Mediuutiset

Blogit

Luottamus pelissä

Suomen suurimman kunnallisen terveyspalvelu-ulkoistuksen Jokilaakson Terveyden omistajamäärä vähenee kolmeen, sillä Terveysrahasto on myymässä osuuttaan Pihlajalinnalle. Kahta muuta osakasta, Jämsää ja Keski-Suomen sairaanhoitopiiriä, harmittaa. Kauppoja suunniteltiin heidän tietämättään.

Pihlajalinnan mukaan omistusjärjestelyyn johtanut tapahtumaketju sai alkunsa Terveysrahaston rikottua kilpailukieltoa.

Syytös on kova. Terveysrahaston toimitusjohtaja Vesa Lehtomäki ei halua kommentoida asiaa mitenkään.

Terveysrahaston on syytä selvittää asia perinpohjaisesti. Muutoin luottamusta menettää paitsi Terveysrahasto myös sen pääomistaja Sitra, josta Terveysrahasto aikanaan irtosi.

Samalla voi hiipua terveydenhuoltoalan yritysrahoitus, mikä ei olisi kenenkään etu.

Blogit

Antakaa yksityisten pitää eurolääkärinsä

Joensuussa ollaan vihaisia. Vuokrafirmat eivät terveyspalvelujen johtavan ylilääkärin mukaan tuoneetkaan uusia lääkäreitä syrjäseudulla vaan nappasivat julkiselta sektorilta virkalääkäreitä ja myivät heidät sitten takaisin. Suolaisesti.

Sitä sanotaan kuormasta syömikseksi. Ajattelematontahan se on. Kun firma toimii yhden kerran näin on turha toivoa seuraavalla kilpailutuskierroksella kunnanisiltä suopeaa kohtelua. Ehei, sen jälkeen paikallispomot tapittavat firmaa alaviistoon.

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt, että eurolääkäreitä saisivat pitää vain kunnat ja kuntayhtymät. Mikäli ehdotus toteutuu syödään kuormasta entistä useammin. Muutos saattaisi jopa heikentää lääkäripalveluiden saatavuutta ja nostaa kustannuksia.

Kunnille vinkki. Kun ulkoistuksia toteutetaan niin soppariin kannattaa laittaa pykälä, joka estää kilpailutuksen voittajaa palkkaamasta kunnan tai lähialueiden virkalääkäreitä.

Blogit

Konsultit lääkäriin

Kokeneet tilintarkastajat KPMG Kunta ja Ernst & Young Julkispalvelut tekivät Husille raportin kuntayhtymän talousohjauksen toimivuudesta. Käytännössä raportti käsitteli Husin tehokkuutta, raportointia, toiminnan mittausta ja seurantaa. Omistajia edustavat tilintarkastajat antoivat Husille sapiskaa.

Heti perään Husin operatiivinen yksikkö teki ripostin. Riposti on hyökkäyksen väistäneen miekkailijan vastahyökkäys. Husin operatiivisen yksikön mukaan leikkausosastojen käyttöaste oli laskettu väärin ja vieläpä väärällä menetelmällä. Touché!

Konsulttien olisi kannattanut käydä lääkärissä ennen raportin julkistamista. Operatiivisen yksikön johdolta ei kysytty miksi luvut ovat mitä ovat.

Usein lääkäriltä saa järkevän selityksen omituisille luvuille.

Inhimillinen kömmähdys osoittaa, kuinka vaikeaa on mitata sairaalan toimintaa. Vielä vaikeammaksi tilanne muuttuu kun pitäisi verrata kahta eri sairaalaa eri sairaanhoitopiireissä. Yhteismitallista, yksiselitteisesti tulkittavaa tietoa on yllättävän vähän.

Ei siis ihme, että merkittävimmät vallankäyttäjät, eli kuntapäättäjät, ovat usein ihan hoo-moilasena suurten terveydenhuollon kysymysten äärellä.

Raportti on, mikäli siitä ei löydy sen kummempia virheitä, huolestuttavaa luettavaa. Aika harvaa yritystä johdettaisiin niin huonosti kuin raportissa kuvailtua Husia.

Blogit

Valelääkärikohu suhteeton

En tiedä kertooko valelääkärikohu enemmän mediasta vai sen käyttäjistä. Jos nyt yksi koijari tekeytyy lääkäriksi, ja sanottakoon, että Suomessa on yli 17 000 työikäistä lääkäriä, niin emme voi hyvällä tahdollakaan puhua suuresta yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Aina löytyy ihmisiä, jotka pyrkivät käyttämään hyväksi ympäristöään. Roistot ja huijarit ovat esiintyneet yksinhuoltajina, poliiseina, putkimiehinä, liikemiehinä tai ihan rehellisesti vaan roistoina ja rohmunneet itselleen etuisuuksia, rahaa tai arvokkaita esineitä.

Valelääkäri-tapauksen huolestuttava piirre oli, että useiden potilaiden turvallisuus vaarantui. Ilmeisesti mitään vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut.

Mediakohua vauhditti ennen kaikkea se, että kyseessä oli perinteinen huijaritarina, jonka keskiössä on auktoriteettejä nokkelasti uhmaava nuorimies. Näitä viikareitahan ovat kansansadut täynnä.

Mielenkiintoisempia ovat seuraamukset; mahdollinen näyttökoe, joka karsii oikeat, mutta ammattitaitonsa kadottaneet lääkärit, työntekijöiden parempi seuranta sekä kokonaisulkoistuksissa tiukempi varmistus, että julkisen sektorin tilaaja todella saa riittävän päteviä lääkäreitä.

Voi olla, että nuoren miehen karhunpalveluksesta tuleekin oikea palvelus.

Blogit

Kontrollia tarvitaan

Kuva: Antti Mannermaa

Lääkärit eivät innostu ammattitaidon testaamisesta näyttökokein. Enemmän väki kaipaa puhtia täydennyskoulutukseen.

Mutta olisiko näyttökokeessa kuitenkin ideaa tietyissä tilanteissa?

Jos lääkäri palaa kliiniseen työhön pitkän tauon jälkeen, on perusteltua selvittää, riittääkö hänen ammattitaitonsa. Näyttökoeajatuksen heitti ilmaan lääkintöneuvos Terhi Hermanson, joka päätti virkavapaallaan testata terveyskeskuslääkärin töitä.

Useimmiten lääkärin oma itsekritiikki riittää arviointiin. Kuten valvontatoimenpiteissä yleensäkin, kontrollia tarvitaan niiden harvojen vuoksi, jotka eivät kanna vastuutaan.

Oma kysymyksensä on, pitäisikö myös töihin tulevien kandien osaamista testata. Tällaistakin on väläytelty valelääkärikeskustelujen lomassa.

Blogit

Eurolääkärikoulutuksen kriteerit kuntoon

Kuva: Antti Mannermaa

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asetusmuutosta, joka pakottaa eurolääkärit kuntien palkkalistoille. Yksityisen palveluksessa jaksoa ei vastedes saisi suorittaa.

Ministeriö perustelee muutosta muun muassa sillä, että eurolääkärien monipuolinen ohjaus onnistuu terveyskeskuksessa paremmin. Esimerkiksi ennaltaehkäisevä toiminta ja pitkäaikaispotilaiden hoito tulisi ministeriön virkamiehen arvion mukaan paremmin huomioitua kunnallisen työnantajan palveluksessa suoritetussa europalvelussa.

Myös europalveluun liittyviin vastuisiin halutaan selvyys.

Vastuuasiat on syytä saada kuntoon, jotta pelisäännöt ovat selvät.

