Sika, hyvä bisnes

Blogit

Pyörä piti keksiä vain kerran

Kysyin taannoin eräältä lääkäriltä, miksi terveyskeskukset ja sairaalat laativat erilaiset hoitopolut usein itsekseen.

Sairaudet ovat kuitenkin samoja joka puolella. Eikö kertapohdinta riittäisi ja tuottaisi hyvän hoitopolun monistettavaksi, ihmettelin. Aikaa ei kuluisi samaan asiaan moneen kertaan. Pyöräkin tarvitsi keksiä vain kerran.

Vastaus oli, että resurssit ovat niin erilaiset eri puolilla Suomea, että hoitoprosessit pitää miettiä joka paikassa erikseen.

On totta, että yksi malli ei ole sovitettavissa joka paikkaan, varsinkin kun hoitopolun kehittäminen on jatkuva prosessi.

Uskon kuitenkin, että hoitoprosessien vaikeaan monistettavuuteen on myös toinen syy. Se on epäilevä asenne.

Joskus on vaikeaa nähdä, että omien käytäntöjen muuttamiseen olisi todellista tarvetta. Epäilys on suurempi, jos muutosehdotus tulee oman talon ulkopuolelta.

Uusi käytäntö on luontevinta ottaa mukaan arkityöhön silloin, jos sitä on ollut itse työstämässä.

Jos kehittämishalua on, jo kehitettyjen hyvien käytäntöjen levittämiseen on erilaisia apukeinoja. Yksi on verkostoituminen.

Esimerkiksi Tuusulan terveyskeskus on saanut hyviä tuloksia valtimotautien ennaltaehkäisevässä työssä. Sitä on osaltaan auttanut kuuluminen vertailutietoa ja koulutusta tarjoavaan laatuverkostoon.

Epämuodollinen verkosto tarjoaa foorumin ajatustenvaihdolle ja uusille ideoille.

Ruohonjuuritasolla hyviä käytäntöjä voi levittää myös työntekijä, joka voi tuoda hyviksi havaitsemiaan käytäntöjä uuteen työpaikkaan.

Blogit

Muistakaa vähävaraiset

Cafe latte neljä euroa. Kyllä siihen on varaa vaikka jopa päivä. Ilta-Sanomat 1,30 euroa. Helppo hinta. Mikäli on oikein kutkuttava uutispäivä, niin voihan sitä ostaa vaikka molemmat iltapäivälehdet. Ja kyllä kerran pari vuodessa pitää ulkomaille päästä!

Aika monen suomalaisen rahat eivät riitä edes iltapäivälehteen. Erään arvion mukaan lähes 700 000 suomalaista elää talouksissa, jotka luokitellaan köyhiksi. Heillä on hyvin vähän rahaa.

STM pohtii parhaillaan keinoja vähentää lääkekuluja peräti 113 miljoonalla eurolla. Se on noin kymmenesosa koko korvauspotista.

Valmiimpaa ehdotusta keinoista odotellaan helmikuussa. Todennäköisesti kansalaisten on osallistuttava talkoisiin. Yhden ehdotuksen mukaan seitsemän euroa maksava antibioottikuuri voisi olla tuplasti kalliimpi; eiväthän ne muutamat eurot kenenkään taloutta kaada!

Mutta voivat kaataakin, varsinkin kun sairastaminen kasaantuu sinne minne köyhyyskin.

Ministeriössä pähkäiltävästä korvausmallista yritetäänkin saada sellainen, että se kohtelee vähätuloisia ja paljon sairastavia oikeudenmukaisesti.

Kannan nyt korteni kekoon seuraavalla ehdotuksella. Työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset voisivat saada omat korvauskategoriansa. Saavathan Helsingissä eläkeläiset ja opiskelijat halvempia bussilippujakin.

Näin vältyttäisiin nopeasti vanhentuvien verotietojen tarkistukselta, jota korvauksien tuloihin suhteutettu progressio edellyttäisi.

Työttömien status muuttuu usein, mutta heiltä voisikin edellyttää tuoretta todistusta elämäntilanteestaan.

Blogit

Maahanmuuttajalääkärin tie on usein kivinen

Tälläkin hetkellä kymmenet EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajalääkärit pinnistelevät saavuttaakseen laillistuksen myös Suomessa. Sillä aikaa monet heistä työskentelevät ”sisäänheittoammateissa” hoitajina, hoitoapulaisina, tutkimusapulaisina tai erilaisissa tehtävissä lääkealalla. Sinnikästä porukkaa.

Kasvatustieteiden tohtori Henna Kyhän joulukuisen väitöstutkimuksen mukaan kaikki eivät jaksa vuosikausien raadantaa ja jatkuvia epäonnistumisia työhaastatteluissa ja tenteissä. Tarinat metrotunneleita siivoavista lääkäreistä eivät siis ole pelkkää urbaanilegendaa.

Mitä kauempaa tulet, sitä suuremmalla todennäköisyydellä päädyt koulutusta vastaamattomiin töihin tai työttömäksi.

Pätevöitymiskoulutusta ja kielikursseja on liian vähän, ja jos kollegat eivät lyttää, niin ainakin media ja päättäjät runnovat.

Samaan aikaan EU-alueen sisäpuolelta värvätään kuntiin lääkäreitä, joilla ei pahimmillaan ole edes turistin kielitaitoa tai minkäänlaista kokemusta suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä. Nykyisellään kieli- ja ammattitaidon varmistaminen jää työnantajien vastuulle, ja lääkäripula houkuttaa joustamaan kriteereissä.

EU on kiristämässä kieli- ja pätevyysvaatimuksia myös EU-lääkärien osalta, mutta aikaisintaan parin vuoden päästä. Sitä odotellessa työnantajat voisivat skarpata itsekin. Kieltä osaamaton lääkäri murrealueen terveyskeskuksessa ei ole enää vain hauska hahmo sarjakuvassa.

Yksi konkreettinen apu ainakin tentteihin valmistuville olisi, jos Valviralta tenttiluvan saaneet maahanmuuttajalääkärit saisivat käyttäjätunnukset Terveysportin tietokantoihin. Tämä parantaisi suorituksia merkittävästi.

Blogit

Edessä hirveä myräkkä

Sosiaali- ja terveysministeriö suunnittelee asetusta, joka tiukentaa yöaikaisia leikkauksia ja synnytyksiä hoitavien yksiköiden vaatimuksia. Päivystysten on oltava entistä järeämpiä niin henkilöstöltään kuin muiltakin valmiuksiltaan. Tämä tarkoittaa palvelujen keskittymistä erva-alueiden sisällä.

Virkamiehet valmistelevat, mutta asetusten hyväksyminen on poliittinen päätös. Synnytysosaston tai täyden palvelun päivystyksen lakkauttaminen on politiikoille sama asia kuin bensa on pallogrillille.

Poliitikko roihahtaa heti, jos hänen oman vaalipiirinsä synnytyksiä ollaan lakkauttamassa.

