain helppoa potilasmateriaalia.

Samaa mieltä oli Hoffmanco Oy:n toimitusjohtaja Lasse Parvinen. Hän otti vertailukohdan voimakkaasti lääkäreitä arvottavasta Amerikasta: sanktiosysteemi saa lääkärit varomaan virheitä, vaikka pitäisi pyrkiä parhaaseen lopputulokseen.

Parvisen mielestä hyvä lääkärien paremmuusjärjestys on sellainen, joka keskittyy onnistumisiin. Onko se mahdollista?

Blogit

Valtio sponsoroi loman töistä?

Olenko niin kyllästetty poliitikkojen puheella työurien pidentämisen välttämättömyydestä, että en enää kykene vastaanottamaan muita näkökulmia? Tämäkin tuli mieleen, kun yritin ymmärtää Kelan asiantuntijoiden viestiä Aslak-kuntoutuksen tavoitteista Mediuutisten juttua varten.

Se oli kumman vaikeaa.

He painottivat, että Aslakin tavoite ei ole työkyvyttömyyseläkkeiden tai pitkien sairauslomien ehkäiseminen. Se on kuntoutusta, joka kohdistuu työntekijöihin, joita ne eivät vielä uhkaa. Aslakin tavoite on henkilön työkyvyn ja terveyteen vaikuttavien elämäntapojen parantaminen.

Sen vuoksi haastattelemani Kelan asiantuntijat kokivat harhaanjohtavaksi, että Aslakin tehoa tutkitaan selvittämällä sen vaikutusta ennenaikaiselle eläkkeelle joutumiseen ja pitkiin sairauslomiin. On siis virhe vaatia Aslakia tilille jostain, mitä se ei tavoittele.

Itselleni herää kysymys, pitääkö Aslakin tavoitteet miettiä uudelleen.

Kelakin haluaa karistaa Aslakista maineen, että se on kuntoutettaville ”loma töistä”. Jos ymmärsin oikein, ensi vuoden Aslak-kuntoutujat joutuvat asettamaan kuntoutukselleen ainakin yhden työhön liittyvän tavoitteen. Hämmentävää, että se tapahtuu vasta nyt. Aslak-kurssit alkoivat jo 1983.

Kela käynnistää tänä syksynä kokeilun, jossa myös kuntoutettavan esimies arvioi tämän kuntoutuksen tarvetta. Sekin on uutta.

Työpaikan näkökulma on tähän asti ollut oudosti sivuraiteilla Aslak-kuntoutuksessa, vaikka nimenomaan työkyvyn ylläpidosta on kyse.

Blogit

Vähän liikaa on sopivasti

Erikoislääkäreistä tulee pian kova pula kaikkialla Suomessa. Oulun yliopistollisen sairaalan erikoislääkäritilanteesta kertova raportti on tekeillä. Muiden erva-alueiden raportit ovat jo valmistuneet.

Psykiatrian tilanne on katastrofaalinen jo nyt, ja monien muidenkin erikoisalojen lääkäreistä on pulaa. Voi olla, että koulutusmääriä on vielä lisättävä, mutta ainoana keinona se on kallis.

Suurin ongelma ei ole erikoislääkäreiden määrä vaan se, että jotkin erikoisalat ovat epäsuosittuja.

Suomessa ei ole työttömiä lääkäreitä. Se on epäterve tilanne.

Työvoiman tarjonnassa vähän liikaa on juuri sopivasti. Pieni työttömyys pitää työvoimakustannukset kurissa ja työntekijät liikkuvaisina. Nythän moni Helsingistä valmistunut erikoislääkäri ei lähde suin surminkaan pieneen keskussairaalaan töihin.

Joidenkin erikoisalojen koulutuspaikkoja tulisi vähentää radikaalisti. Esimerkiksi plastiikkakirurgeja on tulevaisuudessakin ihan riittävästi.

Parasta olisi tehostaa työntekoa niin, että vähän suuremmalla määrällä lääkäreitä voitaisiin hoitaa paljon enemmän potilaita. Nythän esimerkiksi tietojärjestelmät vievät yllättävän paljon aikaa.

Toinen merkittävä keino olisi ehkäistä sairastumisia ja näin vähentää palvelujen käyttöä.

Palvelujen keskittäminen suuriin yksiköihin voi lisätä tehokkuutta. Aina ei näin ole. Monissa pikkukunnissa on huippuunsa trimmattu perusterveydenhuolto siksi, että kunnassa on päteviä johtajia.

Blogit

Omatoiminen erektio

Yllättävän moni Mediuutisten sähköpostikyselyyn vastanneista lääkäreistä toivoi erektiolääkkeitä pienissä pakkauksissa reseptivapaasti apteekin hyllyyn. Vastaajat uskovat, että tämä vähentäisi räjähdysmäisesti lisääntynyttä epämääräisten erektiolääkkeiden laitonta nettikauppaa, jonka jälkiä lääkärit joutuvat korjailemaan.