Ohjausperustelu kuitenkin ontuu. Kokonaisia terveysasemia on jo ulkoistettu paljon. Ei ole syytä uskoa, että niissä ennaltaehkäisevä toiminta tai pitkäaikaispotilaiden hoito olisi huonommassa jamassa kuin kunnan hallinnoimalla terveysasemalla.

Kuten erään lääkäripalveluyrityksen edustaja sanoi, ministeriön tulisi määritellä hyvän ohjauksen kriteerit eurolääkärikoulutusta antaville, oli työnantaja sitten kunta tai yritys.

Blogit

Hoitajareseptistä voi tulla torso

Kuva: Timo Pylvänäinen

Sosiaali- ja terveysministeriö viimeistelee paraikaa niin sanottua hoitajareseptiä eduskuntaan vietäväksi. Niin Lääkäriliitto kuin Nuorten Lääkärien Yhdistys ovat taas ärähtäneet.

Lääkärijärjestöjen mielestä reseptien kirjoittaminen ei sovi sairaanhoitajille kuin ehkä joissakin harvoissa tapauksissa. Esimerkiksi ehkäisypillereitä ja rokotteita lisäkoulutetut sairaanhoitajat voisivat ehkä määrätä. Perusteluina kielteiseen suhtautumiseen mainitaan muun muassa hoitajien lääkäreitä lyhyempi koulutusaika sekä se, etteivät hoitajat saa diagnostista koulutusta. Myös vastuukysymykset huolettavat.

Ministeriö on kaavaillut, että reseptejä voisivat kirjoittaa ja uusia lisäkoulutetut sairaanhoitajat julkisen sektorin toimipaikoissa. Kyseessä olisivat vain määritellyt sairaudet ja lääkkeet. Lääkäreille on myös jäämässä huomattava veto-oikeus: kunkin yksikön vastaava lääkäri saisi päättää, otetaanko hoitajareseptiä toimipaikassa käyttöön vai ei. Lisäksi potilasta hoitava lääkäri voisi vielä kieltää hoitajalta oikeuden uusia kyseisen potilaan reseptiä.

Ministeriö on ilmiselvästi tehnyt työtä huomattavan paineen alla. Lääkärijärjestöjen lisäksi myös hoitajien liitot ovat herkkänä asian tähden. Pelissä on ammattikuntien arvovalta.

Ministeriö ei tietenkään aja hoitajareseptiä kiusallaan, vaan pyrkimys on yhä parempaan potilaiden hoitoon yhä järkevämmin. On selvä, että asia on pohdittava ja valmisteltava huolella. Monien lääkärienkin mielestä hoitajaresepti on tervetullut.

Alkaa valitettavasti näyttää siltä, että jos hoitajaresepti tulee, se tulee torsona: Jossakin se otetaan käyttöön, jossakin ei. Määräämis- tai uusimisoikeuden piirissä olevia lääkkeitä on ehkä muutamia. Eihän siinä muuten mitään, mutta mitä teemme tällaisella hoitajareseptillä? Onko siitä oikeasti hyötyä?

Niin lääkärien kuin hoitajien järjestöiltä toivoisi rakentavia uudistusehdotuksia eikä vain poteroihin kaivautumista. Esimerkiksi Lääkäriliiton ehdotus, että lääkärit voisivat kirjoittaa pari vuotta eli nykyistä pidempään voimassa olevia reseptejä, ei yksinään oikein riitä.

Blogit

Kun terveysammattilainen ei ole luottamuksen arvoinen

Kuva: Antti Mannermaa

Katsoin hiljattain televisiosta tamperelaisen oikeuslääkäri Pekka J. Karhusen työstä kertovan dokumentin.

Karhunen on osallistunut Nokian ja Ylisen insuliinisurmien tutkintaan. Hänen työhönsä tapaukset ovat tuoneet uuden karmaisevan näkökulman. Hoitolaitoksessakin tapahtuneeseen kuolemaan voi liittyä rikosepäily.

Joroisten entisen ylilääkärin Pekka Lanton oikeudenkäynti on myös muistuttanut aiheesta.

Terveydenhuollon ammattihenkilöstöä valvova Valvira ei saa tietoa terveydenhuollon ammattihenkilöiden työssään tekemistä rikoksista, jos käräjäoikeudet eivät ilmoita tuomioista Valviralle.

Näin kävi muun muassa perushoitajan kohdalla, jota epäillään nyt neljän asiakkaan murhasta.

Tämä asia on lainsäädännön avulla korjattavissa. Käräjäoikeudet voidaan velvoittaa ilmoittamaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden työssään tekemistä rikoksista, joista on annettu tuomio.

Myös tänä syksynä ilmenneet tutkintojen väärennösyritykset ovat uhka potilasturvallisuudelle. Työntekijöiden taustoja ei läheskään aina tarkisteta. Kuka kantaa vastuun, jos kouluttamaton henkilö tekee työssään hoitovirheen?

Tässä on työnantajilla ryhtiliikkeen paikka.

Blogit

Syksy on ollut tuuheaa aikaa

Kovin on ollut ”tuuheita” päiviä tänä syksynä. Työtä teettävät sekä sikainfluenssa että palvelurakenneuudistus.

Sikainfluenssa tuli maahamme sittenkin. Vielä alkusyksystä meitä viranomaisia syytettiin liiallisesta tiedottamisesta ja rahojen ”hussamisesta” turhaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa meitä syytetään siitä, ettei tietoa ole annettu riittävästi tai että olemme käyttäneet liian vähän rahaa varautumiseen.

On aivan ymmärrettävää, että kaikkia koskettavassa tilanteessa herkkyys arviointiin lisääntyy. On kuitenkin syytä olla tyytyväinen siitä, että meillä on ensimmäistä kertaa käytössämme influenssapandemiassa rokote. Myös se on hyvä asia, että Suomessa aloitettiin rokottaminen ensimmäisten maiden joukossa Euroopassa.

Kunnissa rokotusten toimeenpano on sujunut voittopuolisesti hyvin. Nekin kunnat, joissa ongelmia on ollut, ovat tehneet korjausliikkeet nopeasti. On muistettava, että tällainen koetaan Suomessa nyt ensimmäistä kertaa ja on ihan eri asia varautua asiaan paperilla, kuin toteuttaa se käytännössä. Ja varsinkin tilanteessa, jolloin rokotteita saadaan maahan erissä, eikä kaikkia kerralla, kuten aikoinaan poliorokote.

Eniten kritiikkiä on tullut ikäihmisiltä ja erityisesti siitä, etteivät he saa rokotteita ensimmäisten joukossa. Toivonkin, että alan ammattilaiset potilaskontaktien yhteydessä tai lehtien palstoilla kertoisivat heille rokotusjärjestyksen lääketieteellisistä perusteista. Toki THL ja STM ovat asiasta kertoneet, mutta hyvä on asia vielä edelleenkin perustella.

* * *

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus etenee suunnitelmien mukaan. Tulevalla viikolla annetaan eduskunnalle PARAS- hanketta koskeva selonteko. Sosiaali- ja terveysministeriössä laaditaan terveydenhuoltolakia sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevaa järjestämislakia.

Elokuussa esittelemäni STM:n ehdotus tulevaisuuden rakennemalliksi eli sote-aluemalli on herättänyt paljon keskustelua. Puolesta ja vastaan. Halukkuutta sen mukaiseen toimintaan on ilmennyt jopa ennakoitua enemmän. Vielä ennen joulua tarkoituksenamme on tavata kiinnostusta osoittaneet kunnat ja kaupungit.