Sillä, lähteekö lakkauttaminen oman puolueen tai hallituksessa kaverina istuvan puolueen pöydältä, ei ole väliä. Ei silläkään ole väliä, onko päätös potilasturvallisuuden tai erva-alueella käytössä olevien resurssien kannalta järkevä.

Sama ”älä koske mun sairaalaan” -asenne leimaa myös sairaanhoitopiirejä. Täysin ymmärrettävistä syistä ne kammoavat oman keskussairaalansa vajoamista b-luokkaan. Luokittelu löytyy STM:n Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet -raportista.

Raportti sijoittaa keskitetyt palvelut yliopistosairaaloihin, isoihin keskussairaaloihin sekä harvaan asuttujen alueiden, kuten Rovaniemen ja Kajaanin, keskussairaaloihin.

Pienet keskussairaalat ja isot aluesairaalat keskittyvät tulevaisuudessa hoitamaan elektiivisiä tehtäviä. Vajoamista seuraa lääkärikato ja rekrytoinnin vaikeutuminen. Lääkärit nimittäin pitävät isoista yksiköistä, jotka kuhisevat kollegoja, tieteellistä työtä ja kliinisiä haasteita.

Blogit

Hampaat esiin!

Ennen vanhaan hevosmiehillä oli tapana hevoskaupoilla ollessaan katsoa eläimen hampaat. Niistä pystyi melko tarkkaan päättelemään hevosen iän.

Kuva: Timo Pylvänäinen

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa todettiin, että mitä huonompi hampaiden kiinnityskudosten tila oli, sitä useampi sepelvaltimo oli merkittävästi ahtautunut sydänoireiden vuoksi varjoainekuvauksiin tulleilla.

Stabiilin sepelvaltimotaudin ja akuutin sepelvaltimotautitapahtuman riski oli 4 - 5 -kertainen niillä potilailla, joilta puuttui yli kahdeksan hammasta. Sama tutkijaryhmä on aikaisemmin havainnut kiinnityskudostulehduksen liittyvän myös sydäninfarktin riskiin.

Ihminen voi saada lisää elinpäiviä hyvällä suun ja hampaiden hoidolla. Pahimmillaan huono suuhygienia johtaa siihen, ettei välttämättömiäkään leikkauksia pystytä tekemään infektioriskin vuoksi.

Lääkäri voisi ehkä vielä vastaanotollakin muistuttaa kroonisesti sairasta siitä, että hammaslääkärillä käynti voi jopa pelastaa hengen.

Blogit

Ei helppoa vastausta

Ystäväni sai tietää raskauden puolivälissä, että hänen odottamansa vauva on hyvin vaikeasti sairas. Hänelle kerrottiin, että lapsi tulee kuolemaan joko jo kohtuun tai pian syntymän jälkeen.

Päätös ei ollut helppo ja se piti tehdä nopeasti. Vaihtoehtoina oli abortti tai surullinen odotusaika. Tuttavani valitsi jälkimmäisen.

Loppuraskaus, yli neljä kuukautta, oli raskasta aikaa. Kaikki näkivät vauvamahan kasvavan ja onnittelivat. Puolitutuille ei edes viitsinyt kertoa, mitä on odotettavissa.

Lapsi syntyi ja eli viisi päivää.

Kuka meistä on niin viisas, että osaa sanoa, mikä on oikea ratkaisu? Itse en osannut antaa ystävälleni yhtäkään neuvoa. Jos hän olisi valinnut toisin, olisin yhtä lailla tukenut häntä.

Pitäisikö aborttilain viikkorajoja muuttaa? Se on iso eettinen kysymys.

Itse näen ongelmallisena, että synnytyksen raja Suomessa on 22 viikkoa ja sikiöperusteisen abortin viikkoraja 24 viikkoa. Toisaalta olisi kohtuutonta evätä ystäväni kaltaisessa tilanteessa olevilta valinnan mahdollisuus. Samaa mieltä ovat haastattelemani gynekologit.

Aborttikysymystä ei pidä pohtia irrallisena asiana, vaan pitää miettiä myös sikiöseulontoja. Paras vaihtoehto olisi, jos olisi menetelmä, joka paljastaisi huomattavasti nykyistä aiemmin sikiön mahdollisen vakavan sairauden.

Toisaalta takuuta syntyvän vauvan terveydestä ei voida koskaan antaa, joten tutkimuksissakin raja on vain vedettävä johonkin.

Blogit

Näyttöön perustuvaa politiikkaa

Terveyserojen syntyminen on hyvin monimutkainen prosessi. Esimerkiksi tupakka ja viina selittävät puolet eroista ylempien toimihenkilömiesten ja duunareiden välisessä elinajassa. Terveyserot selittyvät yhteiskunnan epätasa-arvoisuudella, joka on Suomessa kasvanut vuosien ajan.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) suhtautuu kriittisesti terveyspalvelujen ulkoistamiseen ja yksityisiin terveyspalveluihin. Ministerin mielestä lompakon paksuus säätelee sen, minkälaista hoitoa kansalainen saa, yritykset ovat ahneita ja Suomessa terveydenhuolto on hälyttävän eriarvoista. Tutkijoiden mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että ulkoistukset tai yksityinen palvelutuotanto selittäisivät terveyseroja.

Kun lääkäri hoitaa potilasta, hoidon on perustuttava tutkittuun tietoon uskomusten sijaan. Eikö samaa periaatetta pidä soveltaa terveyspolitiikkaan?

Kilpailu sairaaloiden sekä yksityisen ja julkisen tuotannon välillä pakottaa kaikki toimijat kehittymään. Tyypillinen esimerkki tästä on Lähiklinikka Laastari, joka vie terveyspalvelut kivijalkaan.

Mediuutisten ja Talouselämän selvityksen mukaan lääkäriyritykset eivät myöskään ole erityisen ahneita. Suurimpien yritysten nettotulosten keskiarvo on jopa heikko.

Ja lopuksi pientä ihmettelyä. Miksi terveyspalveluissa ei ole osuuskuntia? Ne ovat menestyneet kaupan alalla sekä monissa palveluissa.

Usein palvelu paranee, kun asiakas ja omistaja ovat samaa porukkaa.

Blogit

Pysyvyys on rekrytointivaltti

Terveyskeskusten lääkäripula on hellittänyt hieman, ilmeni Lääkäriliiton viime lokakuussa tekemästä kyselystä. Paikoin tilanne oli helpottanut nopeastikin. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa lääkärivaje oli puolittunut vuodessa.

Tilanteen paranemista voi selittää se, että koulutuspaikkojen määrän kasvu alkaa näkyä valmistuneiden määrissä.

Ehkä tilannetta selittää myös se, että terveyskeskukset panostavat yhä enemmän siihen, että ne olisivat kiinnostavia työnantajia.

Kunnat ovat nostaneet palkkoja paikallisin sopimuksin, ja moni tarjoaa monipuolisempia tehtäviä kuin ulkoistetun palvelun tuottava firma.