Ajatus on uusi myös Fimealle, joka alkaa syksyllä pohtia uusien lääkkeiden vapauttamista reseptiltä.

Reseptittä saatavien lääkkeiden lisäämiseen skeptisesti suhtautuvat uskovat uusien reseptivapaiden lääkkeiden lisäävän haittavaikutuksia ja potilaiden hämmennystä entisestään. Näitäkin asioita joutuvat lopulta ruotimaan lääkärit.

Reseptivapaita laihdutuslääkkeitä löytyy jo apteekin hyllystä. Niiden hyödyistä itsehoitokäytössä ei juuri ole tietoa, päinvastaisia epäilyksiä ennemminkin. Kuurit jäävät kesken ja loput lääkkeet annetaan kavereille.

Kyselyyn vastanneet lääkärit uskovat, että uusien lääkkeiden ja isompien pakkausten vapauttaminen reseptipakosta helpottaisi reseptienuusimisrumbaa. Näin vastuuta siirtyisi entistä enemmän farmasisteille.

Esimerkiksi Pohjois-Suomea riivaa ankara farmasistipula. Onko sillä pikkukunnan ainoan apteekin ainoalla farmaseutilla aikaa ja innostusta perusteelliseen lääkeneuvontaan vai antaako hän asiakkaiden ottaa hyllystä mitä he tahtovat?

Arvatkaapa, ketkä Pohjois-Suomessakin loppukädessä oikovat lääkitysvirheitä?

Blogit

Eutanasiasta pitää puhua

Sveitsiläisellä Dignitas-klinikalla on käynyt kuolemassa jo satoja eurooppalaisia, jotka eivät saa eutanasiaa kotimaassaan. Tämä kerrotaan eri medioissa usein.

Harvemmin kerrotaan siitä, kuinka monelle ihmiselle Dignitaksen lääkärit ovat palauttaneet elämänhalun onnistuneella kivunhoitokonsultaatiolla. Näitä tapauksia voi lukea vaikka Dignitaksen nettisivuilta.

Mediuutisten kyselyssä useat lääkärit totesivat, että eutanasiavaatimukset vähenisivät Suomessakin, jos suositusten mukainen saattohoito toteutuisi joka puolella maata. Tämä on haaste, koska saattohoidettavia on jo nyt satoja tuhansia.

Viimeviikkoisessa Aamulehden teettämässä gallupissa 77 prosenttia vastaajista kannatti eutanasiaa. Luku olisi varmasti pienempi, jos ihmiset tietäisivät myös muista vaihtoehdoista. Kuinka moni kansalainen on koskaan kuullut esimerkiksi palliatiivisesta sedaatiosta?

Vuosikymmeniä kuolevia hoitaneet lääkärit kertovat törmänneensä uransa aikana vain pariin tapaukseen, joissa eutanasiaa olisi voinut harkita. Moni heistä pitäisi eutanasian silti takataskussa viimeisenä keinona, vaikka ensisijaisesti tahtoisikin tarjota oireenmukaista hoitoa ja luonnollisen kuoleman.

Rajanveto on äärimmäisen vaikeaa. Pelkkä ei- tai kyllä-vastaus ei enää riitä, ei edes uutisen perustaksi. Siksi keskustelua pitää käydä lääketieteessä ja koko yhteiskunnassa avoimesti ja kiihtymättä, useammalla kuin yhdellä sanalla. Muuten Sveitsiin lähtevien määrä sen kuin kasvaa.

Blogit

Turhakkeesta tuli aarre

Perin iso. Nämä kaksi sanaa kiteyttävät kolmen tällä viikolla haastattelemani asiantuntijan käsityksen kouluterveydenhuollon merkityksestä lasten ja nuorten mielenterveyden säilyttämisessä.

He kaikki vastaavat omassa kunnassaan siitä, että terveyskeskukset haalivat jostain työvoimaa uuden asetuksen vaatimiin kouluterveyden tarkastuksiin. Sen on onnistuttava, vaikka rahaa ja henkilökuntaa ei oikeastaan ole.

Oli kiinnostavaa huomata, kuinka roimasti asenne kouluterveyteen on muuttunut. Samat kunnat niistivät 1990-luvulla kouluterveydestä kaikkein eniten. Suomessa oli silloin kuntia, joissa ei voinut käytännössä enää edes puhua kouluterveydenhuollosta. Jos terveydenhoitaja olikin palkattu, niin lääkäristä ei ollut havaintoa.