Omat kiireensä itse kullekin tuo joulu. Itselläni ei muita suunnitelmia ole vielä tehtynä kuin se, että meidän perheessä ei tänä jouluna lauleta ”Porsaita äidin oomme…” eikä soiteta Juice Leskisen laulua ”Sika”.

Paula Risikko

peruspalveluministeri

Blogit

Eettisesti rakennettu autotalli

Tutkimuksen teko on Suomessa todella työlästä ja vaativaa hommaa. Ei riitä, että keksii kliinisesti tärkeän kysymyksenasettelun, jolla voidaan edistää vaikuttavia, henkeä pelastavia ja mielekkäitä lääketieteen toimintamalleja. On myös löydettävä ohjaaja, sopivat tutkimustiimi, riittävä rahoitus ja tutkimuspotilaat.

Uutena mausteena mukana on eettinen pohdinta, jonka läpi kaikki tutkimus nykyään myllätään. On toki järkevää varmistua, ettei vastentahtoisilla koehenkilöillä tehdä heidän tietämättään tuskallisia tai haitallisia testejä. Vaan tutkimusbyrokratia on sen verran massiivista, että moni kliinikko luopuu jo alkumetreillä iduillaan olevista ideoista. Eettiset toimikunnat vaativat laajat, siis todella laajat tutkimussuunnitelmat, joissa liitteenä puhelinluettelon laajuiset lomakkeet eettisistä näkökohdista. Kustannusvaikutukset, väliraportoinnit, hyöty-haitta-punninnat, laadunvarmistukset, sattumalöydökset, turvallisuusnäkökohdat, erityisryhmät, tietosuoja, vakuutusturva, osallistumisen vaikutus yksilön kaikkiin asioihin ja niin edelleen. Nämä ohjeet ovat jo 12 sivua pitkät, kuinkahan pitkä mahtaa olla itse hakemus. Kaiken lisäksi eettiset toimikunnat haluavat usein vertaiskonsultaation, eli koko homma käsitellään kahdessa eri toimikunnassa.

Tätä kuunnellessa tulee creme bonjour -ilmiö. Oletko ajatellut rakennuttaa terassin, autokatoksen, viherhuoneen tai laajentaa rintamamiestaloa? Kuntien rakennuslautakuntien toiminta on aivan identtistä yllä kuvattuun. Rakennusluvan hakeminen on ikuisuusprojekti, joka on käynnistettävä jo edellisten lumien aikaan.

Asemapiirustukset, poikkeusluvat, julkisivulautakunnan näkemys, Museoviraston lausunto, LVI- suunnitelma, pohjapiirrosluonnos on oltava mukana, kun marssii pyytämään naapureilta kirjallista suostumusta hieman koirankoppia suuremman tönön rakentamiseen.

Jos naapurisuhteet ovat kuin Aku Ankalla ja Teppo Tulpulla, voi suostumuksen saanti olla kohtalaisen vaivalloista. Rakennuslupalomakkeita on toistakymmentä erilaista. Täyttöohjeita lukiessa alkaa pyörryttää. Osaako joku täyttää näitä? Onko pihatönö ”Muu luokittelematon asuinrakennuksen ulkovarasto”? Ei se ole ainakaan ”Muu uskonnollisen yhteisön rakennus tai rukoushuone”. Luettelo on kuin ICD-10.

Rakennuslautakunta käsittelee asiaa omilla kuvioillaan, ja jättää homman sitten mittaustoimiston päätöksenteon huomaan. Jokin vatupassiporukka saapuu pick-upilla määrittelemään tönön sijainnin, ja omien silmiensä sijaan katsovat 50-luvun asemapiirustusta, johon jo purettu laho liiteri on piirretty alun perinkin toiseen paikkaan. Mittakepit laitetaan mihin sattuu. Anturan laudoitusta voidaan määrätä siirrettäväksi puoli metriä, vaikka välimatkaa kaikkeen on metrikaupalla.

Onneksi pian saapuu kaivinkone. Parissa tunnissa se rouhaisee kuopan, johon maallikon arvion mukaan voisi rakentaa isohkon kerrostalon. Naapurilla oli virkistävä näkemys: jos kuopasta alkaa nousta riimukirjoitusta sisältäviä kiviä, ei ehkä kannata ensi töikseen soittaa arkeologeille, vaan laitetaan styroxit ja murskeet äkkiä päälle. Näin saadaan rakennustyömaa tällä vuosikymmenellä valmiiksi. Askarruttamaan vielä jää, olisiko tälle tönölle irronnut eettisen toimikunnan lupa. Ei tätä ihan satunnaistettuna kaksoissokkona tehty.

Blogit

Maahanmuuttaja tarvitsee tietoa sikainfluenssasta

Kuva: Antti Mannermaa

Taannoinen taksimatka on jäänyt mieleen.

Kuljettaja oli suomea melko hyvin taitava maahanmuuttaja. Jostain syystä hän alkoi puhua kanssani sikainfluenssasta. Hän oli hätääntynyt.

"Onko totta, että Suomessa on lapsi kuollut sikainfluenssaan," hän kysyi.

Miehen omat lapset ovat reilun vuoden ja muutaman viikon ikäiset.

"Saavatko he rokotukset?"

Selitin, minkä osasin. Nuorempi ei saa rokotusta. Vanhemmalle sen sijaan kannattaa hakea rokotus neuvolasta. Kännykän avulla pystyin katsomaan, koska alle kolmivuotiaiden rokotukset olivat miehen kotikunnassa alkamassa. Yritin selittää, että suurimmalle osalle sairastuneista tauti on lievä.

Ymmärsin miestä. Olen itsekin asunut perheen kanssa ulkomailla, ja joka muuton yhteydessä terveydenhuoltojärjestelmään tutustuminen tuotti päänvaivaa. Silloin ei edes ollut pandemiaa.

Tässä yksi lisähaaste terveyskeskusten sikainfluenssahässäkkään: maahanmuuttajatkin tarvitsevat helposti saatavilla olevaa tietoa sikainfluenssan hoidosta ja rokotuksista.

Blogit

Kunta huolehti rapistuvasta ikiteinistä

Sain kutsun Helsingin terveyskeskuksen Kundit kondikseen -ohjelmaan, koska täytän tänä vuonna 40.

Olin käynyt keväällä työterveyshuollon vastaavassa tarkastuksessa ja selvinnyt kohtalaisen hyvin, joten ajattelin jättää välistä ja säästää nekin kaupungin rahat enemmän tarvitseville.

Sitten tuli mieleeni, että terveydenhuollossa on sen verran vähän ennaltaehkäiseviä hankkeita, että osallistuminen on itse asiassa kansalaisvelvollisuus. Eihän sellaista järkevääkään toimintoa pidetä yllä, joka ei kiinnosta.

Hyvä että menin, puolen vuoden aikana jotkin kohtalaisen merkittävät arvot olivat muuttuneet liian paljon elämäntapoihini nähden. Pohjoiskarjalainen perimä alkaa näin keski-ikäisen ikiteininkin ruumiissa nostaa rumaa päätään, vaikka kuinka salaatin määrä lautasella on lisääntynyt ja levite ohentunut niin, että ruiskaan ei vaalene. Pojan kanssa syön aamuisin samaa suolatonta puuroa. En paina liikaa ja liikun enemmmän kuin ihmiset keskimäärin. Pah. No, kohta on kundi kondiksessa, taas.

Peruspalveluministeri Paula Risikko tittelöi eilen Kuopion ja Kauniaisen ensimmäisiksi Vuoden terve -kunniksi. Itse, yllä mainituista henkilökohtaisista syistä, olisin antanut saman palkinnon Helsingille. Valitettavasti Helsinki ei ollut ilmoittautunut kisaan.