Kunnat satsaavat myös lääkärien työssä kehittymisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksiin.

Yhtä valttiaan kunnat eivät toistaiseksi ole mainostaneet. Se on pysyvyys.

Keskustelin taannoin kahden lääkärin kanssa, joiden uravalintoja ohjasi 90-luvun alkupuolella se, että töitä ei niin vain ollut saatavilla. Silloin oli otettava se paikka, jonka sai.

Ajat ovat nyt toiset. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että juuri nyt olisi siirrytty pysyvästi lääkäripulaan ja työntekijän markkinoihin.

Ostopalvelut ovat tilanteen tullen ensimmäisenä leikkauslistalla, ja ulkoistukset kilpailutetaan muutaman vuoden välein. Kunnan virka on niihin verrattuna turvallinen ja pysyvä vaihtoehto.

Blogit

Virtuaalimaailma voi kuntouttaa

Tietokoneilla ja videopeleillä on turmeltunut imago. Lapset surffaavat ja pelaavat liikaa. Aikuiset istuvat päivät pitkät koneen ääressä, lihovat ja saavat niska-hartiakipuja. Lapset voivat joutua ahdistelluiksi netin kautta. Facebook koukuttaa ja vie identiteetin.

Kuva: Timo Pylvänäinen

Mielestäni tietokoneita ja videopelejä voisi hyödyntää paljon nykyistä paremmin. Kunnon romahduttamisen sijaan ne voisivat kohentaa kuntoa ja tylsistämisen sijaan aktivoida käyttäjäänsä.

Tuoreessa katsauksessa todetaan, että virtuaalimaailma ja videopelit voivat kuntouttaa aivohalvauksen jälkeen. Virtuaaliharjoittelun ansiosta potilaiden kädet toimivat paremmin. Lisäksi käytännön askareita pystyi harjoittelemaan sairaalassa ollessankin.

Uskon, että tietokoneista ja peleistä voisi olla apua myös esimerkiksi muistikuntoutuksessa ja perinteisessä fyysisessä kuntouttamisessa.

Oma kokemukseni on, että aikoinaan murtunutta kättä kuntouttaessani fysioterapeutin ohjeet unohtuivat nopeasti ja päivittäisiksi tarkoitetut harjoitteet jäivät usein tekemättä. Ainakin minua olisi "virtuaalikuntouttaja" tai virtuaalinen "personal trainer" voinut inspiroida. Samalla tavoin kuin Wii Fit plus -pelissä: kun ei ole ollut pitkään aikaan paikalla, treenaaja tsemppaa jatkamaan. Tärkeää on myös ohjelman antama palaute, josta näkee, miten ahkera on ollut ja miten on kehittynyt. Tasapainolauta mittaa esimerkiksi sitä, miten joogaliikkeet pysyvät tasapainossa ja miten paljon kaloreita on kulunut kyseisellä treenikerralla.

Eräs tuttuni kuntoutti itsensä vakavan sairauden jälkeen tanssimaton avulla. Tietokonepeli innosti, ja siinä pääsi etenemään haluaamansa tahtia aina seuraavalle ja vaikeammalle tasolle. Loppuvaiheessa, korkeammilla tasoilla, jo yksi tanssikappale nosti sykkeen maksimiin ja hien pintaan. Puolen tunnin tanssitreeni vastasi varmasti rankkaa jumppatreeniä. Siinä vaiheessa kunto oli jo parempi kuin monella muulla.

Voi olla, että ilman tietokonetta ja tanssimattoa kuntoutuminen olisi ollut hyvin paljon hitaampaa. Rauhallinen kävely tai yksinkertaisten, monotonisten liikesarjojen toistelu kun ei vain kaikkien psyykelle sovi. Pelaaminen voi tyydyttää kilpailuviettiä ja antaa onnistumisen tunteita, kun näkee kehittyvänsä.

Toivottavasti negatiivinen suhtautuminen tietokoneisiin ja videopeleihin ei täysin estä hyödyllisten ja innovatiivisten sovellusten käyttöönottoa. Niille on tilausta.

Blogit

Kokemus edeltää kohtaamista

On helppo ymmärtää kätensä murtanutta potilasta. Sairaalla kädellä ei voi nostaa raskasta ämpäriä. Potilas on tästä harmissaan. Mutta miten samaistua mieleltään sairaan ihmisen kokemusmaailmaan?

Moni terveyskeskuslääkäri joutuu hoitamaan psyykkisesti sairaita potilaita kiireessä, eikä hoitotilannetta helpota se, että potilaan kanssa on vaikea kommunikoida. Normaalin hoitosuhteen luominen on vaikeaa.

Lääkeyhtiö Janssen on kehittänyt kojun, jonka ääni- ja kuvamaailma matkii skitsofreenikon elämystä arkisesta kävelystä kaupungilla. Äänet ovat pelottavia, kuvat rauhattomia ja ahdistavia: ne syyttävät minua.

Ero simulaation ja todellisen skitsofreenisen kokemuksen välillä on ilmeinen. Simulaatiossa ärsykkeet tulevat ulkoa eivätkä omasta mielestäni.

Psyykkisesti sairaan ihmisen kohtaamisessa tästä simulaatiosta on silti varmasti apua. Kohtaaminen helpottaa kommunikointia ja auttaa ymmärtämään potilasta. Tällä taas on merkitystä hoitotyössä, olipa kyse sitten masentuneesta, rajatilahäiriöisestä tai psykoottisesta potilaasta.

Nykyisellä 3D-tekniikalla saisi luotua sairaan ihmisen kokemusmaailmaa vieläkin vaikuttavammin matkivia simulaatioita. Tällaisen simuloinnin kokeminen tekisi hyvää myös ihan tavallisille ihmisille, joiden mielestä psyykkinen sairaus tekee ihmisestä kammottavan tai vähemmän ihmisen.

Luulisi, että kotimaisen simulaation saisi tuotettua muutaman ammattikorkeakoulun oppilastyönä.

Blogit

Pitäisikö lihavat lapset ottaa huostaan?

Suomenkin iltapäivälehdissä on tällä viikolla kohistu skotlantilaisperheestä, jonka sairaalloisen ylipainoiset lapset uhataan ottaa huostaan. Perhe on ollut viranomaistarkkailun alla jo vuosia: vuonna 2008 perhettä kehotettiin laihduttamaan ja hakemaan apua ravitsemusterapiasta. Vanhemmat kieltäytyivät, eivätkä lapset laihtuneet. Esimerkiksi perheen 12-vuotias poika on nyt jo yli satakiloinen.

Keskustelu lihavien lasten huostaanotosta on uutta Suomessa, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa sitä ovat pitäneet yllä esimerkiksi monet lääkärit.

Viimeisimpänä keskusteluun ovat osallistuneet Harvardin yliopiston tutkijat, jotka toteavat JAMA:ssa julkaistussa kirjoituksessaan, että sairaalloisen lihavien lasten huostaanotto voisi olla varteen otettava lihavuuden hoitokeino.