Turussa kouluterveyden ja nuorisopsykiatrian säästöt poikivat osaltaan 2000-luvun alussa väkivaltaista käyttäytymistä kouluissa ja nuorten psykooseja. Tätä virhettä ei haluta toistaa. Sama näyttää olevan henki Kuopion ja Kouvolan terveyskeskuksissa.

Ilmapiirin muuttivat 2000-luvun lopun kouluampumiset ja valtion keppi.

Ilmapiirin muutoksesta puhuminen on rohkeaa. Asennemuutos on puolinainen. Osa lääkärikunnasta ei usko ennaltaehkäisyn kykyyn vähentää terveydenhuollon kustannuksia. Mediuutiset kysyi tammikuussa kuntien johtavilta lääkäreiltä, mistä terveyskeskusten lakisääteisistä toimista voi karsia. Kouluterveydenhuolto oli turhakkeiden listalla kirkkaana kakkosena.

Blogit

Pyörä piti keksiä vain kerran

Kysyin taannoin eräältä lääkäriltä, miksi terveyskeskukset ja sairaalat laativat erilaiset hoitopolut usein itsekseen.

Sairaudet ovat kuitenkin samoja joka puolella. Eikö kertapohdinta riittäisi ja tuottaisi hyvän hoitopolun monistettavaksi, ihmettelin. Aikaa ei kuluisi samaan asiaan moneen kertaan. Pyöräkin tarvitsi keksiä vain kerran.

Vastaus oli, että resurssit ovat niin erilaiset eri puolilla Suomea, että hoitoprosessit pitää miettiä joka paikassa erikseen.

On totta, että yksi malli ei ole sovitettavissa joka paikkaan, varsinkin kun hoitopolun kehittäminen on jatkuva prosessi.

Uskon kuitenkin, että hoitoprosessien vaikeaan monistettavuuteen on myös toinen syy. Se on epäilevä asenne.

Joskus on vaikeaa nähdä, että omien käytäntöjen muuttamiseen olisi todellista tarvetta. Epäilys on suurempi, jos muutosehdotus tulee oman talon ulkopuolelta.

Uusi käytäntö on luontevinta ottaa mukaan arkityöhön silloin, jos sitä on ollut itse työstämässä.

Jos kehittämishalua on, jo kehitettyjen hyvien käytäntöjen levittämiseen on erilaisia apukeinoja. Yksi on verkostoituminen.

Esimerkiksi Tuusulan terveyskeskus on saanut hyviä tuloksia valtimotautien ennaltaehkäisevässä työssä. Sitä on osaltaan auttanut kuuluminen vertailutietoa ja koulutusta tarjoavaan laatuverkostoon.

Epämuodollinen verkosto tarjoaa foorumin ajatustenvaihdolle ja uusille ideoille.

Ruohonjuuritasolla hyviä käytäntöjä voi levittää myös työntekijä, joka voi tuoda hyviksi havaitsemiaan käytäntöjä uuteen työpaikkaan.

Blogit

Muistakaa vähävaraiset

Cafe latte neljä euroa. Kyllä siihen on varaa vaikka jopa päivä. Ilta-Sanomat 1,30 euroa. Helppo hinta. Mikäli on oikein kutkuttava uutispäivä, niin voihan sitä ostaa vaikka molemmat iltapäivälehdet. Ja kyllä kerran pari vuodessa pitää ulkomaille päästä!

Aika monen suomalaisen rahat eivät riitä edes iltapäivälehteen. Erään arvion mukaan lähes 700 000 suomalaista elää talouksissa, jotka luokitellaan köyhiksi. Heillä on hyvin vähän rahaa.

STM pohtii parhaillaan keinoja vähentää lääkekuluja peräti 113 miljoonalla eurolla. Se on noin kymmenesosa koko korvauspotista.

Valmiimpaa ehdotusta keinoista odotellaan helmikuussa. Todennäköisesti kansalaisten on osallistuttava talkoisiin. Yhden ehdotuksen mukaan seitsemän euroa maksava antibioottikuuri voisi olla tuplasti kalliimpi; eiväthän ne muutamat eurot kenenkään taloutta kaada!

Mutta voivat kaataakin, varsinkin kun sairastaminen kasaantuu sinne minne köyhyyskin.

Ministeriössä pähkäiltävästä korvausmallista yritetäänkin saada sellainen, että se kohtelee vähätuloisia ja paljon sairastavia oikeudenmukaisesti.

Kannan nyt korteni kekoon seuraavalla ehdotuksella. Työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset voisivat saada omat korvauskategoriansa. Saavathan Helsingissä eläkeläiset ja opiskelijat halvempia bussilippujakin.

Näin vältyttäisiin nopeasti vanhentuvien verotietojen tarkistukselta, jota korvauksien tuloihin suhteutettu progressio edellyttäisi.

Työttömien status muuttuu usein, mutta heiltä voisikin edellyttää tuoretta todistusta elämäntilanteestaan.

