Mediuutiset

Blogit

Aloha Ah1n1

Kuva: Markku Ruottinen

Tervetuloa, mutta mieluummin tervemenoa! Virussalapoliisit ovat antaneet ymmärtää, että vierailit näyttämöllä jo vuonna 1918 espanjantaudin aikaan jylläten sairastuttamassa maapallon väestöä. Sittemmin teit vuonna 1976 salamaiskun Fort Dixin sotilastukikohtaan ja katosit taas lymytäksesi sikaloissa.

Jostain kumman syystä päätit taas siirtyä Borneon possuista Indonesian ihmisiin. Matkustitko Havaijin kautta reittilennolla saapuaksesi petollisesti lei kaulassasi Meksikoon? Meksikossa olit jälleen voimissasi zoonoosipuvussasi, joka sopii sekä ihmiselle että eläimelle.

On heinäkuun viimeinen viikko Lontoossa. Musikaalin mainosteksti lupaa: ”We will rock you!” Esitys perustuu aidsin tappaman Freddie Mercuryn elämäntyön helmiin. Virologit ovat tällekin tappajavirukselle löytäneet alkulähteeksi eläimen.

Takanani istuu neljä kaapin kokoista miestä valkoisissa kauluspaidoissaan. Käärityt hihat ja paksut niskat! Rugbyn pelaajista kaksi yskii tasaisin väliajoin: ”Ahini, ahini, atsiiihh ”. Metrossa on ruuhka-aikaan useita ihmisiä neliömetrillä. Vahakabinetit ja galleriat pullistelevat väenpaljoudessaan. Pubeissa syödään, juodaan ja nauretaan. Näen matkan aikana yhden miehen pitävän suusuojusta, ja hänkin on ranskalainen.

Luen Lontoon lehdistä ahkerasti sikaflunssakolumnit, jotka sadattelevat keskeisten viranomaisten ylihysteeristä tiedotuslinjaa. Hyvässä muistissa on, kuinka lintuinfluenssan piti surmata liki miljoona brittiä. Kaupunginosakohtaiset sairastamisluvut ovat jo heinäkuussa häkellyttävissä lukemissa. Täällä viivytystaistelu rokotuksen saamiseksi pandemian ensimmäiseen aaltoon on jo hävitty.

Suomessa sama keskustelu toistuu viiveellä ja vaimenneena. Paikallislehtien toimittajat kirjailevat tuohtuneita potilaskertomuksia siitä, kuinka hyväkuntoinen H1N1-potilas ei ole päässyt vastaanotolle tarpeeksi nopeasti. Samaan juttuun liitetään sitten ohjeistus siitä, kuinka on syytä pysyä kotonaan ja lääkitystä ei tähän kirjoiteta kuin vakavasti sairaille. Yhden näkemäni ohjeistuksen lopussa neuvottiin hakeutumaan hoitoon, jos iho alkaa vaikuttaa harmaalta.

Yhtä kaikki näiden viruslääkkeitten mahdollinen teho perustuu lääkkeen ripeään aloittamiseen. Niinpä ristiriita lääkeluettelon ja muun ohjeistuksen välillä ei saa olla kohtuuttoman suuri.

Mitä tulee professori Peltolan ja ylijohtaja Eskolan näkemyksiin epidemian jatkohoidosta, molemmat ovat oikeassa. Realistinen totuus on kerrottava, jotta jokin järki säilyy, mutta hoitaa pitää, koska tarttee tehrä jotakin! Aloha!

Blogit

Katse kokonaisuuteen

Yksityisellä Docrates-syöpäklinikalla on magneettikuvauslaite, tietokonetomografialaite, PET/TT-kamera ja gammakamera. Docrates on hankkinut kuvantamislaitteet noin tuhannen potilaan vuotuista diagnosointia ja hoitoa varten.

Hämmentävää. Miksi pienen yksityisen yrityksen kannattaa investoida – vaikkakin leasing-rahoituksella – järeisiin laitteisiin, kun moni isokin julkinen toimija katsoo tulevansa toimeen vähemmällä?

Voisiko tämä johtua siitä, että yksityisklinikka nyhtää ökyrikkailta potilailtaan hirveän hinnan hoidosta? Docrates vakuuttaa, että näin ei ole. Moni pieni kunta on päätynyt tekemään syöpäpotilaan hoidosta maksusitoumuksen Docrateen kanssa lähimmän keskussairaalan sijaan. Hoidon hinta vaikuttaa kilpailukykyiseltä.

Ehkä vaikkapa magneettikuva on Docrateessa erityisen kallis? Kuten yllä, jälleen hinta on kilpailukykyinen.

Yksityinen klinikka voi tietysti valita potilaitaan, mikä tuo toimintaan tehoa ja säästöä. Kun yksikkö on pieni, hallinnon kulut on mahdollista pitää minimissä. Muitakin selityksiä voi löytää.

Epäilen kuitenkin, että Docrateen rohkeiden kuvantamisinvestointien taustalla on ennen kaikkea ajattelutapa. Docrateen johto katsoo kokonaisuutta: kun hyvä kuvantaminen tehostaa koko hoitoprosessia, suurikin investointi kuvantamiseen kannattaa, vaikka voittoa pitäisi tehdä parin vuoden sisällä.

Julkisella puolella vastuu on hajallaan: yksi vastaa kuvantamisesta, toinen syöpähoidoista ja niin edelleen. Samalla myös valta ja rahat ovat hajallaan. Kuvantamiskeskuksen ja onkologian klinikan johtajilla on helposti kiusaus kilpailla rahasta keskenään sen sijaan, että kokonaisuuden etu ratkaisisi.

Docrateen esimerkki osoittaa jälleen kerran, että terveydenhuollon rakenteita täytyy uudistaa suuntaan, jossa osaoptimointi ei kannata. Tehtävä ei ole helppo, mutta siihen on pakko tarttua.

Blogit

Valmistaudu maksamaan terveydenhuollosta itse

Kuva: Timo Pylvänäinen

Liukko teki esityksessään pariinkin kertaan selväksi, että olisi aika tunnustaa tosiasiat. "Toivottavasti vanhustenhuollosta virinnyt keskustelu johtaa puheen myös siihen, että kansalaisille on kaiken kaikkiaan luvattu enemmän kuin voidaan tarjota", Liukko sanoi.

Syyt ovat tutut: verokertymä pienenee, väki vanhenee, työvoima vähenee. Liukon mielestä olisi valmistauduttava siihen, että ainakin hyvävarainen kansalainen joutuu yhä useammin maksamaan itse terveydenhuollosta. Veronmaksuhalukkuuden ylläpitämiseksi Liukko miettisi vaikkapa kotitalousvähennyksen laajentamista teveydenhuollon palveluihin.

Ei Liukko kuitenkaan nostaisi käsiä pystyyn haasteiden edessä. Hänen nähdäkseen sosiaali- ja terveydenhuollossa on vielä runsaasti tehostamisen mahdollisuuksia. Liukon puheessa tehostaminen ei tarkoita huonompaa asioiden ja ihmisten hoitamista eikä työntekijöiden selkänahan entistä tarkempaa repimistä vaan sitä, että kunnat järjestävät asiansa mahdollisimman järkevästi. Esimerkiksi laatua parantamalla voi karsia kuluja merkittävästi. Se vain vaatii vaivannäköä ja kykyä rehelliseen analyysiin ja ripeään asioihin tarttumiseen.

Blogit

Mihin katosi MRSA?

Se leviää ennätysvauhtia, on voittamaton, invasiivinen ja vaikea. Se hyppää terveydenhuollon yksiköistä terveeseen väestöön. Se uhkaa koko Suomea. Onko se H1N1? Ei, vaan vaikeahoitoinen sairaalabakteeri MRSA, joka oli globaalisti yksi viime vuoden kohutuimmista mikrobeista.

Onko MRSA nujerrettu, kun siitä ei kirjoita kukaan enää edes yleisönosastossa? No kurkataanpa THL:n tartuntatautirekisteriin.