Itse asiassa kisaan osallistui vain viisi kuntaa. Ministeri Risikko ei rempseänä naisena antanut sen häiritä, vaan kehui rohkeita. Hyvä niin.

Osallistujakatoon lienee joitain syitä. Voi olla niin, että Vuoden terve kunta -tittelin markkinointi on ollut niin surkeaa, että kunnat eivät kisasta mitään tiedä. Olisi mukava uskoa, että juuri näin.

Valitettavasti olen kallistumassa sille kannalle, että kunnat ilmoittautumiskaavakkeita lukiessaan joutuvat tunnustamaan, että ne eivät sellaista titteliä ansaitsisikaan.

Se taas ei useinkaan ole kuntien vika. Tahtoa varmasti löytyy, mutta resursseja ei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa budjettiministeriöstä tule. Valtiovallan käsitys tarkasta talonpidosta ei sisällä ajatusta siitä, että sijoitus ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon nyt sataa suoraan valtion kirstuun myöhemmin.

Blogit

Muutosten suunnittelu kannatti

Kuluvana vuonna apteekissamme on tehty paljon muutoksia. Suurin niistä toteutettiin syyskuun lopulla, kun antiikkinen tietojärjestelmämme vaihdettiin uuteen apteekkiohjelmaan. Tietojärjestelmän vaihto kosketti kaikkia henkilökunnan jäseniä: jokainen heistä käyttää apteekkiohjelmaa työssään päivittäin. Jos järjestelmä tai sen käyttö takkuilee, ruuhkautuu apteekki väistämättä.

Monessa apteekissa tietojärjestelmä on vaihdettu hiljattain. Kentältä kiirineiden huhujen perusteella vaihdos on haasteellinen urakka eikä se ole aina sujunut kitkatta. Siksi halusin valmistautua muutokseen huolella. Pahinta olisi, jos asiakkaat joutuisivat jonottamaan ja tympiintyisivät.

Päätimme kollegan kanssa, että asiakaspalvelussa tarvittavat toiminnot uudesta ohjelmasta on opeteltava mahdollisimman hyvin ennen käyttöönottoa. Laadin kuukauden mittaisen harjoitteluaikataulun ja mapillisen tehtäviä. Saimme järjestelmäntoimittajalta harjoittelukoneen, jonka ääressä tehtäviä tahkottiin päivittäin. Käytiinpä meiltä myös opintomatkalla toiseen apteekkiin, jossa uusi järjestelmä oli jo käytössä.

Järjestelmäntoimittajan kouluttaja tuli päiväksi apteekkiimme hiomaan taitojamme juuri ennen vaihdosta. Hän yllättyi harjoittelustamme ja osaamisestamme. Silmiään pyöritellen kouluttaja selasi laatimiani tehtäviä ja totesi: "Sinähän olet miettinyt näitä juttuja etukäteen!"

Apteekeissa ei vielä juurikaan ole totuttu järjestelmälliseen toiminnan suunnitteluun. Viranomaiset säätelevät alaa tiukasti ja asiakasvirrat sanelevat vauhdikkaan arjen rytmin. Esimiehiltäkin suunnittelutyö saattaa helposti unohtua kiireen keskellä ja arjessa pidättäydytään vain ulkopuolelta saneltujen ohjeiden ja säännösten noudattamisessa.

Suunnittelemiseen kannattaa raivata aikaa kiireisten työpäivien keskeltä. Uskon, että se ennen pitkää maksaa itsensä takaisin. Suunnitteluun menee lopulta vähemmän aikaa kuin sen puutteesta syntyneen kaaoksen selvittelyyn.

Meidänkin järjestelmänvaihtomme onnistui sujuvasti. Selvisimme jännityksellä ja poskien punoituksella, mutta paniikilta ja kaaokselta vältyttiin. Ja myös niiltä jonoilta.

Blogit

Rokote pelottaa

Kuva: Timo Pylvänäinen

Jos lasten suusta kuulee totuuden, niin sikainfluenssarokote aiheuttaa mitä eriskummallisimpia vaivoja. Yhden tamperelaisen se esimerkiksi sai kävelemään takaperin.

Koskaan aiemmin tarjolla ei ole ollut influenssavirukseen tehoavaa lääkitystä, kun pandemia alkaa. Nyt on.

Nyt on myös hyvin tiedossa, että sitä suuremman hyödyn rokote antaa, mitä useammat ihmiset ottavat sen. Sikainfluenssa leviää rokottamattomien kautta. Mutaatio on mahdollinen aina, kun virus monistuu. Sen jälkeen tauti voi pahentua.

Silti nimenomaan hoitohenkilöstö on vastustanut rokotuksia, ja sen epäluulo tarttuu tietysti muihinkin.

Terveysviranomaisille on tullut aivan uusia haasteita. Suomalaiset eivät enää välttämättä noudatakaan viraston kehotusta mukisematta.

Blogit

Säästää, tuhlaa, säästää, tuhlaa

Kuva: Timo Pylvänäinen

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri supisti palvelujaan viime kesänä tavallista enemmän. Hoitojonot ryöpsähtivät kesän aikana melkoisen pitkiksi.

Jonojen lisäksi saatiin tietysti säästöjäkin.

Paraikaa Kanta-Häme suunnittelee henkilökuntansa lomauttamista. Taas saataisiin säästöjä, mutta myös jonoja.

Yli puoli vuotta ensikäyntiä odottaneita potilaita on Kanta-Hämeessä nyt melkein tuhat. Ennen pitkää potilaat on joka tapauksessa hoidettava. Urakkaan täytynee käyttää säästöjä, joita saatiin suluilla ja lomautuksilla.

Vastaavanlainen meininki on kaikissa muissakin sairaanhoitopiireissä. Ensin piiri henkilökuntineen lepää ja säästää, sitten se huhkii ja tuhlaa. Hoitotakuussa kun on pysyttävä.

Resursseja kuluu paitsi sairaaloissa jononpurku-urakointiin, myös virastoissa jonotilanteen valvontaan ja tilastointiin sekä uhkasakkojen langettamiseen ja perumiseen.

Kaikki jonojen laskeminen ja valvominen ei ole muuttanut mitään. Ei ole näköpiirissäkään, että homma alkaisi sujua.

Blogit

Kunnat viittaavat kintaalla terveyden edistämiselle

Kuva: Timo Pylvänäinen

Terveyden edistäminen elää parhaiten paperilla, selviää THL:n tuoreesta tutkimuksesta. Käytännön toimet terveyskeskuksissa vaihtelevat kunnittain, eikä kukaan koordinoi, miten ministeriöiden tai kansanterveysjärjestöjen suunnitelmia viedään käytäntöön.

Ei juuri yllätä, että taas kerran hyvät suunnitelmat ja projektit jäävät enimmäkseen touhuamisasteelle. Terveydenhuollossa paperityö ei millään tahdo kohdata vastaanottotyötä.

Se on harmi, koska väestön terveysongelmien ennalta ehkäiseminen käy yhä tärkeämmäksi, kun vanhusten määrä lisääntyy ja terveydenhuolto kamppailee resurssipulassa. Onkin aivan uskomatonta, että THL:n tutkimuksen mukaan vain noin joka kolmannessa kunnassa on suunnitelmallista toimintaa väestön terveyden edistämiseksi.

Suunnitelmien koordinoimattomuus on harmi myös siksi, että käytännön terveydenedistämistoimilla on ihan oikeasti saatu hyviä tuloksia. Kyse ei ole vain juhlapuheista. Esimerkiksi Helsingin nelikymppisille miehille tarkoitettu Kundit kondikseen -hanke on onnistunut puuttumaan miesten sydäntautiriskeihin ja kannustanut terveisiin elintapoihin muutenkin.