Blogit

Maahanmuuttajalääkärin tie on usein kivinen

Tälläkin hetkellä kymmenet EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajalääkärit pinnistelevät saavuttaakseen laillistuksen myös Suomessa. Sillä aikaa monet heistä työskentelevät ”sisäänheittoammateissa” hoitajina, hoitoapulaisina, tutkimusapulaisina tai erilaisissa tehtävissä lääkealalla. Sinnikästä porukkaa.

Kasvatustieteiden tohtori Henna Kyhän joulukuisen väitöstutkimuksen mukaan kaikki eivät jaksa vuosikausien raadantaa ja jatkuvia epäonnistumisia työhaastatteluissa ja tenteissä. Tarinat metrotunneleita siivoavista lääkäreistä eivät siis ole pelkkää urbaanilegendaa.

Mitä kauempaa tulet, sitä suuremmalla todennäköisyydellä päädyt koulutusta vastaamattomiin töihin tai työttömäksi.

Pätevöitymiskoulutusta ja kielikursseja on liian vähän, ja jos kollegat eivät lyttää, niin ainakin media ja päättäjät runnovat.

Samaan aikaan EU-alueen sisäpuolelta värvätään kuntiin lääkäreitä, joilla ei pahimmillaan ole edes turistin kielitaitoa tai minkäänlaista kokemusta suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä. Nykyisellään kieli- ja ammattitaidon varmistaminen jää työnantajien vastuulle, ja lääkäripula houkuttaa joustamaan kriteereissä.

EU on kiristämässä kieli- ja pätevyysvaatimuksia myös EU-lääkärien osalta, mutta aikaisintaan parin vuoden päästä. Sitä odotellessa työnantajat voisivat skarpata itsekin. Kieltä osaamaton lääkäri murrealueen terveyskeskuksessa ei ole enää vain hauska hahmo sarjakuvassa.

Yksi konkreettinen apu ainakin tentteihin valmistuville olisi, jos Valviralta tenttiluvan saaneet maahanmuuttajalääkärit saisivat käyttäjätunnukset Terveysportin tietokantoihin. Tämä parantaisi suorituksia merkittävästi.

Blogit

Edessä hirveä myräkkä

Sosiaali- ja terveysministeriö suunnittelee asetusta, joka tiukentaa yöaikaisia leikkauksia ja synnytyksiä hoitavien yksiköiden vaatimuksia. Päivystysten on oltava entistä järeämpiä niin henkilöstöltään kuin muiltakin valmiuksiltaan. Tämä tarkoittaa palvelujen keskittymistä erva-alueiden sisällä.

Virkamiehet valmistelevat, mutta asetusten hyväksyminen on poliittinen päätös. Synnytysosaston tai täyden palvelun päivystyksen lakkauttaminen on politiikoille sama asia kuin bensa on pallogrillille.

Poliitikko roihahtaa heti, jos hänen oman vaalipiirinsä synnytyksiä ollaan lakkauttamassa.

Sillä, lähteekö lakkauttaminen oman puolueen tai hallituksessa kaverina istuvan puolueen pöydältä, ei ole väliä. Ei silläkään ole väliä, onko päätös potilasturvallisuuden tai erva-alueella käytössä olevien resurssien kannalta järkevä.

Sama ”älä koske mun sairaalaan” -asenne leimaa myös sairaanhoitopiirejä. Täysin ymmärrettävistä syistä ne kammoavat oman keskussairaalansa vajoamista b-luokkaan. Luokittelu löytyy STM:n Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet -raportista.

Raportti sijoittaa keskitetyt palvelut yliopistosairaaloihin, isoihin keskussairaaloihin sekä harvaan asuttujen alueiden, kuten Rovaniemen ja Kajaanin, keskussairaaloihin.

Pienet keskussairaalat ja isot aluesairaalat keskittyvät tulevaisuudessa hoitamaan elektiivisiä tehtäviä. Vajoamista seuraa lääkärikato ja rekrytoinnin vaikeutuminen. Lääkärit nimittäin pitävät isoista yksiköistä, jotka kuhisevat kollegoja, tieteellistä työtä ja kliinisiä haasteita.

Blogit

Hampaat esiin!

Ennen vanhaan hevosmiehillä oli tapana hevoskaupoilla ollessaan katsoa eläimen hampaat. Niistä pystyi melko tarkkaan päättelemään hevosen iän.

Kuva: Timo Pylvänäinen

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa todettiin, että mitä huonompi hampaiden kiinnityskudosten tila oli, sitä useampi sepelvaltimo oli merkittävästi ahtautunut sydänoireiden vuoksi varjoainekuvauksiin tulleilla.