Kirjoitus on poikinut lääkäreiltä vastauksia puolin ja toisin. Osan mielestä ehdotus on absurdi, osa puoltaa sitä todeten, että lapsen syöttäminen hengenvaarallisiin mittoihin on lapsen pahoinpitelyä. Ja otetaanhan huostaan aliravittujakin lapsia. Ilmeisesti lihavuusepidemian pysäyttämiseksi tätäkin vaihtoehtoa pohditaan vakavasti, ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Pari vuotta sitten tälle ehdotukselle hymähdeltiin hauskana heittona. Nyt esimerkiksi lääkäreille suunnatun Medpage today -verkkolehden kyselyssä yli puolet lähes 3 000 vastaajasta oli sitä mieltä, että sairaalloisen lihavat lapset voisi ottaa pois vanhemmiltaan.

Pitäisikö Suomessa nyt lääkärille säätää ilmoitusvelvollisuus myös lapsen vaikeasta ylipainosta? Poliisi voisi samalla reissulla sitten viedä ajokortin, aseet ja ylipainoiset lapset.

Blogit

Kiinteistön jalostusta Kampissa

Helsingin Lääkärikeskus avaa parin vuoden kuluttua uuden sairaalan Kampissa. Isoon yksityissairaalaan tulee myös muita terveys- ja hyvinvointialan yrittäjiä.

Helsingin Lääkärikeskus tekee kiinteistön omistajan Eläke-Fennian kanssa mielenkiintoista yhteistyötä: kiinteistönjalostamista.

Helsingin Lääkärikeskus toimii ankkuriyrityksenä, joka pohtii, mitä muita yrittäjiä kiinteistöön pitäisi saada: esimerkiksi terveellistä ruokaa tarjoava lounasyrittäjä, kuntosali fysioterapeutteineen ja ehkäpä apuvälineyrittäjä!

Hyvin pohdittu ja toimiva palvelukokonaisuus nostaa kiinteistön arvoa sekä helpottaa vakavaraisten ja asiakkaiden arvostamien vuokralaisten houkuttelemista taloon. Mielenkiintoista on, että muut yrittäjät ovat vuokrasuhteessa Eläke-Fenniaan, eivät Helsingin Lääkärikeskukseen.

Lääkärikeskuksista on tullut entistä enemmän bisnestä, jossa sijainti, asiakaskokemus ja asiakkuuden hallinta ratkaisevat kuluttajan valintoja.

Asiakkuuden hallintaa on sekin, että Kampissa Helsingin Lääkärikeskuksen osakkuusyhtiön, lastenlääkäriasema Pikkujätin, on entistä helpompi ohjata isoksi kasvaneet kanta-asiakkaat seuraavalle narikalle, joka on aikuisten lääkäriasema.

Terveysalan yrittäjät pyrkivät luomaan asiakkuuksia, jotka parhaassa tapauksessa syntyvät lapsettomuusklinikalla jo ennen munasolun hedelmöittymistä ja jatkuvat läpi elämän ihan seniorikotiin asti.

Blogit

Apiksabaani kuumotti Pariisissa

Euroopan kardiologiyhdistyksen tämänvuotisen kongressin kuumin puheenaihe oli uuden antikoagulantin, apiksabaanin voittokulku.

Apiksabaani osoittautui laajassa vertailututkimuksessa turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi eteisvärinäpotilaiden verenohennushoidossa kuin nykyinen ykköslääke Marevan.

Apiksabaani vaikuttaa myös olevan muita uusia antikoagulantteja, dabigatraania ja rivoroksabaania, tehokkaampi ja turvallisempi.

Kardiologien käytäväpuheissa käytettiin apiksabaani-tutkimuksen tuloksista usein baseball-termiä homerun eli kotimaisittain kunnari.

Sekä lääkärit että potilaat odottavatkin kuumeisesti vaihtoehtoa Marevanille tai "rotanmyrkylle", kuten varfariinia keskustelupalstoilla kutsutaan.

Lääkärin pitäisi nyt osata toppuutella yli-innostuneita potilaita ja muistaa, että Marevan on edelleen hyvä ja pätevä hoito monelle. Usein hyvän hoitotasapainon voi saavuttaa hyvinkin yksinkertaisilla asioilla. Lääkkeen vaihto ei auta, jos elintavat ovat kuralla.

Lisäksi Marevanista on oikeasta elämästä kerättyä turvallisuustietoa vuosikymmenten ajalta, ja lääkärit ovat tottuneet sen annosteluun.

Apiksabaanilla ei myöskään ole vielä myyntilupaa eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiohoitoon sen enempää Amerikassa kuin Euroopassakaan.

Tuore tutkimus voi olla kunnari, mutta koko pelin voittamiseen tarvitaan vielä monta ulkovuoroa.

Hoitaminen uusilla antikoagulanteilla voi tulla varfariinihoitoa kymmeniä kertoja kalliimmaksi.

Tällaisiin pelaajiin ei ehkä yksinkertaisesti ole varaa.

Lue lisää uusista antikoagulanteista täältä.

Blogit

Sydän pysähtyi, onko vapaaehtoisia?

Kuva: Timo Pylvänäinen

Tukholmassa on kerätty kasaan kolmen tuhannen hengen kokoinen hengenpelastajarinki, kertoo Turun Sanomat.

Idea on, että hälytyskeskus paikantaa kännykän avulla vapaaehtoisen, jos tämän lähellä on ihminen, jolla epäillään sydänpysähdystä. Vapaaehtoinen elvyttäjä voi ehtiä paikalle huomattavasti nopeammin kuin pelastuslaitoksen henkilökunta.

Kansalaisapu kunniaan, mutta muutama asia askarruttaa. Perustapauksessa ajoissa aloitettu elvytys on varmasti hyvästä. Mutta mitä jos potilaalla onkin jokin muu, erilaista hoitoa vaativa vaiva? Mitä jos innokas hengenpelastaja, olkoon kuinka kurssitettu tahansa, aiheuttaakin toimillaan potilaan kuoleman tai vammautumisen?

Onko potilas edes potilas, kun hän ei ole terveydenhuollon ammattilaisten hoidossa? Kuka vastaa vapaaehtoisen toimista?

Toivottavasti ainakin ambulanssi lähetetään yhtä nopeasti sinne, missä vapaaehtoinen elvyttäjä on paikalla, kuin sinnekin, missä avuntarvitsija on yksin. Ammattimaisen avun saamisen pitää olla tasa-arvoista.

Suomessa tällaista tuskin nähdään hetkeen. Meillä keskustellaan esimerkiksi siitä, kenen onkaan vastuu, jos sairaanhoitaja kirjoittaa reseptin. Kurssitettujen maallikoiden aika terveydenhoidon asiantuntemusta vaativissa töissä ei ole vielä koittanut.