MRSA-tartuntoja on tänä vuonna todettu jo 900. Terveydenhuollon yksiköt ja infektiolääkärit painivat MRSA:n kanssa ihan yhtä hiessä kuin viime vuonnakin. Yhden sairaalainfektion hoito maksaa edelleen jopa 9 000 euroa, mutta miljoonakustannukset eivät enää kauhistuta ketään. Yhteensä sairaalainfektioihin sairastuu Suomessa noin 50 000 ihmistä vuodessa. Heistä kuolee noin 1 500, mutta ei sekään hetkauta.

H1N1-tartuntoja on varmistettu 240, se on uutinen. Kukaan ei kättele eikä suutele poskelle, se on uutinen. No, kunhan sikainflu on räitty, voidaan taas katsahtaa MRSA:han, VRE:hen ja Clostridium difficileen, joka sekin muuten kaataa varsinkin vanhempaa kansaa ennätystahtiin.

Blogit

Sika, hyvä bisnes

Kuva: Timo Pylvänäinen

Yritykset takovat rahaa sikainfluenssalla: Rokotetta odotetaan kuumeisesti. Desinfektiohuuhteita myydään pullokaupalla. Jopa luontaistuotteita on markkinoitu torjuntakeinona tautiin.

Torjunta- ja parannustuotteiden lisäksi myös palvelujentarjoajat ovat heränneet koettamaan hyötyjä irti pandemiasta. Esimerkiksi siivouspalveluja yrityksille tarjoava Lassila&Tikanoja markkinoi asiakkailleen tehostettua siivousta. Se pitää sisällään kosketuspintojen, kuten ovenkahvojen, valokatkaisijoiden ja näppäimistöjen, pyyhkimisen desinfiointiaineella.

Kymen Sanomien mukaan Lassila&Tikanoja ei ole saanut yhtään tehosiivoustilausta alueen noin kahdensadan asiakkaansa joukosta.

Ilmeisesti työnantajat pitävät riittävänä desinfektiohuuhteiden toimittamista käsienpesupaikoille ja toimintaohjeiden jakamista sairastumistilanteita varten.

Rauhoittava tieto. Työterveyslaitoksen mukaan tehosiivouksen kaltaiset torjuntatoimet eivät nimittäin juuri vaikuta siihen, kuinka moni saa sikainfluenssan. Sairastumispiikin loiventamisessa ja siirtämisessä ne voivat auttaa, mutta siihen tarkoitukseen TTL ei suosittele desinfiointiaineiden käyttämistä.

Onhan selvää, etteivät ihmiset halua ottaa pienintäkään riskiä sairastumisesta. Sairas työntekijä ei liioin ole työnantajan etu.

Siitä huolimatta hysteerinen desinfiointisiivous tuntuu absurdilta touhulta ja silkalta rahastusyritykseltä.

Miten usein normaalissa toimistosiivouksessa näppäimistöjä pyyhitään edes tavallisella pesuaineella?

Blogit

Hierarkia tahmentaa epäkohtiin puuttumista

Kuva: Niina Stolt

Lääketieteen kandeja ja erikoistuvia on houkuttelevaa verrata armeijan varusmiehiin – kummatkin palvelevat osana suurempaa tiimiä kokeneemman alaisena. Kun aloittelijat tulevat taitavammaksi lestissään, nousevat he arvojärjestyksessä ylöspäin ja saavat enemmän vastuuta. Siihen asti hierarkian alemmilla portailla on kuitenkin syytä tehdä, kuten käsketään, sillä tottelemattomuus voi vaarantaa muiden hyvinvoinnin. Luottamus kokeneempaan osapuoleen on elintärkeää.

Kyseinen vertaus on peräisin muutama kuukausi sitten Britannian lääkärilehden sisarlehdessä Student BMJ:ssä julkaistusta artikkelista. Siinä lääketieteen etiikan asiantuntijat kirjoittivat tärkeästä ja harvoin keskustellusta aiheesta: lääketieteen hierarkiasta ja siitä miten toimia, kun joutuu todistamaan hoitotiimin ja erityisesti kokeneemman kollegan epäeettistä toimintaa.

Artikkelissa britit toivat esille tosielämässä ilmenneitä sekä kuvitteellisia tapauksia. Miten nuoremman kollegan olisi syytä toimia esimerkiksi tilanteessa, jossa huomaa seniorin leikkaustaitojen olevan puutteellisia, tai jos seniori painostaa tekemään intiimejä tai turhia tutkimuksia ilman potilaan lupaa?

Yhtenäisyyksistä huolimatta varusmiesten ja uransa alkutaipaleella olevien medisiinareiden välillä on etiikan tutkijoiden mukaan olennainen ero: tositilanteessa varusmiehen kannalta on keskeisintä suorittaa armeijan missio, vaikka se sotisi henkilökohtaista etiikkaa vastaan, kun taas kandien ja erikoistuvien tärkeimpänä päämääränä on ensisijaistaa potilaan etu, ja toimia sen mukaan. Toisin sanoen medisiinarin olisi epäeettistä olla puuttumatta asiaan, jos havaitsisi ammattitoverinsa syyllistyvän virheelliseen menettelyyn. Samoilla linjoilla on Suomen Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeistus.

Kun keskustelin aiheesta erikoistumisen alkutaipaleella olevien ystävieni kanssa, kukaan meistä ei muistanut todistaneensa kokeneemman kollegan epäeettistä toimintaa. Moni oli kuitenkin kuullut seniorien kertomuksia heidän omista nuorina lääkäreinä ja kandeina kohtaamistaan vaikeista tilanteista. Kokeneemmat kehottivat nöyryyden ohella olemaan rohkeita ja puuttumaan tarvittaessa epäkohtiin.

Väliintulo kuulostaa teoriassa helpolta. Terveyskeskuksissa ja sairaaloissa pätevät kuitenkin samat viidakon lait kuin muissa hierarkisissa työyhteisöissä. Työ- ja organisaatio psykologian tutkimuksissa kun on kerta toisensa jälkeen osoitettu, että kommunikaatio hierarkian rappusissa ylöspäin on tahmeampaa kuin vastakkaiseen suuntaan. Yleinen ilmiö ylöspäin suuntautuvassa kommunikaatiossa on sen positiivisuus: hyviä uutisia paisutellaan ja huonoja uutisia pyritään vähättelemään. Huonojen uutisien ylöspäin kertomista pelätään etenkin silloin, kun viestin välittäjä arvioi viestin sisällön olevan kytköksissä omaan työkompetenssiin. Tositilanteessa kokemattomamman medisiinarin onkin vaikeata kyseenalaistaa seniorin auktoriteettia tai tekoja.

Ongelman edessä jäädään usein yksin, vaikka teoriassa tukea voi hakea esimieheltä ja loppukädessä lääkäreiden etua valvovalta liitolta. Erään brittiyliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ratkaisuna olikin aloittaa kliinisen etiikan konsultaatiopalvelu, josta voi tarvittaessa pyytää neuvoja nimettömästi. Olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja ja kokemuksia siitä, miten meillä vastaavanlaisia vaikeita tilanteita on kohdattu, tai olisi syytä tulevaisuudessa kohdata.

Kirjoittaja on helsinkiläinen nuori lääkäri, joka erikoistuu nuorisopsykiatriaan.

Lähteet: Student BMJ 2009;17:b977, Lääkärin etiikka. Suomen Lääkäriliitto 2005: Lääkäri ja Professio, Lääkärin kollegialisuusohjeet, Greenberg & Baron (2003). Behaviour in Organizations.

Blogit

Vetäkää piuhat irti!

Sähköposti, Talentumin toimitusten yhteinen Messenger, Escenic, Doris, Photoshop ja liuta RRS-feedejä, bling, bling, bling. Lisäksi lankapuhelin ja kännykkä puheluineen ja tekstiviesteineen sekä ehkä kahvitunnilla Facebook, Twitter ja privaattimeilit. Melkoisen räjähdysaltista multitaskingia tämä toimittajan työ toisinaan.

Lääkärillä Escenicin korvaa joku potilastietojärjestelmä (tai useat), Doriksen sanelukone ja feedit ehkä vastaanottoapulainen, uteliaat kollegat sekä tiedonhaluiset toimittajat. Puhumattakaan potilaista, jotka lähestyvät lääkäriä useilla aiemmin mainituilla menetelmillä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan samanaikainen painiskelu monien ongelmien ja eri välineiden kanssa saattaa jopa aiheuttaa aivovaurion ja vähintäänkin huonontaa muistia ja keskittymiskykyä.