Stabiilin sepelvaltimotaudin ja akuutin sepelvaltimotautitapahtuman riski oli 4 - 5 -kertainen niillä potilailla, joilta puuttui yli kahdeksan hammasta. Sama tutkijaryhmä on aikaisemmin havainnut kiinnityskudostulehduksen liittyvän myös sydäninfarktin riskiin.

Ihminen voi saada lisää elinpäiviä hyvällä suun ja hampaiden hoidolla. Pahimmillaan huono suuhygienia johtaa siihen, ettei välttämättömiäkään leikkauksia pystytä tekemään infektioriskin vuoksi.

Lääkäri voisi ehkä vielä vastaanotollakin muistuttaa kroonisesti sairasta siitä, että hammaslääkärillä käynti voi jopa pelastaa hengen.

Blogit

Ei helppoa vastausta

Ystäväni sai tietää raskauden puolivälissä, että hänen odottamansa vauva on hyvin vaikeasti sairas. Hänelle kerrottiin, että lapsi tulee kuolemaan joko jo kohtuun tai pian syntymän jälkeen.

Päätös ei ollut helppo ja se piti tehdä nopeasti. Vaihtoehtoina oli abortti tai surullinen odotusaika. Tuttavani valitsi jälkimmäisen.

Loppuraskaus, yli neljä kuukautta, oli raskasta aikaa. Kaikki näkivät vauvamahan kasvavan ja onnittelivat. Puolitutuille ei edes viitsinyt kertoa, mitä on odotettavissa.

Lapsi syntyi ja eli viisi päivää.

Kuka meistä on niin viisas, että osaa sanoa, mikä on oikea ratkaisu? Itse en osannut antaa ystävälleni yhtäkään neuvoa. Jos hän olisi valinnut toisin, olisin yhtä lailla tukenut häntä.

Pitäisikö aborttilain viikkorajoja muuttaa? Se on iso eettinen kysymys.

Itse näen ongelmallisena, että synnytyksen raja Suomessa on 22 viikkoa ja sikiöperusteisen abortin viikkoraja 24 viikkoa. Toisaalta olisi kohtuutonta evätä ystäväni kaltaisessa tilanteessa olevilta valinnan mahdollisuus. Samaa mieltä ovat haastattelemani gynekologit.

Aborttikysymystä ei pidä pohtia irrallisena asiana, vaan pitää miettiä myös sikiöseulontoja. Paras vaihtoehto olisi, jos olisi menetelmä, joka paljastaisi huomattavasti nykyistä aiemmin sikiön mahdollisen vakavan sairauden.

Toisaalta takuuta syntyvän vauvan terveydestä ei voida koskaan antaa, joten tutkimuksissakin raja on vain vedettävä johonkin.

Blogit

Näyttöön perustuvaa politiikkaa

Terveyserojen syntyminen on hyvin monimutkainen prosessi. Esimerkiksi tupakka ja viina selittävät puolet eroista ylempien toimihenkilömiesten ja duunareiden välisessä elinajassa. Terveyserot selittyvät yhteiskunnan epätasa-arvoisuudella, joka on Suomessa kasvanut vuosien ajan.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) suhtautuu kriittisesti terveyspalvelujen ulkoistamiseen ja yksityisiin terveyspalveluihin. Ministerin mielestä lompakon paksuus säätelee sen, minkälaista hoitoa kansalainen saa, yritykset ovat ahneita ja Suomessa terveydenhuolto on hälyttävän eriarvoista. Tutkijoiden mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että ulkoistukset tai yksityinen palvelutuotanto selittäisivät terveyseroja.

Kun lääkäri hoitaa potilasta, hoidon on perustuttava tutkittuun tietoon uskomusten sijaan. Eikö samaa periaatetta pidä soveltaa terveyspolitiikkaan?

Kilpailu sairaaloiden sekä yksityisen ja julkisen tuotannon välillä pakottaa kaikki toimijat kehittymään. Tyypillinen esimerkki tästä on Lähiklinikka Laastari, joka vie terveyspalvelut kivijalkaan.

Mediuutisten ja Talouselämän selvityksen mukaan lääkäriyritykset eivät myöskään ole erityisen ahneita. Suurimpien yritysten nettotulosten keskiarvo on jopa heikko.

Ja lopuksi pientä ihmettelyä. Miksi terveyspalveluissa ei ole osuuskuntia? Ne ovat menestyneet kaupan alalla sekä monissa palveluissa.

Usein palvelu paranee, kun asiakas ja omistaja ovat samaa porukkaa.

Blogit

Pysyvyys on rekrytointivaltti

Terveyskeskusten lääkäripula on hellittänyt hieman, ilmeni Lääkäriliiton viime lokakuussa tekemästä kyselystä. Paikoin tilanne oli helpottanut nopeastikin. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa lääkärivaje oli puolittunut vuodessa.