Blogit

Ostetaan: kristallipallo

Nuoret halutaan koulutusputkeen ja työelämään aikaisemmin. Erityisesti lääkärikoulutuksen kohdalla kiirehtiminen on ymmärrettävää, sillä koulutus erikoistumisineen vie pidempään kuin mihinkään muuhun ammattiin kouluttautuminen.

Jos pääsykoe aiotaan sitoa yhä vahvemmin lukion oppimäärään, nuoren urasuunnitelmien pitäisi olla selvillä jo lukion alusta lähtien, jotta pystyisi valitsemaan kaikki mahdolliset kemian, fysiikan ja biologian kurssit. Ongelmallista se voi olla niille, joille haaveammatti valkenee vasta myöhemmin.

Nuorena voi olla vaikea hahmottaa omia ammatillisia vahvuuksiaan. Pääsykokeet läpäisseisiin opiskelijoihin ollaan kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Opiskelemaan pääsevät hyvistä parhaat, mutta jos erot parhaiden välillä ovat kovin pieniä, voisiko soveltuvuuskokeilla selvittää ne ratkaisevat erot?

Ainakin Yhdysvalloissa sosiaalisia taitoja testaavat soveltuvuuskokeet yleistyvät, koska lääkärin työ käsitetään yhä useammin tiimityöksi yksilösuorittamisen sijaan.

Yhdysvalloista lähteneet ilmiöt rantautuvat Suomeen aina roimalla viiveellä. Ehkä niin käy nytkin.

Blogit

Ennen ärähdystä

Jos lapsen tilanteeseen puututaan vasta, kun erikoissairaanhoito ärähtää, ollaan myöhässä. Näin sanoo Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala-Heino.

Kommentin valossa vaikuttaakin hyvältä, että erityisopetusta saavien koululaisten määrä on kasvanut koko 2000-luvun. Se merkitsee, että lasten vaikeudet huomataan koulussa ja niihin yritetään puuttua.

Kun ennen lapsi leimattiin kurittomaksi ja mahdottomaksi tapaukseksi, nykyisin käytöksen taustalla vaikuttavia asioita selvitellään yhä tarkemmin.

Nykyään lasta ei myöskään aina siirretä erityisluokalle, vaan opetusta annetaan normaalissa luokassa. Se ei erottele lapsia turhaan ”tarkkislaisiin” ja muihin. Se helpottaa myös pienten kuntien tilannetta. Aiemmin kun saattoi käydä niin, ettei erityisopetusta saanut lainkaan, jos koulussa tai koko kunnassa ei ollut erityisluokkaa.

Opetusalan viranomaisten mukaan erityisopetuksen ongelmana on edelleen se, että kerran aloitettua mukautettua oppimäärää jatketaan läpi koko koulun. Vaikka lapsen taidot lukemisessa tai matematiikassa olisivat kehittyneet ja sosiaaliset vaikeudet helpottaneet, tämä jatkaa vuodesta toiseen muita pienemmän oppimäärän suorittamista. Se voi vaikeuttaa tulevien opintojen aloittamista ja vaikuttaa pysyvästi lapsen käsitykseen itsestään oppijana.

Kerran muodostettua kuvaa oppilaasta tai potilaasta olisi tärkeää aika ajoin arvioida kriittisesti eikä pitää tilannetta muuttumattomana.

Blogit

Raskasta myös lääkärille

Pitäisikö masennusta hoitaa lääkkeillä vai terapialla?

Vastaus on tietysti että molemmilla, vaikka mediassa käyty keskustelu asettaa vaihtoehdot usein vastakkain. Voi olla niinkin, että joillekin potilaille ei pidä määrätä mitään lääkettä lainkaan, esimerkiksi siksi, että oireet ovat hyvin lieviä tai kyseessä on akuutti elämänkriisi. Joillekin potilaille taas ei minkäänlainen terapia sovi.

Juuri siksi masennuksen hoito on niin vaativaa. Suomessa ei olla tilanteessa, jossa tiedon puutteen vuoksi systemaattisesti jätetään käyttämättä vaikuttavia hoitoja, siis terapioita, ja suositaan tehottomia hoitoja, eli lääkkeitä.

Onnistunut masennuksen hoito vaatii aikaa ja kunnianhimoa. Kyseessä on kansansairaus, jonka hoito on raskasta myös lääkärille. Potilaat kommunikoivat huonosti ja hoito vaatii pitkäjänteisyyttä, aikaa ja tiimityöskentelyä. Potilaiden saaminen ajoissa hoidon piiriin edellyttää toimintaa useiden virastojen kesken.

Monissa tapauksissa ammattihenkilöstöstä on pulaa. Laillistettuja psykoterapeutteja, depressiohoitajia ja psykiatreja on Suomessa liian vähän.

Tehokkaan depressiohoidon tulokset voivat olla dramaattisia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan osittainenkin toipuminen vähentää rajusti itsemurhan riskiä. Suurin riskitekijä itsemurhalle on masennusjaksossa vietetty aika.

Suomessa masennuksen hoito näyttää tehostuneen. Itsemurhat ovat vähentyneet parissakymmenessä vuodessa selvästi.

Blogit

Lisää papereita pelloille

Kuva: Timo Pylvänäinen

Maaliskuussa silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko totesi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, että selvityksiä on tehty jo niin paljon, että niitä riittää vaikka pellolle levittää.

Selvityksiä asiasta tosiaan riittää, mutta tuskin tuleva hallituskaan ilman niitä pärjää. Hallitusohjelman mukaan nimittäin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toteutus selvitetään osana kunta- ja palvelurakenneselvitystä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoituksesta päättäminen onkin yksi tulevan hallituksen isoista asioista. Menneellä vaalikaudella saatiin kasaan terveydenhuoltolaki, mutta lainlaatijienkin harmiksi sen kasaamisen yhteydessä ei pystytty päättämään, kuka on paras palveluiden maksaja ja järjestäjä.

Uudella hallituksella voi olla helpompaa löytää asiasta yhteinen näkemys. Ainakin sosiaali- ja terveysministeriön ministerit ovat samoilla linjoilla. Uusi peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson kirjoitti huhtikuussa blogissaan, että Risikon ajaman sote-mallin hyviä puolia on sen kokonaisvaltaisuus ja käytännön haasteiden ymmärrys. Guzenina-Richardsonin mukaan Risikon malli on hyvä ja muistuttaa pitkälti SDP:n mallia.

Kokoomus, SDP ja uusi hallitusohjelma luottavat vahvoihin peruskuntiin eli siis asukasluvultaan suurempiin yksiköihin. Keskusta sen sijaan puolustaa nykyistä kuntajakoa ja maakuntamallia. Saa nähdä, kuinka keskustan tavoitteille käy oppositiossa. Maakuntamallin esikuvana toiminut Kainuun mallikin joutui tällä viikolla vastatuuleen, kun Puolangan kunta päätti, ettei se enää lähde mukaan kokeiluun.

Kiinnostavaa on nähdä, tuottavatko seuraavat neljä vuotta vain lisää selvityksiä vai myös konkretiaa palveluiden järjestämiseen.