Välillä tekisi mieli vetää piuhat irti ja käydä päiväunille ennen kuin pää räjähtää. Tätähän suosittelevat niin onnellisuustutkijat kuin Facebookin faniryhmätkin.

Tai sitten pitäisi käyttää lailliset vapaahetkensä meditointiin ja takaperinkävelyyn , jotka tuoreimpien tulosten mukaan kasvattavat aivoja, tehostavat ajattelua, vahvistavat imuunijärjestelmää, vähentävät stressiä ja auttavat keskittymään ja hallitsemaan tunteitaan paremmin.

Blogit

Korvat ovat kuin sikiöitä ja muuta johtamisoppia

Kuva: Jari Härkönen

Lomilta paluuni sujui mukavan pehmeästi Johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) merkeissä. Kurssin lähiopetuspäivien aiheena oli itsensä johtaminen ja elämänhallinta. Se tuntui tärkeältä ja mielenkiintoiselta. Aihe oli mielestäni myös vaikea - siitähän löytyy tavattoman paljon materiaalia aina ammatillisista teoksista naistenlehtiin. Meninkin luennolle odottavaisin mielin. Kouluttaja on varmasti suodattanut meille uusimman ja parhaan tiedon tästä materiaalitulvasta. Ehkäpä saan uusia virikkeitä, joista saan virtaa syksyn haasteisiin.

Luentopäivän alkaessa minut valtasi hämmennys. Kouluttaja oli innostava ja mukaansatempaava, mutta rönsyili puheessaan laidasta laitaan. Mielenkiintoista asiaakin oli - harmiksi se jäi täysin hänen omien vaihtoehtoisten näkemystensä varjoon. Puheessa vilisivät energiapallot, pinkit homeopaattiset pillerit ja elimistön emäskuurit. Välillä hän innostui vuolaasti kertomaan kokemuksiaan omasta työhistoriastaan. Itsetuntemustamme lisättiin myös kelttiläisellä astrologialla: sain tietää pudonneeni saarnipuusta eli olevani kunnianhimoinen. Työyhteisön kriisien ratkaisuun tarjottiin terapeuttista Ho´oponopono -menetelmää. Ihan hoopoa.

Hämmennykseni muuttui pian hämmästykseksi ja mieleeni heräsi useita kysymyksiä. Eikö ammatillisen aikuiskoulutuksen tule perustua tutkittuun asiantuntijoiden hyväksymään tietoon? Eikö JET-kurssilla ole mitään laatuvaatimuksia? Kuka näitä kurssien sisältöjä valvoo?

Etenkin ammatilliseen tutkintoon johtavalla kurssilla, jossa osallistujat ovat akateemisesti koulutettuja ihmisiä, pitäisi opetuspäivien sisällön olla tiukkaa asiaa. Eihän pehmeämpi aihe voi tarkoittaa sitä, että sisältö voi koostua sekalaisista kouluttajan mieltymyksien mukaisista uskomuksista. Toki vaihtoehtoisia näkemyksiä saa olla. Niitä ei vain tulisi opettaa totuutena JET-kurssilla.

Kun päästiin siihen, että korvat on kuin sikiöitä ja niitä hieromalla virkistyy koko keho, tuumin oppineeni tarpeeksi. Korvat punoittaen kotiin pyöräillessäni ajattelin suoriutua syksystä vanhoin omin keinoin: ahkerasti salsaa tanssien, riittävästi lepäämällä, rakkaitani unohtamatta.

Elina Aaltonen

proviisori

Porvoon Uusi Apteekki

Blogit

Pandeemista potentiaalia ja muita koulutusaiheita

Kuva: Timo Pylvänäinen

Olen kova koulutusskeptikko. Olen käyttänyt elämästäni päiviä istumalla erilaisissa toimittajien, tiedottajien, esimiesten ja johtajien koulutustilaisuuksissa. Joskus on tullut hienoja oivalluksia tai hyvää verkostoitumista. Paljon useammin olen miettinyt, miksi ihmeessä tulin. Työ neuvoo usein tekijäänsä paremmin kuin koulutukset, etenkin jos työhön yhdistyy mahdollisuus keskustella aika ajoin fiksujen kollegojen ja alaisten kanssa siitä, miten pitäisi kehittyä.

Lääketieteessä tilanne on toinen. Ei tarvitse kuin vilkaista Medistepin ohjelmaa vakuuttuakseen siitä, että tämä koulutus on takuulla hyödyllinen.

Kanervan pandemiaesitelmän jälkeen vuorossa on tämän infektiokollega Katariina Kainulainen, joka puhuu matkailulääketieteestä ja erityisesti malariasta. Myöhemmin ohjelmassa on muun muassa diabetesta, lihavuutta, astmaa, eturauhasvaivoja, allergista nuhaa... Kun yleisö koostuu pääasiassa terveyskeskus- ja työterveyslääkäreistä, on ilmiselvää, että tiedot tulevat tarpeeseen jo huomisen työpäivän aikana.

Siksi on suorastaan traagista, että lääkäreiden täydennyskoulutukselle on vaikea löytää maksajia. Kunnilla ja sairaanhoitopiireillä on vain vähän rahaa käytettävänä koulutuksiin. Lääkeyhtiöidenkin talous on tiukentunut niin, että useat yhtiöt harkitsevat koulutusten järjestämistä aiempaa tarkemmin.

Toivoa sopii, että maksajia kuitenkin löytyy vastakin. On potilaan ja yhteiskunnan etu, että lääkärit pitävät ammattitaitoaan koko ajan yllä myös koulutuksen keinoin.

Muuten, Kanervan mukaan pandemia kyllä tulee, ja suuret massat sairastuvat. Kanerva antoi kollegoille ohjeita omasta suojautumisesta. Maalaisjärjen käyttö tuntuisi olevan sallittua: silmälasipäisen lääkärin ei esimerkiksi välttämättä tarvitse käyttää visiiriä, ellei potilas pärski aivan tuhottomasti.

Blogit

"Sääliksi käy sienitoimittajaa"

Kuva: Timo Pylvänäinen

Sitten lääkäri kertoi kuulleensa myrkytyksiä hoitavalta kollegalta, että Hesarin jutun jälkeen on ilmaantunut neljä myrykytystapausta, jotka liittyvät Hesarin kuvassa olleeseen sieneen. Luonnontieteilijän logiikalla hän huomautti heti perään, ettei ole mitään näyttöä siitä, miten Hesarin kuva mahdollisesti liittyy tai ei liity myrkytystapausten yhtäkkiseen lisääntymiseen.

Sen jälkeen hän sanoi: "Mun käy tosi paljon sääliksi sitä toimittajaa."

En ruvennut oikomaan lääkärin käsitystä toimitusten työnjaosta ja kertomaan, että kuvan oli todennäköisesti valinnut joku muu kuin jutun kirjoittanut toimittaja. Sen sijaan mietin, miksi lääkärin reaktio oli myötätunto eikä esimerkiksi ärsyynnys median huolimattomuudesta - yleensä hänellä on taipumusta mediakritiikkiin.

Vastaus oli yksinkertainen. Kun journalistin virhe on mahdollisesti johtanut siihen, että usean ihmisen henki on vaarassa, se muistuttaa lääkärin virhettä.

Itse en selviä edes yhdestä päivästä tekemättä useita virheitä, enkä usko, että kovin moni muukaan ihminen. Harva kuitenkaan tekee sellaista työtä, jossa pienikin erehdys voi aiheuttaa vakavan vaaran toisen ihmisen hengelle tai terveydelle.

Lääkärit yleensä tekevät. Siksi aamiaisseuralaiseni oli helppo samastua Hesarissa virheen tehneeseen ihmiseen.

Vastuun kantaminen virheistään on viisaan ja kypsän ihmisen merkki. Mutta niin on armeliaisuuskin.

Blogit

Terveisiä kuutamolta!

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiedotti tänään, että sen menetelmien arviointiyksikkö Finohta on "tuottanut laajan raportin, jossa arvioidaan kirurgisten menetelmien käyttöä sairaalloisesti lihavien hoitona".