Nyt Kundit kondikseen -toiminta on alkanut myös Lohjan alueella, mikä on hienoa. Usein vastaavantyyppiset hankkeet toteutuvat vain paikallisesti, vaikka hyväksi havaittu, mietitty malli olisi helppo ja halpa ottaa käyttöön valtakunnallisestikin.

THL toivookin lainsäädännön apua terveyden edistämisen yhdenvertaiseen toteutumiseen. Ehkä siihen on mentävä. Lopultahan kyse on kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumisesta.

Blogit

Ei pelkästään lääkäri

Kesällä hiljattain valmistunut luokkatoverini oli viettämässä lapsuudenystävänsä polttareita. Viikonloppureissun loppupuolella hän oli saanut kuulla jo useaan otteeseen päivittelyjä siitä, kuinka mukavaa oli saada kaveruspiiriin ja polttariseurueeseen mukaan lääkäri.

Vaikka selkään taputtelut olivat hyväntahtoisia, ystäväni tuskaili myöhemmin: ”Olisipa ollut kiva, kun edes joku olisi iloinnut mukanaolostani ihan vain ystävänä. Mistä lähtien minusta tuli pelkästään lääkäri?”

Samasta aiheesta virisi vilkas keskustelu muutama viikko sitten BMJ:n ylläpitämällä doc2doc -nettisivustolla. Keskustelupalstalla nuori brittilääkäri paljasti salailevansa ammattiaan. Kyselijöille NHS:n lääkäri vastasi epämääräisesti työskentelevänsä hallitukselle tai sairaalassa.

Kirjoittaja oli hämmentynyt. Opiskelujen alussa hän oli kertonut kernaasti tulevasta ammatistaan, mutta ajan kuluessa entisestä ylpeyden aiheesta muodostui yhä peiteltävämpi asia. Ammatinsalailunsa syyksi, brittilääkäri paljasti halunsa tulla kohdatuksi omana itsenään, ei pelkästään lääkärinä.

Hän kirjoitti haluavansa yksityiselämän, jossa huonovointiset naapurit eivät koputtelisi ovelle keskellä yötä, eivätkä tutut ja tuntemattomat valittaisi selkäkivuistaan ja luomistaan. Kirjoittaja ihmettelikin, onko sulautuminen lääkärinrooliin ollut niin kokonaisvaltaista, että on mahdotonta olla vain tavallinen ihminen työn ulkopuolella.

Brittilääkärin tilitys näytti osuneen hermoon, sillä pian nettisivustolle sateli kollegojen omakohtaisia kokemuksia ja neuvoja. Yksi kertoi lähikapakan reseptiä kärttäneestä baarimikosta, toinen illalliskutsuilla omista sairauksistaan tuntikausia vuodattaneesta uudesta tuttavuudesta. Erityisen ongelmalliseksi lääkärit näyttivät kuitenkin kokevan ystävä- ja sukulaissuhteisiin liittyvät muutokset ja asenteet.

Aihetta ruoti myös eräs suomalainen erikoislääkäri vuodatus.fi -sivustolle laatimassaan blogissa. Hän kirjoitti sukulaislääkäreiden joutuvan helposti reseptin uusimisautomaatin ja kokovuorokautisen päivystäjän rooliin. Ironisoiden kirjoittaja ehdotti, että lääkärikoulutukseen olisi lisättävä sukulaislääketieteen kurssi, joka sisältäisi sukulaissuhteiden psykologiaa ja kuivaharjoituksia. Loppukaneettina hän kuitenkin totesi, vaikka lääkärikoulussa saadun ohjeistuksen mukaan omaisen lääkärinä ei tulisi toimia, koska läheinen suhde voi vaikuttaa haitallisesti ammatilliseen arvostelukykyyn, on ilmiöltä lopulta mahdotonta välttää.

Vastaavasti yleisin brittilääkärin kollegoilta saama neuvo oli, että parasta on opetella pitämään itse rajansa. Tähdensipä myös yksi vastaajista, ettei lääkärin ammattia tulisi edes nähdä tavanomaisena kahdeksasta neljään työnä, vaan avun tarvitsijan etu on aina syytä laittaa ensisijalle. Työssä jaksamista tosin palvelisi varmasti parhaiten se, että ammattiaan joutuisi pääsääntöisesti harjoittamaan vain työpisteessään, ei sukujuhlissa, pubeissa ja ravintoloissa.

Blogit

Kiitos ja näkemiin

Olen lopettanut Mediuutisten päätoimittajana, kuten Mediuutiset kertoi pari viikkoa sitten. Seuraajanani on aloittanut Kimmo Seppälä.

Kimmo ja muu toimitus antoivat minulle vielä luvan yhteen blogikirjoitukseen. Se on hienoa, koska voin nyt esittää tärkeimmät terveydenhuoltoa ja terveydenhuollon julkisuutta koskevat toiveeni vielä tiivistettyinä:

1) Kunpa pystyisimme keskustelemaan terveydenhuollosta avoimesti, järkiperustein ja samalla inhimillisesti.

Tämä toive sisältää ajatuksen siitä, että vain avoimuus ja keskustelu vievät asioita eteenpäin demokratiassa. Mediuutisten päätoimittajana sain paljon palautetta siitä, että lehti oli erehtynyt julkaisemaan vääriä mielipiteitä. Mediuutiset julkaisi ja julkaisee varmaan vastakin myös sellaisia mielipiteitä, joista moni terveydenhuollossa on toista mieltä - jopa sellaisia mielipiteitä, joista Mediuutisten päätoimittajakin on toista mieltä. Lehden tehtävä on nimenomaan edistää keskustelua, ei ylläpitää valheellista yksimielisyyttä.

Tähän toiveeseen sisältyy myös huoli siitä, että terveydenhuoltoa koskeva keskustelu on usein tunteiden värittämää tai toisaalta talouden yksisilmäistä tuijottamista. Oppisimmepa ottamaan faktoista selvää ja toisaalta näkemään terveydenhuollon kulut investointeina. Rohkaistuisimmepa puhumaan vaikeistakin asioista, kuten priorisoinnista, ihan oikeasti.

2) Kunpa terveydenhuollon johtaminen kohenisi.

On vaikea johtaa sellaista, millä ei ole selkeää tavoitetta. Tällä haavaa terveydenhuollon keskeinen tavoite on monessa paikassa säästäminen. Syntyy ristiriita, kun johtajat koettavat johtaa säästöjä, vaikka oikeasti pitäisi johtaa terveyden tuottamista. Siksi terveydenhuollolle pitäisi saada kirkkaat maanlaajuiset tavoitteet, joista sitten olisi mahdollista johtaa pienempien yksiköiden tavoitteet.

Ehkä selkeät tavoitteet toisivat terveydenhuoltoon myös entistä enemmän hyvää henkilöjohtamista.

3) Kunpa onnistuisimme säilyttämään suomalaisen terveydenhuollon kattavuuden ja tason ja jopa parantamaan niitä.

Jos kohdat 1 ja 2 toteutuvat, tähänkin on mahdollisuus. Lisäksi olisi hyvä lopettaa monikanavarahoitus.

Haluan kiittää kaikkia lukijoita, muita asiakkaita ja yhteistyökumppaneita kiinnostavista vuosista Mediuutisissa! Toivotan hyvää jatkoa Kimmolle ja muille mediuutislaisille antoisalla toimialalla fiksujen ihmisten mediana toimimiseen.