Tilanteen paranemista voi selittää se, että koulutuspaikkojen määrän kasvu alkaa näkyä valmistuneiden määrissä.

Ehkä tilannetta selittää myös se, että terveyskeskukset panostavat yhä enemmän siihen, että ne olisivat kiinnostavia työnantajia.

Kunnat ovat nostaneet palkkoja paikallisin sopimuksin, ja moni tarjoaa monipuolisempia tehtäviä kuin ulkoistetun palvelun tuottava firma.

Kunnat satsaavat myös lääkärien työssä kehittymisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksiin.

Yhtä valttiaan kunnat eivät toistaiseksi ole mainostaneet. Se on pysyvyys.

Keskustelin taannoin kahden lääkärin kanssa, joiden uravalintoja ohjasi 90-luvun alkupuolella se, että töitä ei niin vain ollut saatavilla. Silloin oli otettava se paikka, jonka sai.

Ajat ovat nyt toiset. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että juuri nyt olisi siirrytty pysyvästi lääkäripulaan ja työntekijän markkinoihin.

Ostopalvelut ovat tilanteen tullen ensimmäisenä leikkauslistalla, ja ulkoistukset kilpailutetaan muutaman vuoden välein. Kunnan virka on niihin verrattuna turvallinen ja pysyvä vaihtoehto.

Blogit

Virtuaalimaailma voi kuntouttaa

Tietokoneilla ja videopeleillä on turmeltunut imago. Lapset surffaavat ja pelaavat liikaa. Aikuiset istuvat päivät pitkät koneen ääressä, lihovat ja saavat niska-hartiakipuja. Lapset voivat joutua ahdistelluiksi netin kautta. Facebook koukuttaa ja vie identiteetin.

Kuva: Timo Pylvänäinen

Mielestäni tietokoneita ja videopelejä voisi hyödyntää paljon nykyistä paremmin. Kunnon romahduttamisen sijaan ne voisivat kohentaa kuntoa ja tylsistämisen sijaan aktivoida käyttäjäänsä.

Tuoreessa katsauksessa todetaan, että virtuaalimaailma ja videopelit voivat kuntouttaa aivohalvauksen jälkeen. Virtuaaliharjoittelun ansiosta potilaiden kädet toimivat paremmin. Lisäksi käytännön askareita pystyi harjoittelemaan sairaalassa ollessankin.

Uskon, että tietokoneista ja peleistä voisi olla apua myös esimerkiksi muistikuntoutuksessa ja perinteisessä fyysisessä kuntouttamisessa.

Oma kokemukseni on, että aikoinaan murtunutta kättä kuntouttaessani fysioterapeutin ohjeet unohtuivat nopeasti ja päivittäisiksi tarkoitetut harjoitteet jäivät usein tekemättä. Ainakin minua olisi "virtuaalikuntouttaja" tai virtuaalinen "personal trainer" voinut inspiroida. Samalla tavoin kuin Wii Fit plus -pelissä: kun ei ole ollut pitkään aikaan paikalla, treenaaja tsemppaa jatkamaan. Tärkeää on myös ohjelman antama palaute, josta näkee, miten ahkera on ollut ja miten on kehittynyt. Tasapainolauta mittaa esimerkiksi sitä, miten joogaliikkeet pysyvät tasapainossa ja miten paljon kaloreita on kulunut kyseisellä treenikerralla.

Eräs tuttuni kuntoutti itsensä vakavan sairauden jälkeen tanssimaton avulla. Tietokonepeli innosti, ja siinä pääsi etenemään haluaamansa tahtia aina seuraavalle ja vaikeammalle tasolle. Loppuvaiheessa, korkeammilla tasoilla, jo yksi tanssikappale nosti sykkeen maksimiin ja hien pintaan. Puolen tunnin tanssitreeni vastasi varmasti rankkaa jumppatreeniä. Siinä vaiheessa kunto oli jo parempi kuin monella muulla.

Voi olla, että ilman tietokonetta ja tanssimattoa kuntoutuminen olisi ollut hyvin paljon hitaampaa. Rauhallinen kävely tai yksinkertaisten, monotonisten liikesarjojen toistelu kun ei vain kaikkien psyykelle sovi. Pelaaminen voi tyydyttää kilpailuviettiä ja antaa onnistumisen tunteita, kun näkee kehittyvänsä.

Toivottavasti negatiivinen suhtautuminen tietokoneisiin ja videopeleihin ei täysin estä hyödyllisten ja innovatiivisten sovellusten käyttöönottoa. Niille on tilausta.

Blogit

Kokemus edeltää kohtaamista

On helppo ymmärtää kätensä murtanutta potilasta. Sairaalla kädellä ei voi nostaa raskasta ämpäriä. Potilas on tästä harmissaan. Mutta miten samaistua mieleltään sairaan ihmisen kokemusmaailmaan?