Raportin mukaan leikkaushoito "näyttää" antavan potilaille elämän takaisin eli "tuovan merkittävää terveyshyötyä". Lisäksi se säästää terveydenhuollon kustannuksia, kun usein monisairaiden liikapainoisten lääkekulut romahtavat ja tarve käydä lääkärin pakeilla vähenee.

Hämmästyttävää. Nytkö on oikea tieto hankittu, jotta täällä kuutamollakin ymmärretään seurata valistuneempia naapureitamme?

Jo viime syksynä Lihavuuden hoidon asiantuntijaryhmä sanoi suoraan, että laihdutusleikkausten määrä on Suomessa riittämätön.

Vertailun vuoksi, lukuja: Suomessa tehdään noin 400 laihdutusleikkausta, Ruotsissa noin 3 000 ja väkimäärältään Suomea pienemmässä Norjassa 2 000.

Mihin sitä Finohtan raporttia tarvitaan? Eikö maailmalta löydy riittävästi tietoa, jotta hommiin oltaisiin voitu ryhtyä jo aikoja sitten?

Tämän päivän tiedotteessa todetaan, että "Päätöksentekijöiden haasteena on laatia yhtenäiset hoitoon pääsyn kriteerit ja eettisesti kestävä kansallinen lihavuuden hoidon strategia".

Nyt tässä tulee käymään niin, että seuraavat kaksi vuotta jokin asiantuntijaryhmä pohtii yhtenäisiä hoitoon pääsyn kriteereitä. Sitä seuraavat kaksi vuotta sairaanhoitopiirit nillittävät niitä vastaan, kun ei ole resursseja eikä mitään muutakaan ja aina pitäisi kaikki itse tehdä. Joku kolmas taho nostaa metelin rahojen väärinkäytöstä ja meuhkaa, että laihdutusleikkaukset ovat turhia. Suomessa sairaalloisen lihavia on kuitenkin yli 100 000, joten leikattava ei lopu kesken.

Neljän vuoden päästä saadaan leikkausmäärät kasvuun ja ehkä vihdoin myös terveydenhuollon kustannuksia näiltä osin alemmaksi. Ruotsissa ja Norjassa huomattavan suuri määrä ennen lihavuudesta kärsineitä ihmisiä nauraa matkalla töihin tai liikuntaharrastuksiin ja budjettiviranomaiset matkalla pankkiin. Tai siis, he tekevät sitä jo nyt.

Päättäjät voivat päätöksentekonsa tueksi lukea Finohtan raportin lisäksi tämän potilaan kertomuksen.

Blogit

Kyllä kansa tietää

Kuinka paljon me lääkärit ja muut asiantuntijat käytämme energiaa yrittäessämme epätoivoisesti kumota vääriksi asioita, jotka suuri yleisö tietää meitä paremmin. Olisiko syytä heittää pyyhe kehään ja lakata yrittämästä mahdottomia?

Ehkä onkin niin, että toisiin ihmisiin ei nouse kuume ja mysiini auttaa lunssaan? Tutkijatkin aina todistelevat, että lääkkeiden vaikutus on yksilöllinen. "Juuri minun tapauksessani 36,8 on jo hälyttävän korkea kuume, ja minuun ei penissilliini muutenkaan tehoa ollenkaan. Rööki avaa keuhkoputket kivasti, sitä en voi ainakaan lopettaa. Että kirjoita nyt vaan sitä saikkua reilusti."

On tietysti mahdollista, että ihmiset ovat allergisia sähkölle, maasäteilylle, amalgaamille, ilmastoinnille, hiivalle tai tärkkelykselle. Emme vaan osaa tutkia näitä vaikeita tiloja oikein, ja vähättelemme ihmisten kärsimyksiä.

Ehkä kaljan juonti onkin terveellistä, koska siinä on vitamiineja. Ja kirkkaat viinat ovat tunnetusti puhtaampia kuin vinetonlitkut. "Enkä minä muutenkaan humalassa voi olla, kun en käytä alkohoolia ollenkaan, juon vaan kaljaa."

Ehkä joidenkin yksilöiden vaan pitäisi saada syödä lisääntyviä määriä rauhoittavia tai kolmiolääkkeitä. Hehän perustelevat, että olo on paljon normaalimpi ja rauhallisempi niiden kanssa. Turhaa puljausta reseptien kanssa. Onneksi voi tulevaisuudessa kieltäytyä e-reseptistä ja pyytää paperisen, niitä voi väärennellä entiseen tapaan.

Ei kai sairaudet nyt vaikuta ajokorttiin. "Ainahan meilläpäin on autoa ajettu vähän maistissa ja ilman silmälaseja. Minä kun ajan vaan näitä lyhyviä matkoja ja tuttua tietä. Miten minä muuten paarissa tai kaupalla pääsisin käymään. Enkä minä lihava ole, mulla on vaan painavat luut. Isäukkokin söi pelkkää voita ja läskiä ja poltti Norttia, ja eli melkein 90-vuotiaaksi."

"Sitä paitsi olen lukenut netistä, että vain magneettikuvalla saa tarkasti selvää tällaisista selkävaivois-a, ja minä olen niin paljon veroja maksanut, että ilmaiseksi pitää tutkimuksiin päästä. Tarvitsen myös lausunnon digitaalisesta pesukoneesta, isommasta asunnosta ja koulukyydeistä. Ja haluan vaihtaa lääkäriä, eikä tietojani saa lähettää työterveyteen. Miksei labratuloksiani voi lähettää sähköpostilla, mulla ois tuo Facebook-sivukin ihan sitä varten…"

Blogit

Esimiehen kesätyöt

Suomen kesä on lyhyt. Se ei kunnolla käynnisty ennen juhannusta ja jo elokuun alussa koko maassa kohistaan syksyn saapumisesta. Meillä apteekissa kesä on pidempi: lomakausi pyörii kesäkuun alusta aina elokuun loppuun asti. Kesälomalle jää henkilökunnan lisäksi kaikki meneillään olevat projektit. Talossa olevalla porukalla keskitytään olennaiseen - eli asiakaspalveluun.

Kesäkuukausina myös oma työnkuvani muuttuu. Itselle jää vähemmän aikaa suunnitteluun ja päivät täyttyvät asiakaspalvelun lisäksi lähijohtamishaasteista. On opetettava kesätyöntekijöitä talon ja työelämän tavoille, hienosäädettävä päivärytmiä minimimiehitystä vastaavaksi ja kannustettava henkilökuntaa ruuhkahetkinä. Kollegan lomaillessa kaikki akuutit ongelmat kasaantuvat ratkottavakseni: viemäri ei vedä, sähköinen tiedonsiirto Kelan kanssa takkuaa ja kesätyttö ruiskii vahingossa silmiinsä vahvaa pesuainetta. Päivät soljuvat asiasta toiseen sännätessä. Työparin puuttuessa olo tuntuu ontolta. Kaipaan tukea päätöksilleni, vastakaikua ajatuksilleni ja kritiikkiä lennokkaille ideoilleni.

Kaiken kiireen keskellä ehdin välillä myös istahtaa hetkeksi työpöydän ääreen. Ajatukset siirtyvät hetkeksi tulevan syksyn projektiin, apteekin tietojärjestelmän vaihtoon. Pahimmissa painajaisissani sikainfluenssa vesittää koko hankkeen, mutta silti on tsempattava ja viilattava projektin yksityiskohdat kohdilleen. Kun olen soittanut viimeisetkin puhelut ja lyönyt lukkoon lopulliset aikataulut, voin hetkeksi hengähtää ja haudata projektisuunnitelman työpöydän laatikkoon. Tohina alkaa täysillä vasta syyskuun alussa.

Elina Aaltonen

proviisori

Porvoon Uusi Apteekki

Blogit

Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Kaverini pelaa jalkapalloa.

Eilen hän nauroi itsensä tärviölle saatuaan sähköpostin, jossa kerrottiin, että "tästä päivämäärästä lähtien piirin otteluissa ei suoriteta ns. loppukättelyjä ottelun jälkeen. Kapteenit eivät myöskään kättele tuomaria ja toisiaan ottelun jälkeen".

Ja totta tosiaan. Matsin jälkeen loppukättelyjä ei tehty. Itse asiassa tuomari esti kättelyn tulemalla joukkueiden väliin.