Blogit

Papilloomavirusinfektioiden aiheuttama tautitaakka on merkittävä myös Suomessa

Vuodesta 2006 ja 2007 lähtien on Suomessa ollut saatavilla kaksi ihmisen papilloomavirusta (HPV) vastaan kehitettyä rokotetta: Nelivalenttinen rokote, joka sisältää HPV-tyypit 6,11,16,18 sekä kaksivalenttinen rokote, joka sisältää HPV-tyypit 16 ja 18. Näistä HPV 6/11 ovat ns. matalan riskin HPV-tyyppejä, ja HPV16/18 puolestaan korkean riskin HPV-tyyppejä. Molemmilla rokotteilla on tutkimuksissa todettu myös ristikkäissuojaa muita lähisukuisia HPV-tyyppejä vastaan.

Huolimatta kiistattomasta kansainvälisestä tutkimusnäytöstä, ja johtavien asiantuntijatahojen suosituksista, Suomi on viimeisten läntisen Euroopan maiden joukossa, joka ei ole tehnyt päätöstä HPV-rokotteen sisällyttämisestä kansalliseen rokotusohjelmaan.

Keskeisinä perusteluina on esitetty muun muassa, että rokotteiden tehosta ei olisi riittävää tutkimusnäyttöä Suomessa, sekä sitä, että Suomesta ei olisi saatavilla riittävää taustatietoa päätöksenteon tueksi. Viimemainittu tarkoittaa selvitystä siitä, kuinka suuren vuosittaisen tautitaakan HPV-rokotteiden sisältämät HPV-tyypit aiheuttavat, sekä sitä, mikä on niiden kustannusvaikuttavuus.

Uusien rokotteiden arviointikriteereitä ovat tehon ja turvallisuuden lisäksi myös kansanterveydellisesti merkittävä sairauksien väheneminen, toisin sanoen kuinka paljon rokotteella voidaan estää sairauksia, joka aiheuttavat vuotuisen tautitaakan. Lisäksi rokotusohjelmassa olevalla rokotteella tulee olla hyvä kustannusvaikuttavuus (cost utility), eli rokotteesta saatava hyötysuhde taloudelliseen panostukseen nähden. HPV-rokotteet ovat laajoissa kansainvälisissä monikeskus-tutkimuksissa, joissa Suomikin on ollut mukana, todettu turvallisiksi (yksilö- ja väestötasolla) ja lähes 100 prosenttisen tehokkaiksi estämään kohdunkaulan syöpää ja sen välittömiä esiasteita. Nelivalenttisen rokotteen on osoitettu ehkäisevän myös tehokkaasti muita genitaalialueen tauteja (emätin, vulva, genitaalialueen kondylooma).

Yli 30 vuotta HPV-tutkimusta tehneenä allekirjoittanut on vuosien mittaan selvittänyt eri HPV-tyyppien osuutta myös muiden kuin sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden ja sitä kautta kehittyvien hyvän- ja pahanlaatuisten kasvaimien synnyssä. Näitä tietoja on hyödynnetty myös tehtäessä laatuaan ensimmäinen kattava selvitys erikseen HPV6/11- ja HPV16/18 tyyppien aiheuttamasta vuotuisesta tautitaakasta Suomessa.

Tutkimusraportti HPV6/11-tyyppien aiheuttaman tautitaakan osalta julkaistiin heinäkuussa Scandinavian Journal of Infectious Diseases -lehdessä ja vastaava raportti HPV16/18-aiheuttaman tautitaakan osalta julkaistaan samassa julkaisusarjassa vielä tämän vuoden puolella. Raporttien tulokset osoittavat kiistatta, että HPV6/11:n ja HPV16/18:n aiheuttama vuotuinen tautitaakka Suomessa on merkittävä ja, että HPV-rokotteella voidaan tästä johtuen saavuttaa kansanterveyden kannalta merkittävä tautitaakan väheneminen.

HPV6/11-aiheuttamien tautien osalta, kaikki tapaukset ja molemmat sukupuolet huomioiden, maassamme todetaan vuosittain 12 500-13 000 uutta näiden kahden virustyypin aiheuttamaa tautia. Taudilla tarkoitetaan kliinisin keinoin todettavaa muutosta (kasvain) eikä pelkästään piileviä infektiota, joiden määrä näihin lukuihin verrattuna on moninkertainen. Vastaavasti, HPV16/18:n aiheuttamia tauteja arvioidaan Suomessa ilmaantuvan 8 000-8 500 uutta tapausta vuodessa, mikäli kaikki tapaukset diagnosoidaan.

HPV6/11 ja HPV16/18 aiheuttaman tautitaakan välillä on selkeitä eroja. HPV6/11 aiheuttama tautitaakka on suurempi kuin HPV16/18 aiheuttama. Suhteutettuna Euroopan standardiväestöön, HPV6/11-tautien ikävakioitu ilmaantuminen on luokkaa 150 (vaihteluväli: 147-156)/100.000 henkilövuotta, ja HPV16/18 ilmaantuvuus vastaavasti luokkaa 140 (137-145)/100.000. Kuitenkin verrattaessa mihin tahansa tautiin, molemmat luvut ovat huomattavan korkeita.

Selvitys osoittaa myös, että HPV6/11 tautitaakka jakautuu hyvin tasaisesti naisten ja miesten (55%:45%) kesken, päinvastoin kuin HPV16/18:n tautitaakka, josta lähes 80% on kohdistuu yksinomaan naisiin.

Tärkeää on lisäksi todeta kaikkien neljän HPV-tyypin osalta, että raporteissa esitetyt laskelmat edustavat vain jäävuoren huippua, ts. kliinistä tautitaakkaa. Ylivoimaisesti suurin osa kaikista HPV-infektioista ovat piileviä eli latentteja, joilla tarkoitetaan nopeasti ohimenevää infektiota, ilman, että se aiheuttaa elimistössä mitään kliinisin keinoin (irtosolunäyte, koepala, tähystys) todettavaa muutosta. Näiden piilevien HPV-infektioiden arvioimiseksi ei tutkijoilla ole käytettävissä riittävän luotettavaa tutkimustietoa, muiden kuin kohdunkaulan infektioiden osalta. Tiedetään, että HPV on erittäin yleinen virus, ja tällä hetkellä yleisesti hyväksytty käsitys pohjautuu allekirjoittaneen työryhmineen jo 1990-luvun alussa julkaisemiin laskelmiin, joiden mukaan 20-vuotiaana terveen naisen riski saada papa-kokeessa todettava HPV-infektio (toisin sanoen irtosolumuutos) vähintään kerran elämänsä aikana on noin 80 prosenttia. HPV-infektiota elimistössään kantavien henkilöiden määristä voidaan siten esittää pelkästään karkeita arvioita; joka tapauksessa määrät ovat kliinisiin HPV-muutoksiin verrattuina moninkertaiset. Jonkinlaisen käsityksen HPV-viruksen yleisyydestä antanee se, että herkkiä toteamismenetelmiä (geenimonistus) käyttäen yli 50 prosenttia nuorista tytöistä on HPV-positiivisia muutaman kuukauden-vuoden kuluessa ensimmäisestä sukupuoliyhteydestä.