Blogit

Borrelioosirokote on vasta tulossa

Eipä ole narkolepsiakohu vaikuttanut rokotusintoon ainakaan punkkirintamalla. Viime viikolla apteekeista loppuivat kahden valmistajan TBE-rokotteet. Nitä on jo myyty enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Tällä viikolla niitä jo taas saa.

Herää kysymys, kuinka moni TBE-rokotteen ottaneista oikeasti sen tarvitsee? Kuinka moni luulee sen suojaavan myös paljon esillä olleelta borrelioosilta? Moni tiedotusväline kun puhuu pelkästään punkkirokotteesta.

TBE:n eli puutiaisaivokuumeen riski on sisäsuomalaiselle hyvin pieni. Virusta kantaa noin prosentti lähinnä Ahvenanmaan ja rannikkoalueiden punkeista. Lyhyen saaristo-oleskelun takia sitä ei suositella otettavaksi.

Borrelioositapausten määrä on moninkertaistunut 1990-luvulta, mutta yleistymisen syynä voi olla myös parantunut diagnostiikka ja lääkäreiden valveutuneisuus.

Laskennallisesti borrelioosin tartuttaa yksi sadasta punkinpuremasta. Lisäksi iso osa infektioista rajoittuu vain ihoon ja on hoidettavissa antibiootilla. Levinnyt borrelioosi on erittäin vakava sairaus, mutta senkin riski on hyvin pieni.

Syytä Yhdysvalloissa ja joissakin Euroopan maissa koettuun punkkihysteriaan ei ole.

Lääkeyhtiö Baxter kehittää parhaillaan rokotetta myös borrelioosiin. Sen ottaisin varmaan itsekin, vaikka sen pois vedettyjä eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia edeltäjiä ovatkin leimanneet haittavaikutusepäilyt.

Blogit

Suomessa uudet ideat tumpataan

Innovaatioita, innovaatioita, vielä enemmän innovaatioita. Niitä Suomessa kaivataan. Mutta keksintö jää turhaksi, jos se ei koskaan päädy pöytälaatikosta markkinoille.

Kuva: Timo Pylvänäinen

Yksi suosittu selitys on, ettei innovaatioiden tutkimus- ja tuotekehitystyöhön sekä kaupallistamiseen löydy riittävästi valtion rahoitusta. Muissa maissa tukea on tarjolla enemmän. Tämä on varmaan totta.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, ettei valtion tuen puute ole pääsyy. Kaikki lähtee kulttuurista.

Suomessa ei arvosteta yrittämistä ja innovaatioiden kaupallistamiseen tähtääviä ponnisteluja. Täällä ollaan pessimistejä ja inhorealisteja: todennäköisesti tuo ei kuitenkaan onnistu eikä tuosta tule mitään. Ihan suoraan sitä ei alottevalle yrittäjälle sanota, mutta asenne paistaa kaikkien kasvoilta: menisit vaan takaisin sinne "kunnon töihin".

Uusista ideoista ei osata iloita, vaan ne tumpataan. Tämä on osa hitaasti lämpiävää kansanluonnettamme: ei helposti hötkyillä mistään, sillä "vanhassa vara parempi".

Nihkeä asenne yrittäjyyteen voi näkyä myös valtion tuista päättävillä luukuilla. Muuan korkeasti koulutettu tuttavani kertoi nöyryyttävistä kokemuksistaan starttirahaa hakiessaan. Hän oli jättänyt arvostetun työpaikkansa toteuttaakseen viimein oman yritysideansa. Virkailijan asenne oli alentuva ja töykeä. Ideaa haukuttiin faktoista ja perinpohjaisista liiketoimintasuunnitelmista välittämättä.

Vaatii todellista innostusta ja paloa lähteä viemään omaa yritysideaansa eteenpäin, jos asenne on joka puolella kielteinen.

Toisaalta, tilanne ei välttämättä helpotu siinä vaiheessa, kun innovaatio menestyy. Usein sen kehittelijää saatetaan pitää öykkärinä ja nousukkaana. Täällä ei siedetä menestyjiä. Kateus jyllää. On kamalaa, jos joku tienaa rahaa ideallaan. Erityisen kamalaa se on terveydenhuollossa ja lääketieteessä.

Innovaatiokilpailut, kuten nyt meneillään oleva terveydenhuoltoon uusia ideoita etsivä HealthPort, voivat auttaa ideoita siivilleen. Ehkä niiden myötä huomataan, että uusia ideoita ei kannata heti tyrmätä, sillä joukosta saattaa löytyä kultajyviä.

On tärkeää, että tulevaisuuden Suomessa yrittänyttä ei laiteta, vaan autetaan.

Blogit

Pärjääjät ja selviytyjät

Kuva: Timo Pylvänäinen

Tänään julkaistut kaksi selvitystä ovat kiinnostavaa luettavaa, etenkin kun ne ilmestyivät sopivasti peräkkäin.

Työterveyslaitoksen, useiden yliopistojen ja THL:n tutkimuksen mukaan työntekijäammateissa sairastuminen mielenterveyden häiriöihin oli yleisempää, työhön paluu epätodennäköisempää ja sairaus uusiutui herkemmin kuin ylemmillä toimihenkilöillä.

Tutkimuksesta ei selviä, mikä erot aiheuttaa. Selityksiä voi yrittää etsiä esimerkiksi tänään julkaistusta Terveyden edistämisen keskuksen kansalaiskyselystä. Suurin osa vastaajista ajattelee, että terveyttä ja hyvinvointia edistävä työ kohdentuu ensisijaisesti hyväosaisiin.

Tätä mieltä ovat erityisesti vähemmän koulutetut, työelämän ulkopuolella olevat ja eläkeläiset.

Terveyttä edistävä työ ei edelleenkään näytä tavoittavan niitä, jotka sen tulisi tavoittaa. Parasta huolta pidetään niistä, jotka todennäköisesti muutenkin pärjäisivät paremmin.

Sen sijaan heikommassa asemassa taloudellisesti ja ammatillisesti olevat jäävät heikommalle myös terveydenhuollossa. Vaikka työterveyshuolto on yleisesti hyvin laadukasta, on sen toteutuksessa ja laadussa eroja eri ammattiryhmien välillä. Tavallisesti erot ovat korkeammissa ammattiasemissa toimivien hyväksi.

Heikoimmassa asemassa on työttömät, joilla ei ole lainkaan työterveyshuollon palveluita. Vain harva kunta on järjestänyt työttömille määräaikaisia terveystarkastuksia. Uusi terveydenhuoltolaki velvoittaa nyt kuntia pitämään parempaa huolta myös työelämän ulkopuolella olevista kuntalaisista.

Terveyden edistämisellä voitaisiin saada paljon aikaan, terveyserot eri sosioekonomisten ryhmien välillä kun ovat suuria. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan 35-vuotiaiden ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden elinajanodotteiden ero oli vuosina 2003 - 2005 miehillä yli 6 vuotta ja naisilla yli 3 vuotta.