Mielenkiintoista. Puulaakifudis ei ole hissukoiden hommaa. Pelatessa räkä lentää ja visva roiskuu. Hankala on uskoa, että kättely olisi influenssan leviämisen kannalta jotenkin uhkaavampi toimi kuin vaikka kulmapotku. Siinä sentään kaksikymmentä räkäistä ukkoa tönii toisiaan muutaman neliömetrin alueella.

Maailma on toisaalla erilainen. Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk.) järjesti eilen Smolnassa aamukahvitilaisuuden tiedotusvälineille.

Ja kätteli retevästi kaikki paikalla olijat.

Blogit

Hyksnyks ja monta muuta

Syksy on käynnistynyt vauhdikkaasti. Erityisesti työllistää influenssa (H1N1) eli tuttavallisesti ”Hyksnyks”. Suomi on kuitenkin varautunut pandemiaan niin hyvin kuin vain voi. Kiitos kaikille jo tähänastisesta. Työ jatkuu.

Viime blogissani esitin käynnistettäväksi uuden hankkeen. Hanke sai Mediuutisten lukijoilta myönteisen vastaanoton ja moni jopa ilmoittautui mukaan. Vain yksi palautteen antajista oli sitä mieltä, että hankkeella on huono nimi.

Asiat, joita hankkeella tavoittelin, ovat entistä ajankohtaisempia.

Talouden taantuma on edennyt kunnissakin ja näyttää siltä, että ensimmäisenä ollaan tormaamassa lasten ja vanhusten palvelujen kimppuun. Eli juuri samoin kuin viime laman aikana.

Vanhustenhuoltoon annoimme laatusuositukset keväällä 2008. Tavoitteena oli erityisesti, että kotiin vietävät palvelut kehittyisivät ja laitoshoitoa voitaisiin vähentää. Hiljattain saatujen seurantatietojen perusteella näyttää tapahtuneen juuri päinvastoin.

Jokainen meistä haluaa asua kotona mahdollisimman pitkään. Ja mikäli kunto heikkenee, siirtyä kodinomaiseen paikkaan, jossa on turvallista vanheta. Ja kyseessähän ei ole kunnille kalliimpi ratkaisu kuin mitä nykymeno on. Tätä on pakko tukea erillisellä vanhustenhuoltoon tehtävällä lailla, ellei muuten niin tapahdu.

PARAS-hankkeella tavoiteltiin sen käynnistyessä vuonna 2005 väestön yhdenvertaisuutta palvelujen saatavuudessa sekä sitä, että kunnat olisivat taloudellisesti ja toiminnallisesti vahvempia kantamaan palvelutarpeiden lisääntymistä. Siitä syystä edellytettiin yhteistoimintaa ja vähintään 20 000 hengen väestöpohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä. Näin on monessa kunnassa tapahtunutkin. Kuntaliitoksia on syntynyt tai on perustettu yhteistoiminta-alueita.

Valitettavasti joillain alueilla hallinnollinen sekavuus on lisääntynyt. Esimerkiksi samaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat kunnat ovat tehneet hyvin erilaisia sopimuksia siitä, mitä kuntayhtymäorganisaatio tai vastaava millekin kunnalle tuottaa. Eli jatkossa näissä toimivilla lääkäreillä on valkoisen takin taskussa oltava Akuuttihoito-oppaan lisäksi eri kuntien sopimukset.

On ymmärrettävää, ettei tällainen ole viisasta ja että tähän saatava muutos.

Muutoksen paikat ovat syksyllä eduskunnalle annettava PARAS-selonteko ja valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö. Selonteossa kuvataan havaitut ongelmat ja lainsäädännöllä ratkaistaan ne.

Perästä kuuluu, sano laktoosi-intolerantikko.

Paula Risikko

Kirjoittaja on peruspalveluministeri

Blogit

Pneumokokilta puuttuu brändi

Kuva: Antti Mannermaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositus ei painanut, kun valtion budjettia väännettiin. Budjetin nyörit pysyivät tiukkana eikä sosiaali- ja terveysministeriö saanut pneumokokkirokotusohjelman vaatimia miljoonia.

Pneumokokkirokotteen ongelma on, että sen hyöty ei ole samalla tavalla kategorinen ja selkeä kuin yhtä sairautta vastaan suojaavat rokotteet. Poliorokote suojaa poliolta, tuhkarokkorokote tuhkarokolta.

Mutta miltä suojaa pneumokokkirokote? Korvatulehdukset vähenevät, mutta eivät häviä kokonaan. Sama pätee keuhkokuumeeseen. Noin 25 kuolemalta vältytään, arvioi THL.

Pneumokokkirokotteelta puuttuu brändi. Sen saanti osaksi rokotusohjelmaa on vaikeaa.

Toivo ei ole vielä mennyt. Hallitus keskustelee pneumokokkirokotteen määrärahasta uudestaan elokuun lopussa pidettävässä budjettiriihessä.

Blogit

Määräys: Älä tartuta kansalaisia

Kuva: Timo Pylvänäinen

Sikainfluenssa tuli kaduille eilen. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen herätejulisteiksi nimetyt ulkomainokset ohjeistavat kansalaisia pesemään käsiä, yskimään nenäliinaan tai hihaan ja sairastamaan kotona.

Viestiä välitetään kahden viikon ajan suurimmissa kaupungeissa sekä suomeksi että ruotsiksi. Tulossa on myös omat julisteensa nuorille ja tarrat lapsille. Kaikkea materiaalia voi myös tulostaa netistä. Käsien pesuun on kuluvana kesänä ohjeistettu myös television tietoiskuissa.

Olemme siis hyvissä käsissä. Paluuta seitsemän- ja kahdeksankymmentäluvun kansanvalistusaikaan ei aiheuttanut kansansairautemme masennus, ei diabetes eikä edes lisääntyvä ylipaino-ongelma, vaikka kuolleisuus niihin on aivan toista luokkaa kuin kuolleisuus influenssaan.

Me siis tarvitsimme sikainfluenssan. Helposti tarttuva tauti on ilmeisesti niin paljon kiihdyttävämpi uhka kuin vaikkapa hitaasti näivettävä diabetes, että se ohjaa meitä huolestumaan yhteisestä turvallisuudestamme. Olkoonkin, että sikainfluenssan arvellaan pyyhkäisevän Suomen yli tavallista kausi-influenssaa muistuttavana, joskin laajempana aaltona.

Ainakin julistekampanja on hyvää mainosta ministeriölle ja THL:lle: Ne pääsevät osoittamaan, että välittävät suomalaisten hyvinvoinnista.

Hiukan kyllä voi miettiä, emmekö me ilman Stop influenssa -jättijulisteita olisi tienneet, että kipeänä kannattaa jäädä kotiin ja että toisia päin ei saa yskiä. Spotta ej på golvet -valistuksen tarpeesta kun on kulunut jo hyvän aikaa.

Blogit

Kokonaiskuva puuttuu

Eläköityminen ja palvelujen kysynnän kasvaminen johtavat vaikeaan erikoislääkäripulaan jo kymmenessä vuodessa. Esimerkiksi psykiatrit ja syöpälääkärit ovat pian kortilla.

Ehkä. Ehkä siksi, että tuskin kenelläkään on kokonaiskuvaa valtakunnallisesta tilanteesta.

Se tiedetään, paljonko uusia erikoislääkäreitä valmistuu suhteessa nykymäärään. Mutta ei sitä, paljonko kunkin alan asiantuntijoita saatetaan jatkossa tarvita. Ja missä.

Nyt tilanne voi olla se, että meillä on kohta sisätautilääkäreistä armoton pula, teillä niitä on jo nyt jonoksi asti.

Vaikka erikoistujien ohjaaminen tarpeenmukaisesti voi olla hankalaa, niin tuskin se mahdotonta on. Sitä varmasti helpottaisi, jos jollakulla ylipäätään olisi käsitys koko maan resursseista ja tarpeista nyt ja kohta.

Blogit

Mitä yhteistä on Anni Sinnemäellä ja lääkärillä?

Poliitikkoja haukutaan aina. Joskus on syytäkin, ja jos ei ole, aina sitä jotain keksii.

Yksi suosittu haukkumisen aihe on se, että sinne eduskuntaan menee aina kaikenlaisia missejä, radiojuontajia, kansantaiteilijoita ja muita seiväshyppääjiä.