HPV-infektioiden osalta tautitaakka on suorassa suhteessa tutkimus- ja hoitokustannuksiin. Maassamme on saatavilla tarkkaa tietoa eri diagnoosimenetelmien ja hoitomuotojen kustannuksista, ja nyt kun tautitaakka on arvioitu, on suhteellisen suoraviivaista laskea, mitä suuruusluokkaa vuotuiset diagnoosi-, hoito-, ym. liitännäiskustannukset erikseen HPV6/11:n ja HPV16/18:n aiheuttamien tautien osalta ovat. Tutkimusraportti HPV-rokotteista ja niiden kustannusvaikuttavuudesta on parhaillaan kansallisen HPV-rokotetyöryhmän valmisteltavana. Epävirallisia tautitaakka- ja kustannusvaikuttavuuslaskelmia Suomesta on eri yhteyksissä esitetty jo aiemmin, ja eri maista raportoidaan jo rokottamisesta saatavia ensimmäisiä hyötyjä. Suomessa tehdyt laskelmat osoittavat, että HPV:n aiheuttamat kustannukset vuosittain ovat merkittävät. Tämä tarkoittaa vuosittain vähintään 50 miljoonan euron kustannuksia yhteiskunnalle.

Kustannusvaikuttavuuslaskelmien tekeminen HPV-infektioiden osalta ei ole yksinkertaista, koska tautikirjo on monimuotoinen. Useimmat laskelmat muista maista on yleensä tehty huomioiden pelkät naisten synnytinelinten HPV-infektiot (kohdunkaula, emätin, vulva). Muut ei-genitaalialueen HPV infektiot on jätetty laskelmissa huomiotta. Kustannusvaikuttavuuslaskelmissa on tapana ilmaista tarkasteltavan intervention (hoito, rokottaminen) aiheuttamat lisäkustannukset ns. laatupainotettua elinvuotta (QALY) kohden. Minkä tahansa intervention voidaan katsoa olevan kustannusvaikuttavaa, mikäli sen lisäkustannukset (incremental costs) eivät ylitä 50.000€/QALY. Esitettyjen laskelmien mukaan Suomessa pelkästään 12-vuotiaiden tyttöjen rokottaminen on selkeästi kustannusvaikuttavaa, koska em. lisäkustannukset jäävät kalleimmankin vaihtoehdon mukaan alle 12.000€/QALY. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vastikään rokotusohjelmaan valittu pneumokokkirokotteen QALY on lähes 16.000€. Kustannus-hyötykäyrä on kaksihuippuinen; nuorilla naisilla saavutettava vaikuttavuus nelivalenttisella rokotteella (=laatupainotteisten elinvuosien vähentymän estäminen) muodostuu siitä, että lyhyellä aikavälillä estetään genitaalialueen kondyloomat ja lievät esiastemuutokset (CIN1), kun taas pidemmällä aikavälillä vanhemmissa ikäryhmissä saavutetaan vaikuttavuus kohdunkaulan syöpätapausten ja niiden välittömien esiasteiden (CIN2/3) vähenemisenä/estymisenä.

Tarkastelemalla pelkästään tyttöjen rokottamisen vaikuttavuutta kohdunkaulan limakalvomuutosten ehkäisyssä, on selvää, että HPV-rokotteen käyttö on kustannusvaikuttavaa myös Suomessa. Kun tarkasteluun lisätään myös pojat ja koko vuotuinen tautitaakka (vrt. edellä) mikä on estettävissä kun rokotetaan HPV6/11- ja HPV16/18-tyyppejä vastaan, rokotteen käyttöönotto on erittäin kustannusvaikuttavaa, ja ihmisen elinkaaren aikana saavutettava kansanterveydellinen hyöty tehtyyn panostukseen verrattuna on moninkertainen.

Läntisen Euroopan maista 17 ja suuri joukko Euroopan ulkopuolisia maita on antanut suosituksen HPV-rokotteen sisällyttämisestä kansalliseen rokotusohjelmaan. Lisäksi 14 maata Euroopassa on sisällyttänyt rokotteen korvattavuuden piiriin, Ruotsi mukaan luettuna. Pohjoismaista Tanska ja Norja ovat liittäneet HPV-rokotteen rokotusohjelmaan. Ruotsissa on hiljattain tehty budjettipäätös, jonka mukaisesti Ruotsi tulee liittämään HPV-rokotteen rokotusohjelmaan ensi vuonna. Näissä maissa on katsottu, että esitetty näyttö HPV-rokotteiden tehosta kansanterveyden kannalta merkittävien tautien estäjinä on riittävä, eikä lisää näyttöä ole vaadittu, toisin kuin meillä.

Suomessa ei ole annettu suositusta HPV-rokotteen sisällyttämisestä kansalliseen rokotusohjelmaan. HPV-rokotteiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta saatu tieteellinen näyttö on ollut riittävän vakuuttava lääkevalvontaviranomaisille, jonka perusteella Yhdysvaltojen (FDA) ja Euroopan (EMEA) lääkelaitokset ovat myöntäneet HPV-rokotteelle myyntiluvan poikkeuksellinen ripeästi. Esitetyn kansainvälisen näytön tulisi olla riittävä myös Suomessa. Meillä on kuitenkin viranomaisten toimesta vaadittu lisäselvityksiä, ja niiden oletetaan kestävän vielä ainakin vuoden.

Tärkeiden päätösten viivästyessä joka vuosi kokonainen uusi ikäluokka (>60.000 rokotusikäistä tyttöä ja poikaa) menettää mahdollisuuden saada parasta mahdollista käypää lääketieteellistä hoitoa; tässä tapauksessa syöpien ja muiden HPV-tautien ennaltaehkäisyä rokotteen avulla. Kuka on valmis ottamaan vastuun tästä?

Kari Syrjänen

Lääketieteen ja kirurgian tohtori

professori

EMEA:n käyttämä HPV-rokoteasiantuntija

TURKU

Blogit

Lähiapu on hyvä apu

Vierailin pari viikkoa sitten Tyksissä. Kävin useilla osastoilla ja sain kuulla monta mielenkiintoista juttua.

Yksi mieleenpainuvimmista oli Lasten Mielenterveysambulanssi. Sen toiminta on simppeliä: apu ajaa lapsen luo, kuten oheisessa jutussa kerrotaan.

Mielenterveysambulanssin mainiot kuskit kertoivat, että elokuussa alkanut toiminta on saanut hyvin vauhtia alleen, keikkoja on lähes päivittäin. Myös palaute on ollut hyvin myönteistä. Tietysti on parempi, että lasten mielenterveysongelmia pyritään ratkaisemaan siellä, missä ne syntyvät, eikä jossain kaukana kantasairaalan osastolla.

Sairaanhoidossa on vallalla hyvin voimakas keskittämisen retoriikka. Päättäjät haluavat suurempia yksiköitä ja tehokkaampaa toimintaa harvemmissa paikoissa.

Lasten mielenterveysambulanssi on hieno esimerkki siitä, että välillä toimintaa on järkevää viedä pois pääkallonpaikalta. Tässä tapauksessa se myös säästää rahaa. Lastenpsykiatrinen osastoyö maksaa satoja euroja. Lasten Mielenterveysambulanssi maksaa matkoihin tarvittavan bensan verran.

Blogit

Kuka haluaa Ruotsin apteekkimarkkinoille?

Norjalainen pääomasijoittaja Norvestor vetäytyi Ruotsin apteekkihuutokaupasta. Saman tempun teki toissa viikolla Yliopiston apteekki .

Molemmat olivat tulossa huutokauppaan ison rahasäkin kanssa, joten ruotsalaisten pettymyksen ymmärtää. Ymmärrettävää on on myös vetäytyminen. Samalla kun apteekkimonopoli Ruotsissa murretaan, siirtyvät käsikauppalääkkeet vähittäismyyntiin marketteihin. Pelkällä reseptilääkemyynnillä ei apteekkeja pyöritetä kannattavasti.

Mediuutisten nettipalautteessa kysytään osuvasti, ampuivatko ruotsalaiset tässä itseään jalkaan.