Moni terveyskeskuslääkäri joutuu hoitamaan psyykkisesti sairaita potilaita kiireessä, eikä hoitotilannetta helpota se, että potilaan kanssa on vaikea kommunikoida. Normaalin hoitosuhteen luominen on vaikeaa.

Lääkeyhtiö Janssen on kehittänyt kojun, jonka ääni- ja kuvamaailma matkii skitsofreenikon elämystä arkisesta kävelystä kaupungilla. Äänet ovat pelottavia, kuvat rauhattomia ja ahdistavia: ne syyttävät minua.

Ero simulaation ja todellisen skitsofreenisen kokemuksen välillä on ilmeinen. Simulaatiossa ärsykkeet tulevat ulkoa eivätkä omasta mielestäni.

Psyykkisesti sairaan ihmisen kohtaamisessa tästä simulaatiosta on silti varmasti apua. Kohtaaminen helpottaa kommunikointia ja auttaa ymmärtämään potilasta. Tällä taas on merkitystä hoitotyössä, olipa kyse sitten masentuneesta, rajatilahäiriöisestä tai psykoottisesta potilaasta.

Nykyisellä 3D-tekniikalla saisi luotua sairaan ihmisen kokemusmaailmaa vieläkin vaikuttavammin matkivia simulaatioita. Tällaisen simuloinnin kokeminen tekisi hyvää myös ihan tavallisille ihmisille, joiden mielestä psyykkinen sairaus tekee ihmisestä kammottavan tai vähemmän ihmisen.

Luulisi, että kotimaisen simulaation saisi tuotettua muutaman ammattikorkeakoulun oppilastyönä.

Blogit

Pitäisikö lihavat lapset ottaa huostaan?

Suomenkin iltapäivälehdissä on tällä viikolla kohistu skotlantilaisperheestä, jonka sairaalloisen ylipainoiset lapset uhataan ottaa huostaan. Perhe on ollut viranomaistarkkailun alla jo vuosia: vuonna 2008 perhettä kehotettiin laihduttamaan ja hakemaan apua ravitsemusterapiasta. Vanhemmat kieltäytyivät, eivätkä lapset laihtuneet. Esimerkiksi perheen 12-vuotias poika on nyt jo yli satakiloinen.

Keskustelu lihavien lasten huostaanotosta on uutta Suomessa, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa sitä ovat pitäneet yllä esimerkiksi monet lääkärit.

Viimeisimpänä keskusteluun ovat osallistuneet Harvardin yliopiston tutkijat, jotka toteavat JAMA:ssa julkaistussa kirjoituksessaan, että sairaalloisen lihavien lasten huostaanotto voisi olla varteen otettava lihavuuden hoitokeino.

Kirjoitus on poikinut lääkäreiltä vastauksia puolin ja toisin. Osan mielestä ehdotus on absurdi, osa puoltaa sitä todeten, että lapsen syöttäminen hengenvaarallisiin mittoihin on lapsen pahoinpitelyä. Ja otetaanhan huostaan aliravittujakin lapsia. Ilmeisesti lihavuusepidemian pysäyttämiseksi tätäkin vaihtoehtoa pohditaan vakavasti, ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Pari vuotta sitten tälle ehdotukselle hymähdeltiin hauskana heittona. Nyt esimerkiksi lääkäreille suunnatun Medpage today -verkkolehden kyselyssä yli puolet lähes 3 000 vastaajasta oli sitä mieltä, että sairaalloisen lihavat lapset voisi ottaa pois vanhemmiltaan.

Pitäisikö Suomessa nyt lääkärille säätää ilmoitusvelvollisuus myös lapsen vaikeasta ylipainosta? Poliisi voisi samalla reissulla sitten viedä ajokortin, aseet ja ylipainoiset lapset.

Blogit

Kiinteistön jalostusta Kampissa

Helsingin Lääkärikeskus avaa parin vuoden kuluttua uuden sairaalan Kampissa. Isoon yksityissairaalaan tulee myös muita terveys- ja hyvinvointialan yrittäjiä.

Helsingin Lääkärikeskus tekee kiinteistön omistajan Eläke-Fennian kanssa mielenkiintoista yhteistyötä: kiinteistönjalostamista.

Helsingin Lääkärikeskus toimii ankkuriyrityksenä, joka pohtii, mitä muita yrittäjiä kiinteistöön pitäisi saada: esimerkiksi terveellistä ruokaa tarjoava lounasyrittäjä, kuntosali fysioterapeutteineen ja ehkäpä apuvälineyrittäjä!

Hyvin pohdittu ja toimiva palvelukokonaisuus nostaa kiinteistön arvoa sekä helpottaa vakavaraisten ja asiakkaiden arvostamien vuokralaisten houkuttelemista taloon. Mielenkiintoista on, että muut yrittäjät ovat vuokrasuhteessa Eläke-Fenniaan, eivät Helsingin Lääkärikeskukseen.