Nykyinen työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) pääsi eduskuntaan siitä syystä, että oli laatinut sanoituksia silloisen puolisonsa yhtyeelle, joka oli nuorten kaupunkilaisäänestäjien suuri suosikki. Sinnemäki oli näille äänestäjille täydellinen paketti kaikkine vihreine mielipiteineen.

Sinnemäki ei siis ollut mikään poliittinen broileri - kumma muuten, että poliitikko voi olla huono sekä poliittisen broileuden takia että politiikkakokemuksen puutteen takia - vaan runoja kirjoittava poppari. Eduskuntaan päästyään runotyttö kaikesta päätellen ajatteli saaneensa kiinnostavan työpaikan, johon pitäisi nyt perehtyä.

Niinpä Sinnemäestä kehkeytyi vuosien mittaan ammattitaitoinen ja aikaansaava kansanedustaja. Nyt, runsaat 10 vuotta eduskunnassa työskenneltyään, Sinnemäki on ministeri.

Jos pop-sanoittaja - ja vieläpä naispuolinen nuorehko pop-sanoittaja - voi oppia uskottavaksi työministeriksi, niin miksei lääkäri voisi oppia hyväksi johtajaksi? Tai toisin päin: jos Anni Sinnemäestä tulee ihan hyvä työministeri, niin miksei jostakusta ekonominplantusta voisi tulla ihan hyvä terveydenhuollon johtaja?

Niin se vain on, että ihminen pystyy oppimaan ja kehittymään vielä koulusta tai yliopistosta päästyäänkin. Jännä juttu muuten, että vaikkapa jossain Britanniassa huippujohtajilla voi olla tutkinto vaikkapa klassisista kielistä tai filosofiasta. Taitavat siellä ajatella, että fiksu, oppimaan oppinut ihminen kyllä pääsee tehtäviensä tasalle, jos on päästäkseen. Ja jos ei ole päästäkseen, ei siinä paljon johtajantutkinto auta.

Blogit

HIV on vaisu juttu

Tampereen Aids-tukikeskuksen toiminta päättyy syksyllä. Syitä on kuulemma monia. Yksi on se, että Punainen Risti tekee HIV-työtä Tampereella.

HIV-työn luvataan jatkuvan ”vahvana” tukikeskuksen lakkauttamisesta huolimatta. Toivotaan niin. Suomen HIV-tilastot sanovat, että työtä tarvitaan, nyt aivan erityisesti.

Kuluvan vuoden heinäkuun 12. päivään mennessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen oli ilmoitettu 72 HIV-tartuntaa tältä vuodelta. Viime aikoina tartuntoja on ollut vajaa parisataa vuosittain. Viimeksi alle sadan tartunnan oltiin yli kymmenen vuotta sitten, vuonna 1998. Silloin todettiin 80 tartuntaa.

Mitä ihmettä? Miksi tartuntojen määrä ei taltu? HIV-tietouttahan on jaettu kansalle vaikka millä mitalla. Kaikki tietävät, miten vakavasti sairaudesta on kyse.

Tai ainakin tiesivät viime vuosikymmenellä. Lähiaikoina valistus on ollut vaisua. HIV ei myöskään tunnu niin pelottavalta asialta kuin ennen. Ovathan lääkkeet kehittyneet niin, että sairaus pysyy kurissa aiempaa paljon paremmin.

Silti ihmetyttää, että sairauden vakavuus tuntuu unohtuneen. Ja se, kuinka helppoa tartunnalta on suojautua.

Asiasta muistuttaminen olisi siis paikallaan. Siksi on harmi, että tukikeskustoiminta hiljenee Pirkanmaalla. Toivottavasti Punainen Risti tai alueen muut toimijat saavat paikattua aukon.

Blogit

Saitko tänään virikkeitä?

Kuva: Timo Pylvänäinen

Juttukaverini koulutus, työkokemus ja arvomaailma ovat sellaisia, että häntä kannattaa kuunnella, kun tulee puhe vanhustenhuollosta. Hän on ehdottomasti vanhusten arvokkaan ja inhimillisen hoidon kannalla.

Hän on kuitenkin myös sitä mieltä, että vanhukset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Siksi hän esitti muun muassa nämä kysymykset:

"Kysyykö kukaan viisikymppiseltä kassalta, saiko hän tänään riittävästi virikkeitä töissä? Tai kunnioitusta?"

Juttukaverini mielestä vanhuksille on syytä järjestää ihmismäiset olot. Silti on epärealistista ajatella, että vanhuksen elämä sen paremmin kuin meidän muidenkaan elämä voi koko ajan olla aivan ihanteellisella tolalla. Joskus on tylsää, joskus on pakko tehdä asioita vastoin tahtoaan, joskus sataa räntää naamaan. Ja niin edelleen.

Juttukaverini arveli, että Suomessa on varmasti sellaisia vanhustenhuollon laitoksia, joissa olisi syytä tehdä perinpohjaisia muutoksia. Hän kuitenkin arveli myös, että osa vanhustenhuollon kurjaa tilaa koskevasta huolesta on turhaa.

"Moni kauhistuu normaaleja vanhuuteen kuuluvia ilmiöitä. Toisia ahdistaa pelko omasta vanhenemisesta. Joitakuita painaa omien vanhempien kohtalo ja oma riittämättömyys näiden vanhetessa."

Muun muassa näistä syistä ihmiset näkevät kauhuja sielläkin, missä niitä ei ole.

Blogit

Mais oui! Tänne vaan, sanoi ranskalainen lastenlääkäri

Kävimme perheen kanssa lomamatkalla Ranskassa. Mukana oli alle puolivuotias poikamme. Lentokoneiden ja autojen ilmastoinnit, helle sekä ranskalais-suomalaisen tuttavaperheen viileä ja kostea kivitalo, jossa asuimme, tekivät tehtävänsä: poika sai räkätaudin. Hengitys korisi, nenä valui, ruoka ei maistunut ja yöunet jäivät vähiin.

Ajattelimme, että siitä se paranee, kun pääsemme takaisin Suomeen. Lapsella on vakuutus, joten privaattiin vaan, jos kiire on.

Lopulta oli kuitenkin lääkäriin päästävä jo Ranskassa. Matkavakuutukset olivat kunnossa, joten uskoimme selviävämme normaalilla tappelulla vakuutusyhtiön kanssa Suomessa ja ehkä pienellä tappelulla lääkäriaseman kanssa Ranskassa.

Toisin kuitenkin kävi. Tuttavaperheen äiti soitti perhelääkärilleen vahvistaessaan lapsiensa lääkäriaikoja ja kysyi samalla, että voisiko tämä katsastaa myös suomalaisen pikkupotilaan kunnon. "Mais oui! Tänne vaan!" lääkäri sanoi.

Sen lisäksi, että lääkäri määräsi pojalle normaalit lääkekuurit olon helpottamiseksi, määräsi hän myös kolme fysioterapeutin kotikäyntiä rintaa ja keuhkoja vaivaavan ahdistuksen poistamiseksi. Fysioterapeutti kävi ja poika nautti.

Entäs sen maksun laita? Ei tarvinnut paperisotia Suomessa. Emme nimittäin ilmoittaneet vakuutusyhtiölle, että kävimme lääkärissä Ranskassa. Perhelääkäri laittoi laskun asiakkaalleen. Hän puolestaan sen ajallaan maksaa. Ja Ranskan valtio kuittaa maksetun summan sikäläisen järjestelmän mukaisesti tuttavaperheemme pankkitilille.

Kätevää. Tyylikästä. Ranskalaista.

Blogit

Voimalla neljän naisen ja seitsemän miehen

Jukola 2009 Mikkelin Kalevankankaan maisemissa 13.- 14.6. oli yksinkertaisesti mahtava kokemus, ainakin näin ensikertalaisen silmin.

Matka kohti Mikkeliä alkoi perjantaina Turusta henkilöautoilla, kun kuskeiksi olivat lupautuneet Marko ja Mikko. Edellisen yön unet olivat jo olleet katkonaiset jännityksen takia ainakin minulla ja matkan aikana jännitys alkoi todella kasvaa. Etenkin kun kokeneemmat Jukolan kävijät kertoilivat kokemuksiaan viime vuoden Jukolasta ja jakoivat hyviä neuvojaan seuraavan päivän suoritukseen.