Kisassa ovat edelleen mukana parin vakavasti otettavan ruotsalaiskilpailijan lisäksi saksalaisomistuksessa oleva Tamro, Oriola-KD, suuret eurooppalaiset lääkejakelijat Celesio ja Alliance Boots sekä pohjoismainen pääomasijoittaja Altor.

Nähtäväksi jää, mikä on Norvestorin ja YA:n päätöksen vaikutus muihin kilpailijoihin.

Blogit

Keisarin synkät vaatteet

Hauska ehdotus Nalle Wahlroosilta, että rikkaat maksaisivat terveydenhuoltonsa itse. Julkiset järjestelmät hoitaisivat kansan syvät rivit, joilta hilloa ei löydy. Epäselväksi jää, mikä on rikkaan määritelmä – tai upporikkaitako tässä on ajateltu. Suuri osa meistä kuuluu asuntovelkoineen johonkin välimaastoon – henkisen rikkauden laitakin on vähän kyseenalainen.

Ehdotus on suorastaan hellyttävä. Kas kun terveydenhuoltojärjestelmämme toimii jo tämän säännön mukaan. Koska viimeksi todella varakkaat tai silmäätekevät ovat istuneet terveyskeskuksen aulassa tai jonottaneet luukulla? Jos paikkakunnalla on mitään yksityislääkärin vastaanottoja, niihin hakeutuu koko se popula, joka ei jaksa tuntikausia terkkarin ajanvarausnumeron panhuilua kuunnella. Ovelin porukka käyttää yksityistä ja julkista niiltä osin, mikä itselle on parasta. Tällaisen kritisointi herättää heti vastareaktion: Eikö muka asiakaskuluttaja itse tiedä, mitä terveyspalveluita tarvitsee?

Henkilöt, joilla on työpaikka, käyttävät pääsääntöisesti työterveyshuollon palveluita. Vastaanotolle pääsee, lääkäreistä ei ole pulaa, imagoltaan moitteetonta. Uusi tieto on se, että johtoportaalle tarjotaan kattavampaa työterveyshuoltoa kuin B. Virtasille. Miten hyvään työterveyshuoltoon tottuneet virkamiehet ja asiantuntijat sopeutuvat työelämän jälkeiseen tilaan, jossa palvelut on etsittävä jostain uudesta paikasta? Useimmat löytänevät ratkaisun yksityislääkärin ja julkisen sairaalan yhdistelmästä. Vielä kun lääkärinpalkkioiden Kela-korvaukset nousisivat mikroskooppiselta tasoltaan...

Keisarin uusien vaatteiden tunnustamista olisi suoraan sanoa, että terveydenhuoltomme on jo jakautunut vähintään kahden kerroksen terveydenhuoltoon, ja jakautuminen voimistuu. Hyvältä ei trendi näytä. Kuolleisuus- ja terveyserot jyrkkenevät ja surkeat alueet vajoavat yhä syvempään ahdinkoon. Tästäkään ei saisi puhua, koska pitäisi olla positiivinen ja kannustava. Maan eri osissa on hyvin erilainen tilanne. Julkista terveydenhuoltoa morkkaavat eniten ne, jotka eivät sitä ole aikoihin käyttäneet. Toivottavasti valtakunnalliset korjaustoimenpiteet eivät vaikuta Aisopoksen tarinoilta. Joskus korkealentoiset hankeohjelmat soveltuvat iltasaduiksi – uni tulee välittömästi.

Blogit

Onko pakkohoito pakko?

Kuva: Timo Pylvänäinen

Tehdään ohje, jossa kerrotaan, että hoitotilannetta pitää harkita etukäteen ja puida jälkikäteen. Laaditaan myös kaavake, johon henkilökunta kirjaa toimenpiteen jälkeen, mikä onnistui ja mikä ei.

Näillä keinoin toimenpiteiden tarve vähenee reippaasti.

Esimerkki – joka muuten on totta – on pakkohoidosta eli potilaiden sitomisesta ja eristämisestä. Se vahvistaa käsitystä, että syy pakkotoimien käytön sairaalakohtaisiin eroihin on traditiossa – meillä on aina tehty näin – tai sitten välinpitämättömyydessä.

Äkkiä en keksi, että pelkkä terästäytyminen ja pohtiminen vähentäisivät tarvetta kovin monissa sairaaloissa tehtävissä toimenpiteissä. Kun kerran jossakin näin kuitenkin on, sitä kannattaisi yrittää muuallakin.

Blogit

Priorisointikeskustelu pitää käydä koko Suomessa

Kuva: Antti Mannermaa

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri käynnisti viime viikolla keskustelun hoitojen ja potilaiden tärkeysjärjestyksestä. Piiri toivoo, että kaikkien erikoisalat kategorisoivat omat palvelunsa Norjan mallin mukaisesti viiteen tärkeysluokkaan.

Kategorisointi helpottaisi päätöksentekoa, kun käytössä on entistä vähemmän resursseja.

Tavoite on hyvä ja Norjan malli käyttökelpoinen. Se ei käytä mittatikkuna potilaan työkykyä, ikää tai yhteiskunnallista asemaa. Se ei liiemmin arvioi hoidon hyödyllisyyttä taloudellisesta näkökulmasta.

Mutta miksi ihmeessä yksi piiri miettii tällaista itsekseen?

Ajatellaan tilannetta, jossa Hus päättäisi pyytää omilta erikoisalojen työntekijöiltään vastaavan luokittelun.

Päätyisivätkö esimerkiksi Hyksin ortopedit samanlaiseen kategorisointiin kuin Tyksin ortopedit? Silloin piirit tekevät päällekkäistä työtä.

Jos taas Hyksissä päädyttäisiin erilaiseen luokitukseen kuin Tyksissä, joutuisivat potilaat asuinpaikasta riippuvaan eriarvoiseen asemaan.

Ristiriitainen tilanne on ratkaistavissa piirien ja niiden erikoisalojen yhteistyöllä. Se on kuitenkin käynnistettävä nopeasti.

Ainakin Varsinais-Suomessa asialla on kiire, koska piirillä on ensi vuonna 150 henkilötyövuotta vähemmän käytössään kuin tänä vuonna.

Blogit

Kuka pitää lääkärikopterit ilmassa?

Kuva: Antti Mannermaa

Kuulun siihen joukkoon kansalaisia, joiden mielestä lääkärihelikopterit lisäävät yleistä turvallisuuden tunnetta.

Siksi hallitus on mielestäni oikealla asialla, kun se hallitusohjelman mukaan turvaa lääkärihelikopteritoiminnan.

Uudistus on nyt jäämässä kesken. Lentotoimintaa pyörittävän, perusteilla olevan lääkärihelikopterien hallinnointiyksikön kustannukset maksetaan vain osittain valtion budjetista. Sinne raha saataisiin arpajaisverolain muutoksella Raha-automaattiyhdistykseltä.

Loppurahan, laskutavasta ja laskijasta riippuen 3–6 miljoonaa, oletetaan edelleen tulevan keräysvaroista kannatusyhdistysten kautta.

Viranomaistoimintaa ei tiettävästi ole aiemmin maksettu keräysvaroin eikä sellaiseen pidä ryhtyä nytkään. Järjestelmään jää muuten liikaa liikkuvia osia.

Mitä esimerkiksi tehdään siinä tapauksessa, että keräysvaroja ei tule tarpeeksi?

Mikä kuudesta Manner-Suomen pelastus- ja lääkärihelikopterista pysäytetään ensimmäisenä?

Vai annetaanko sairaanhoitopiireille hattu kouraan?