Lääkärikeskuksista on tullut entistä enemmän bisnestä, jossa sijainti, asiakaskokemus ja asiakkuuden hallinta ratkaisevat kuluttajan valintoja.

Asiakkuuden hallintaa on sekin, että Kampissa Helsingin Lääkärikeskuksen osakkuusyhtiön, lastenlääkäriasema Pikkujätin, on entistä helpompi ohjata isoksi kasvaneet kanta-asiakkaat seuraavalle narikalle, joka on aikuisten lääkäriasema.

Terveysalan yrittäjät pyrkivät luomaan asiakkuuksia, jotka parhaassa tapauksessa syntyvät lapsettomuusklinikalla jo ennen munasolun hedelmöittymistä ja jatkuvat läpi elämän ihan seniorikotiin asti.

Blogit

Apiksabaani kuumotti Pariisissa

Euroopan kardiologiyhdistyksen tämänvuotisen kongressin kuumin puheenaihe oli uuden antikoagulantin, apiksabaanin voittokulku.

Apiksabaani osoittautui laajassa vertailututkimuksessa turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi eteisvärinäpotilaiden verenohennushoidossa kuin nykyinen ykköslääke Marevan.

Apiksabaani vaikuttaa myös olevan muita uusia antikoagulantteja, dabigatraania ja rivoroksabaania, tehokkaampi ja turvallisempi.

Kardiologien käytäväpuheissa käytettiin apiksabaani-tutkimuksen tuloksista usein baseball-termiä homerun eli kotimaisittain kunnari.

Sekä lääkärit että potilaat odottavatkin kuumeisesti vaihtoehtoa Marevanille tai "rotanmyrkylle", kuten varfariinia keskustelupalstoilla kutsutaan.

Lääkärin pitäisi nyt osata toppuutella yli-innostuneita potilaita ja muistaa, että Marevan on edelleen hyvä ja pätevä hoito monelle. Usein hyvän hoitotasapainon voi saavuttaa hyvinkin yksinkertaisilla asioilla. Lääkkeen vaihto ei auta, jos elintavat ovat kuralla.

Lisäksi Marevanista on oikeasta elämästä kerättyä turvallisuustietoa vuosikymmenten ajalta, ja lääkärit ovat tottuneet sen annosteluun.

Apiksabaanilla ei myöskään ole vielä myyntilupaa eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiohoitoon sen enempää Amerikassa kuin Euroopassakaan.

Tuore tutkimus voi olla kunnari, mutta koko pelin voittamiseen tarvitaan vielä monta ulkovuoroa.

Hoitaminen uusilla antikoagulanteilla voi tulla varfariinihoitoa kymmeniä kertoja kalliimmaksi.

Tällaisiin pelaajiin ei ehkä yksinkertaisesti ole varaa.

Lue lisää uusista antikoagulanteista täältä.

Blogit

Sydän pysähtyi, onko vapaaehtoisia?

Kuva: Timo Pylvänäinen

Tukholmassa on kerätty kasaan kolmen tuhannen hengen kokoinen hengenpelastajarinki, kertoo Turun Sanomat.

Idea on, että hälytyskeskus paikantaa kännykän avulla vapaaehtoisen, jos tämän lähellä on ihminen, jolla epäillään sydänpysähdystä. Vapaaehtoinen elvyttäjä voi ehtiä paikalle huomattavasti nopeammin kuin pelastuslaitoksen henkilökunta.

Kansalaisapu kunniaan, mutta muutama asia askarruttaa. Perustapauksessa ajoissa aloitettu elvytys on varmasti hyvästä. Mutta mitä jos potilaalla onkin jokin muu, erilaista hoitoa vaativa vaiva? Mitä jos innokas hengenpelastaja, olkoon kuinka kurssitettu tahansa, aiheuttaakin toimillaan potilaan kuoleman tai vammautumisen?

Onko potilas edes potilas, kun hän ei ole terveydenhuollon ammattilaisten hoidossa? Kuka vastaa vapaaehtoisen toimista?

Toivottavasti ainakin ambulanssi lähetetään yhtä nopeasti sinne, missä vapaaehtoinen elvyttäjä on paikalla, kuin sinnekin, missä avuntarvitsija on yksin. Ammattimaisen avun saamisen pitää olla tasa-arvoista.

Suomessa tällaista tuskin nähdään hetkeen. Meillä keskustellaan esimerkiksi siitä, kenen onkaan vastuu, jos sairaanhoitaja kirjoittaa reseptin. Kurssitettujen maallikoiden aika terveydenhoidon asiantuntemusta vaativissa töissä ei ole vielä koittanut.