En onneksi ollut ainoa jännittäjä sillä kaiken kaikkiaan mukana oli neljä ensikertalaista, kaksi Venloissa ja kaksi Jukolassa. Meistä kaikki myös ovat aloittaneet suunnistusharrastuksen vasta tänä vuonna. Ei ihme, että vähän puntit tutisivat.

Perillä Mikkelissä joukkueitamme odotti mukava kotimajoitus, sillä vanhempani asuvat Mikkelissä. Valtasimme siis heidän talonsa viikonlopuksi, kun he katsoivat paremmaksi poistua mökille. Suuri kiitos vielä kerran! Perjantai-ilta meni työn touhussa ja tutustuessa toisiimme, sillä monet kasvot olivat tuttuja mutta emme kaikki tunteneet toisiamme. Ihanaa oli kuitenkin huomata, että intohimo samoja asioita kohtaan, lääketiedettä ja suunnistusta, tuo melko samanhenkisiä ihmisiä yhteen ja tutustuminen oli helppoa ja joukkuehenki syntyi helposti. Kävimme tutustumassa vielä lähes yömyöhällä kisapaikkaan ja varaamassa itsellemme telttapaikan, joka toimisi huoltopisteenä ja tietenkin poikien majapaikkana heidän öisten osuuksien juoksijoille.

Telttapaikan etsiminen oli kyllä oma ohjelmanumeronsa, sillä parhaat paikat oli tietenkin jo viety. Paikan löytämistä vaikeutti myös se, että monet olivat melko lailla myös liioitelleet tilan tarvettaan ja varanneet huiman suuria alueita muutamille teltoilleen. Yritimme jopa neuvotella itsellemme paikkaa tällaiselta vallatulta alueelta mutta neuvottelut kariutuivat vastapuolen epädiplomaattiseen neuvottelutaitoon. Totesimme, että meidän on parempi etsiä paikka jostain vähemmän vihamieliseltä alueelta. Ratkaisu osoittautui oikeaksi ja loputa tiukka telttaraatimme hyväksyi löytämämme paikan, josta kehkeytyi pienellä kirveen heiluttelulla ihan kelpo leiri. Perjantaina majapaikalla tehtiin vielä viimeistelyharjoituksia. Käytiin vielä läpi reitinvalintaan liittyviä asioita ja tehtiin suunnanottoharjoituksia sekä käytiin tulevan kisan kulkua läpi.

Huolimatta siitä, että perjantai-ilta vähän venähti, ponkaisimme kaikki ylös jo varhain ja aloimme valmistautua päivän koitoksiin. Jukolan joukkue suuntasi leiripaikan viimeistelyyn kisapaikalle ja me Venlat jäimme rauhassa valmistautumaan kolmelta alkavaan koitokseemme. Ohjelmaamme kuului lähinnä ruoka- ja juomatankkausta, koska tiedossa oli pitkä ja kuuma päivä, sillä aurinko alkoi porottaa siniseltä taivaalta puolen päivän aikaan. Säätoiveena olisi ollut pilvipouta mutta ei kai sitä auringonpaisteesta hirveästi viitsi valittaa, kun pojilla taisi mennä aika monta osuutta vesisateessa…

Venla-joukkueemme suuntasi kisapaikalle järjestäjien bussikuljetuksella, joka aiheutti hieman hampaiden kiristelyä ja paniikkia. Aikataulut menivät nimittäin turhan tiukoiksi, kun emme mahtuneetkaan ensimmäisen bussin kyytiin ja toinen bussi porhalsi suoraan ohitsemme ollessaan jo täynnä. Tästä pitää siis antaa hieman noottia järjestäjille: 20 minuutin bussivälit ovat turhan pitkät, kun samaan aikaan kisapaikalle pyrkii sekä kilpailijat että katsojat eli satamäärin ihmisiä.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Avausosuuden juoksijamme Jenna pääsi lopulta ajoissa lähtöviivalle. Venlojen viestin lähtö tapahtuu yhteislähtönä ja lähtö tapahtui rynnäkkökiväärin tahdittamana ja ensimmäiset sadat metrit juostiin raviradan puolikas kiertäen eli melko vauhdikas startti.

Venlojen joukkue oli omaan suoritukseensa lopulta enemmän kuin tyytyväinen ja ylitti kaikki tavoitteensa. Mukana siis kaksi vasta-alkajaa ja silti sijoitus parani viime vuotisesta vajaa 50 sijaa ja olimme lopputuloksissa sijalla 717. Kaikki juoksivat hienon suorituksen ja tyytyväisimpiä itseensä taisivat olla minä ja Nelly, sillä omasta mielestämme taisimme ylittää itsemme valtavasta jännityksestä ja kokemattomuudestamme huolimatta. Etenkin Nellyn suoritusta pitää hehkuttaa, sillä hän tuli maaliin reilusti (yli minuutin) ennen vaihdon sulkeutumista ja joukkueemme säästyi yhteislähdöltä.

Venlojen juostua viestinsä alkoi Jukola-joukkueen lähdön odotus. Jukolan viestin lähtöhän tapahtuu klo 23 eli auringon juuri laskiessa. Pimeimmät pätkät sattuvat siis osuuksien 1.-2. juoksijoille ja kolmaskin osuus juostaan vielä aamuhämärässä. Miesten lähtöä tahditti myös rynnäkkökiväärin antama lähtölaukaus. Jukolan viestin lähtö on suurempi tapahtuma kuin Venlojen ja yleisöä oli paikalla tuhansia. Lähtö on kyllä kerrassaan komeaa katsottavaa sillä juoksijoiden otsalamppujen välke, yleisön kannustus ja yli tuhannen miehen juoksun jylinä toivat raviradalle hienon tunnelman. Lähellä ravirataa tuntui kuinka maa suorastaan jytisi juoksijoiden vilistäessä ohi.

Jukolan viesti meni Functio Laesalta myös erinomaisesti lukuun ottamatta pientä kauneusvirhettä. Toisella osuudella jäi nimittäin yksi rasti leimaamatta ja tästä oli seurauksena joukkueen hylkääminen. Joukkue sai kuitenkin juosta viestin loppuun ja hylkäyksestä huolimatta kaikki juoksivat osuutensa erinomaisesti ja tekivät upeita suorituksia. Ja koska kyseisellä rastilla mitä ilmeisimmin käytiin, voidaan joukkueen yhteisaika laskea yhteen ja verrata hyvällä omalla tunnolla sitä muihin joukkueisiin. Laskemalla ajat yhteen Jukolan vietin tavoite eli tuhannen joukkoon selviytyminen ja muiden lääkisjoukkueiden peittoaminen täyttyivät, sillä sijoitus olisi ollut 900 paikkeilla.

Kaiken kaikkiaan Functio Laesan suunnistusjoukkueet voivat olla itsestään todella ylpeitä. Ensi vuonna viestit juostaan Hyvinkäällä ja ainakin allekirjoittanut aloittaa jo valmistautumisen siihen ja toivoo, että sama porukkaa kokoontuu Hyvinkäällä vajaan vuoden kuluttua!

P.S. Kirjoituksessa lainattu myös suunnistusjaoksemme Anselmin mietteitä Venlojen ja Jukolan viestin vaiheista ja kiinnostuneille löytyy tarkempia tuloksia Jukola 2009 tulossivuilta joukkuueen nimellä Functio Laesa.

Blogit

Kestävää kehitystä

On tärkeä ajatella vihertävästi ja ekologisesti. Tämä on huomattu myös valtionhallinnossa. Mitä uutta mukamas? Olen aina pyöräillyt säässä kuin säässä, kompostoinut jo 20 vuotta, kierrättänyt kaikkea mahdollista naurettavuuksiin asti. Vaikkapa vaatteeni: valtaosan olen tyrkyttänyt äidilleni, joka käyttää niitä aikansa kunnes markkinoi niitä nuoremmalle siskolleni. Hän on valitettavasti eri mallia ja aivan eri sukupolvea kuin minä, joten ”nuorekkaat” kuteeni ovat ilmeisesti päätyneet hissun kissun Hervannan UFF- laatikkoon. Kukapa tietää. Olen jo kauan leuhkinut autoni alhaisella polttoaineen kulutuksella ( sitäkin naurettavaksi asti) ja suosinut lähiruokaa ( no, australialaisia shiraz-viinejä ei lasketa). Nyt tämä maailmojasyleilevä ajattelutapa on levinnyt myös työpaikalleni.