Terveydenhuollon keinot yksin eivät tietenkään riitä terveyserojen kaventamiseen, mutta heikommassa asemassa olevien terveydenhuollon laatua ja saatavuutta voisi parantaa.

Sen lisäksi pitäisi pystyä vähentämään työttömyyttä, kaventamaan tuloeroja, parantamaan kansalaisten koulutustasoa. Ja poistaa terveyskeskuksista tarpeettomiksi ja tuottamattomiksi todetut asiakasmaksut.

Ne kaikki ovat isoja tavoitteita, joista Säätytalolla toivottavasti tänäänkin keskustellaan.

Blogit

Vanhemmuus on herkkä asia

Imetys ja vanhempien työssäkäynti herättävät jatkuvasti kiivasta keskustelua lapsiperheiden verkkosivuilla. Niihin liittyvistä kirjoituksista saa myös toimittaja tyypillisesti runsaasti palautetta, kirjoittipa asioista suuntaan tai toiseen.

Vaikka pyrkimyksenä olisi kirjoittaa mahdollisimman puolueeton uutinen, aina joku kimpaantuu. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Kun tutkimuksessa todetaan, että rintaruokituilla lapsilla on vähemmän käytöshäiriöitä, korviketta antaneet äidit syyllistyvät ja antavat äkäistä palautetta. Toisaalta, osa äideistä puolestaan ajaa liiankin innokkaasti imetyksen ilosanomaa.

Itse vastustan kaikenlaista fanaattisuutta. Mielestäni imetyksen eduista on riittävästi tutkimusnäyttöä. Silti kelpo kansalaisia kasvaa myös korvikkeella. Itse olen imettänyt pitkään, mutta jokainen äiti viime kädessä päättää itse asiasta. Aina imetys ei suju. Jos äiti ahdistuu ja masentuu vakavasti imetyksestä, ehkä on myös vauvan etu olla imettämättä.

Toinen vanhempia kiihdyttävä asia on työssäkäynti. Osa on sitä mieltä, että lasten kanssa tulisi olla kotona vähintään kolme vuotta. Toiset näkevät, että jo alle vuoden ikäinen taapertaja kaipaa muiden päiväkotilasten seuraa.

Itse uskon tutkimuksia, joiden mukaan lapselle on parempi olla kotona elämänsä ensimmäiset vuodet. Koen, että aiheesta on tieteellistä näyttöä riittävästi. Olisi varmaan ideaalia, jos toinen vanhemmista voisi olla kotona lapsen kanssa ensimmäiset kaksi-kolme vuotta. Silti itse olen mennyt töihin aiemmin.

Vanhemmuus on herkkä asia. Kaikki haluaisivat olla täydellisiä ja tehdä kaiken oikein. Elämä ei kuitenkaan mene niin. Vanhemmuudessakin pitäisi pystyä myöntämään oma rajallisuutensa.

On huijausta ja itsepetosta ryhtyä muuttamaan tutkimustuloksia sellaisiksi, että ne vastaavat oman elämän realiteetteja. Keskustelua tieteellisen näytön riittävyydestä voidaan tietenkin aina käydä, mutta argumentoinnin pitää perustua tutkimustuloksiin, ei mutu-tuntumaan tai omiin kokemuksiin.

Blogit

Viisaus ei asu meissä

Otsikko on lainaus Apulannan loistavalta Toni Wirtaselta. Biisi alkoi välittömästi soida päässäni, kun tarkastelin THL:n julkaisemaa uutta ”Terveystarkastukset lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa”- menetelmäkäsikirjaa. Oppaan taustatyönä on ollut asiantunteva työryhmä, ja siihen on koottu vihdoinkin kaikenlaiset seulontatestit ja menetelmät, jolla lasten ja koululaisten terveyttä tutkitaan. Onneksi tämä on ytimekkäämpi kuin se THL:n yli 100-sivuinen järkäle, jossa pohdittiin imetyksen lisäämisen keinoja suomalaisperheissä.

Mutta kirjoittajien nimilistaa tutkiessa miettii, asuuko kaikki viisaus aina jossain muualla kuin meissä. Opasta ovat olleet tekemässä professoreja, dosentteja, yliopistosairaaloiden ylilääkäreitä, THL ylilääkäreitä, erikoistutkijoita ja -asiantuntijoita. Osa on minulle tuttuja, erinomaisia kliinikkolääkäreitä, enkä hetkeäkään epäile kenenkään kirjoittajan asiantuntemusta jne. jne. Mutta: kun tehdään opasta neuvolalääkäreille ja - terveydenhoitajille, eikö kirjoittajien joukkoon ole mahtunut yhtään yleislääkäriä, joka itse tekee juuri tällä hetkellä neuvolatyötä?

Neuvolatyössä vastaanotolla käy edelleen paljon tavallisia lapsia, joiden valmiiksi hyvästä terveydestä pidetään huolta. Neurologista ja psyykkistä kehitystä käydään läpi tarkoilla testeillä ja suuri osa lapsista ohjataan tarkempiin tutkimuksiin. Välillä tuntuu, ettei ns. normaalia pikkupoikaa ole olemassakaan, on vaan poikalapsia joiden kehitys on viivästynyt ( mihin verrattuna??).

Perusteellisuus on kunnioitettava ominaisuus, mutta vaatiiko lapsen verenpaineen mittauksen esittely 6 sivua opuksen tekstiä? Entä mihin on unohtunut lasten ja nuorten ylipainon tunnistamisen ja hoidon keinot? Tai miten ohjataan koululaisia, joiden ruokavalio koostuu sipseistä, karkista, energiajuomista ja kaljasta, eikä vanhempia voisi vähempää kiinnostaa.

Neuvoloissa asioi paljon perheitä, jotka tarvitsevat laaja-alaista ja moniammatillista apua. Päihdeongelmia, lähisuhdeväkivaltaa, syrjäytymistä. On maahanmuuttajia, kiintiöpakolaisia, adoptoituja lapsia. Keskustelua käydään tulkin kanssa, joskus pelkästään puhelintulkkauksen avulla. Menee pitkä aika, ennen kuin lumiukko-testeihin asti päästään.

Miten ihmeessä suomalaisetkaan vanhemmat täyttävät lukuisat kyselyt, joilla etsitään piilevää masennusta, päihdeongelmia, vuorovaikutusongelmia, voimavarojen puutetta? Miten opastetaan uusavuttomia perheitä, joilla on keinot vähissä perunankuorimisesta alkaen? Tai miten nykyäitien suorituspaineita ja stressiä voisi vähentää ammattilaisten rennolla asenteella (siis millä)? Taitaa olla neuvolakäyntikin testeineen joku läpäistävä suorite.