Itä-Suomen lääni on iso ja kaunis, mutta etäisyydet on aika järkyttäviä. Kun lähden tarkastusmatkalle, voisin ajaa junalla. Tai ottaa talon virka-auton, jos sellainen on vapaana ( useimmiten ei). Kaikkein suositeltavin on näiden yhdistelmä. Vain äärimmäisessä hädässä voi ajaa omalla autolla, sillä siitä maksettavat kilsakorvaukset ovat liikaa tiukan taloudenpidon aikana. Päiväseltään ei täältä Saimaan rannalta Ylä-Savossa tai Pielisen Karjalassa juuri käydä muuta kuin kääntymässä, mitä oma työni ei tarkalleen ottaen ole. Joskus on yövyttävä, mutta vain Valtion hankintakeskuksen kilpailuttamissa majoitusliikkeissä. Kallista sekin...Pitäisi varmasti hankkia salarakkaita eri paikkakunnille, jottei kuluttaisi kalliita valtionvaroja hotellimaksuihin.

Uusin sankarisuoritukseni ekologisen matkustamisen saralla on seuraavanlainen: Ensin vaihdoin farkut verkkarihousuun... Sitten ajoin junalla Pieksämäelle ja siitä verkkaisesti kolkuttelevalla lättähatulla...siis kiskobussilla mm. Vihtarin ja Viinijärven metropolien kautta Joensuuhun. Vaunussa oli todella tunnelmaa, lämpötila hipoi 40 astetta eikä meitä kiusattu turhalla tuuletuksella. Aamulla kuittasin reippaana virka-Skodan Joensuun virastotalolta. Autotalliin pääseminen edellyttää, että avainlätkäni on ohjelmoitu uudelleen, jotta pääsen hissillä metriäkään alaspäin. No matkaan vaan - maisemat hivelevät silmää. Kun Pielinen kaartuu joeksi, se lipuu sillan alta etsien sopivaa uomaa, kunnes löytää sen vähän etelämpänä. Mieletöntä. Tällaisen voimin sitä voi tehdä täysipainoisen työrupeaman, jossa vaaditaan kaikkien alojen erikoisasiantuntijuutta, jota minulle kuvitellaan olevan.

Kun palaan virastotalolle, on jo ilta hämärtymässä. Aloitan monimutkaisen taistelun autotallin oven kanssa. Ovilätkäni ei toimi, koska siinä vaaditaan jotain koodia ( mitä minulle ei ole ohjelmoitu). Onneksi voin sammuttaa auton, kaivella nipusta oven avaimia ja pujahtaa kaniiniluukusta sisään. Riittävästi kun painelee kaikenlaisia nappuloita, saa ovenkin auki. Mutta vain 30 sekunniksi. Auto on sompailtava sisään tolppia ja kulmia väistellen ja parkkeerattava johonkin vero-Avensiksen ja polliisiautojen väliin. Jonka jälkeen on jätettävä avaimet lukittuun autoon ( siis miten??). Edessä on vielä seikkailuretki ulos autotallista. Virastotalolla kun on remontti ja ajoittain sähköt poikki- kiva jos sellainen yllättää näin ilta-aikaan. Onneksi tuuletusluukuista, viemäriputkista ja muista exit-kilvin varustamattomista aukoista pääsee ulos rakennustyömaalle ja ihmisten ilmoille.

Kokemukselle vetää vertoja vain aiempi Amazing Raceni, jolloin untuvikkona yritin löytää Mikkelin virastotalon autotallista ulos. Eksyin katakombeihin, jotka toivat mieleeni Viisikko-kirjojen pakomatkat merenalaisesta Cornwallin luolastosta.

Edessä on vielä tiivistunnelmainen junamatka saunan kaltaisessa kiskobussissa, joka vaihteeksi odottaa 15 min Heinäveden asemalla vastaan tulevaa kollegaansa. Rata kun on yksiraiteinen ja kohtaamiset on hoidettava tietyillä levikkeillä, minkä hyvin junanlähettäjän pojantyttärenä tiedän. Viivytys aiheuttaa Pieksämäen asemalla melkoisen bluesin, kaikki vaihtojunat viivästyvät. Reilun kolmen tunnin matkan jälkeen vaapun asemalta kohti polkupyörätelinettä. Viileän raikas yöilma tuulettaa tuskanhien pois. Sieluni on keveä, olenhan vihreä virkamies, joka toimii kauramoottorilla, käy ahon laitaa ilman paitaa, ajattelee vain hyödyttömiä ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään. Onnellista kesää kaikille!

Blogit

Vaikuttavatko omakohtaiset sairauskokemukset lääkäriyteen?

Kuva: Reima Kangas

Muutamia viikkoja sitten potilas puuskahti kollegani vastaanotolla: ”Miten voisit ymmärtää, kun et ole itse joutunut koskaan tällaista kokemaan?”

Vastaavanlaisen kysymyksen on kohdannut varmasti moni muukin lääkäri työuransa aikana.

Anekdootteja siitä, miten lääkäreiden omakohtaiset sairauskokemukset kartuttavat lääkäreiden empatiakykyä ja ymmärrystä, viljellään runsaasti. Tutkimusnäyttö anekdoottien tueksi uupui pitkään kunnes pari vuotta sitten julkaistu laaja brittitutkimus osoitti, että niissä piilee ainakin totuuden murunen.

Kyseisessä tutkimuksessa kartoitettiin haastatteluiden ja kyselyiden avulla, miten omakohtaiset sairauskokemukset vaikuttivat lääketieteen opiskelijoiden tenttimenestykseen, vastavalmistuneiden lääkäreiden valmiuksiin sekä nuorten ja erikoislääkäreiden ammatillisiin asenteisiin ja potilaskohtaamisiin.

Kolikolla näytti kuitenkin olevan kaksi puolta.

Omakohtaisilla sairauskokemuksilla havaittiin olevan haitallisia seurauksia lyhyellä tähtäimellä, sillä opiskeluaikana vakavasta sairaudesta kärsineiden kandien todettiin olevan ahdistuneempia, ja heidän tenttimenestyksensä oli heikompaa kuin muiden luokkatovereiden. Lisäksi ne kandit, joiden läheiset olivat olleet vakavasti sairaita parin edellisen vuoden aikana, kärsivät useammin masennuksesta. Myös vakavaa sairautta poteneet vastavalmistuneet lääkärit kokivat olevansa työelämään siirtyessään heikommin valmistautuneita kuin opiskelutoverinsa.

Tummalla pilvellä oli silti hopeareunus. Tutkimuksessa haastatellut vastavalmistuneet ja erikoislääkärit näet kokivat, että omakohtaiset sairauskokemukset olivat tehneet heistä empaattisempia ja potilaskeskeisempiä lääkäreitä. Samoin työuraansa aloittelevat lääkärit, jotka eivät itse olleet koskaan kärsineet vakavasta sairaudesta, mutta olivat joutuneet todistamaan läheisensä tai hyvän ystävänsä sairautta, tunsivat olevansa tavanomaista valmiimpia kliiniseen työhön. Osa lääkäreistä totesikin omakohtaisten sairauskokemusten tuovan pitkällä tähtäimellä sellaista ymmärrystä, mitä pelkkiä oppikirjoja lukemalla ei voi hankkia.

Olisi mielenkiintoista kuulla suomalaisten lääkäreiden ja hoitajien ajatuksia siitä, miten omalle kohdalle sattuneet sairauskokemukset ovat vaikuttaneet ammatissa jaksamiseen, potilaskohtaamisiin ja asenteisiin. Kollegani tapauksessa omakohtaiset kokemukset toivat enemmän ymmärrystä, kuin mitä potilas osasi ensi kädessä odottaakaan.

Kirjoittaja on helsinkiläinen nuori lääkäri.

Lähteet:

Woolf Katherine, Cave Judith, Mc Manus Chris, Dacre Jane E. Medical Education 2007; 5:7:50. 'It gives you an understanding you can't get from any book.' The relationship between medical students' and doctors' personal illness experiences and their performance: a qualitative and quantitative study.