Suomessa on aina luotettu ulkopuolisten asiantuntijoiden sanaan. Perusterveydenhuollolle suunnataan säännönmukaisesti koulutusta, jossa alustaja tulee erikoissairaanhoidosta. Syvällisestä tietämyksestä huolimatta avoimeksi jää useimmiten se, mitä tehdään, kun potilaalla on kyseisen erikoisalan sairauden lisäksi noin 10 muutakin kroonista sairautta ja ne kauhistellut 25 päivittäistä lääkettä?? Samoin virastojen ja tutkimuslaitosten opukset, jotka käsittelevät perusterveydenhuollon moninaisia haasteita. Viisaus näyttää tulevan vain jostain Helsingistä. Puuttuvaa arkijärjen käyttöä kompensoidaan tekstillä, josta ei saa apua monimuotoisiin pulmatilanteisiin.

Kirjoittaja on Mediverkko Oy:n ylilääkäri Mikkelin terveyskeskuksessa.

Blogit

Viinamainonta kuriin, ja sassiin!

Suomessa on vahva kännäämisperinne, joka näkyy myös nuorten käyttäytymisessä. Mitä aikuiset edellä sitä pienet perässä.

Viina virtaa, lonkero lorisee.

Pahinta on kuitenkin asenne: kännääminen on tosi jees ja mahtavaa. On hienoa ja täysin normaalia kertoa umpihumalassa tehdyistä sekoiluista ja krapulakokemuksistaan. Mitä mehevämmät jutut, sitä coolimpaa. Ilmiö käy läpi koko yhteiskunnan, riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutustaustasta tai yhteiskuntaluokasta. Tämä maa on viinalla kyllästetty.

Olen asunut useampaan otteeseen Keski-Euroopassa. Sielläkin juodaan, joskus runsaastikin, mutta humalaa ei ihannoida samalla tavoin kuin Suomessa. On ok juoda olutta tai viiniä hyvässä seurassa, mutta änkyräkännissä sekoilu on häpeällistä. Siis oikeasti häpeällistä.

Voit tietty yrittää vakuuttaa minulle, että ei Suomessakaan alkoholin suurkulutusta ihannoida - mutta se on kyllä täyttä puppua. Spurguja kyllä pidetään surkeina luusereina, mutta työssäkäyvillä viikonloppuöverit, keskiviikon illanvietot ja viikollakin muutama kostea ravintolailta ovat ihan jees. Raja paheksunnan ja coolin käytöksen välillä on veteen piirretty viiva. Suurkulutusta katsotaan pahalla silmällä vain, jos se johtaa syrjäytymiseen normielämästä.

Itse en ole absolutisti ja juon joskus liikaakin. Silti olen sitä mieltä, että muutosta asenteisiin ja alkoholimainontaan tarvitaan ehdottomasti. Ja pian. Jos mainonnalla ruokitaan jatkuvasti mielikuvaa kauniista ja rohkeista ihmisistä viettämässä mahtavia ja ikimuistoisia kosteita iltoja, ei tilanne ainakaan nytkähdä parempaan päin. Alkoholimainonta pitäisi kieltää kokonaan. Vaikka se ei poista yhteiskuntaan juurtuneita asenteita, ainakin jatkuva coolien asenteiden ruokkiminen vähenisi. Nyt bensaa, tai viinaa, heitetään koko ajan lisää liekkeihin.

Maalis-huhtikuussa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että nuoret juovat eniten niitä oluita, siidereitä ja lonkeroita, joita mainostetaan. Tämä pätee epäilemättä myös aikuisiin. On käsittämätöntä, ettei edellinen hallitus saanut aikaiseksi esitystä alkoholimainontaa rajoittavasta laista, vaikka sitä eduskunnassa odotettiin. Panimoteollisuus oli varmaan riemuissaan.

Tässä haaste uudelle eduskunnalle: tehkää nyt vihdoin asialle jotain! Kieltäkää alkoholimainonta! Se ei ehkä vaikuta heti mitenkään, sillä mediassa viljellään luultavasti jatkossakin hilpeitä "kokemuksia ensikänneistä", "lystikkäistä lärveistä", "kaameimmista viinasekoiluista" ja "parhaista krapulalääkkeistä". Viina myy, myös mediassa. Mainosten kieltäminen on kuitenkin esimmäinen askel oikeaan suuntaan.

"Onko teidän mielestä jotenki noloa olla juomatta?" Näin kyseli eräs omaa juomattomuuttaan häpeävä nuori nettikeskustelussa. Samaa pitäisi kysyä meiltä aikuisilta.

Muutos lähtee meistä.

Blogit

Perussuomalaisten uudet ystävät

Kuva: Timo Pylvänäinen

Perussuomalaisten uusilta kansanedustajilta ei tule lounasseuraa lähiaikoina puuttumaan.

39 kansanedustajan ryhmä, jossa on 34 uutta kansanedustajaa on lobbareille tuntematonta maastoa. Moni ryhmän kansanedustajista on toiminut luottamustoimissa vasta vähän aikaa ja heidän kantansa eri asioihin ovat varsin tuntemattomia ainakin oman vaalipiirin ulkopuolella.

Muiden puolueiden eduskuntaryhmän linjaukset esimerkiksi apteekkien asemaan, lääkekorvausjärjestelmään tai terveydenhuollon rahoitusmalliin ovat varsin tarkasti eturyhmien tiedossa. Perussuomalaisten näkemyksiä näistä asioista ei ole julkisuudessa ainakaan vielä esitelty eikä puolueellakaan taida olla niistä vielä selvää näkemystä.

Kokemattomien poliitikkojen joukko tarjoaa lobbareille mahdollisuuden saada lisää oman asian puolesta puhujia, mutta samaan aikaan iso joukko on arvaamaton.

Perussuomalaisten vaalivoitto voi avata uudenlaisia keskusteluja terveyden- ja lääkehuollon asioista, elleivät ne hautaudu EU:n ja maahanmuuton alle. Toisaalta moni uusista kansanedustajista on mennyt eduskuntaan nimenomaan terveydenhuoltoon liittyvillä vaaliteemoilla, ja he tuskin voivat jättää näitä teemoja syrjään.

Lääkärikansanedustajille sen sijaan kävi näissä vaaleissa vähän kuin keskustalle ja vihreille. Vaalitappio oli murskaava.

Viimeksi eduskuntaan valittiin 7 lääkäriä. Nyt ainoastaan 2. Heistäkin toinen on Päivi Räsänen, jonka valintaa selittää paljolti kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajuus. Pirkanmaan ääniharava Hanna Tainio kertoi tämän päivän Helsingin Sanomissa odottavansa, että pääsee eduskuntaan käsittelemään terveydenhuollon järjestämislakia ja vanhuspalvelulakia.

On hyvä, että eduskunnassa on edes kahden lääkärin ammattitaito käytettävissä. Tällä vaalikaudella päätetään kuitenkin terveydenhuollon kannalta isoista asioista, kuten järjestämislaista.

Kiinnostava kysymys on se, miksi lääkäreiden määrä putosi näin paljon. Samaan aikaan eduskuntaan tuli valituksi esimerkiksi 7 poliisia.