Kohti uutta vuotta ja St. Luciaa

Olemme saapuneet purjehduksemme viimeiseen etappiin, St. Lucialle, jossa vastaanotamme uuden vuoden. Tänne St. Lucialle saavuimme Grenadan valtiosta, johon kuuluu kaksi isompaa saarta, Grenada ja Carriacou, sekä joukko pieniä saaria.

Tobago Caysilta lähdimme 27.12. kohti Grenadaa. Ensin tosin poikkesimme Union Islandilla hoitamassa tullivelvollisuudet. Purjehdusmatkan aikana saimme oppia niin purjehduksesta kuin matkailulääketieteen saloista.

Purjehdimme suotuisissa tuulissa polttavan auringon alla. Jo tutuksi käyneet lentokalat viihdyttivät meitä, yksi meistä sai jopa tuntea lentokalan suomut ihollaan.

Grenadaan saavuimme sunnuntaina illan suussa. Ensimmäistä kertaa matkan aikana kiinnityimme laituriin ja satamapalvelut olivat erinomaiset. Osa syöksyi heti sataman uima-altaaseen sekä ilmastoituihin, jäätäviin suihkutiloihin. Suihkuhuuma hieman laantui, kun tarjolla oli vain kylmää vettä heikolla paineella. Näistä rannan herkuista huolimatta pyöritimme urhoollisesti edelleen vahtivuoroja yötä päivää, mitä ohikulkeneet aseistetut yövartijat hieman naureskelivat.

Maanantain 28.12. käytimme tutustuen tähän vehreään ja kumpuilevaan saareen. Kävimme pienemmissä porukoissa kiertoajeluilla. Ryhmämme pääsi tutustumaan Grand Etangin sademetsäalueeseen sekä uimaan vesiputouksen juurelle. Kiertoajelun aikana kuljettajamme esitteli meille saaren ihmeitä, ”kasvaahan saarella mitä vaan, mitä istuttaa”. Erityisesti mieleen jäivät muskottipähkinäviljelmät. Grenadahan on maailman toiseksi suurin muskottipähkinän tuottaja heti Indonesian jälkeen. Kuljettajan puheesta sai käsityksen, ettei ole vaivaa eikä ongelmaa mitä muskottipähkinä ei hoitaisi. Lopuksi tutustuimme kävellen saaren pääkaupunkiin St. Georgesiin, joka oli pullollaan risteilyturisteja.

Illalla saimme kokea matkamme ensimmäisen trooppisen sadekuuron, ilmat ovat siis olleet erittäin suotuisat.

Seuraavana päivänä purjehdimme Grenadan pohjoisimmalle saarelle, Carriacoulle. Rohkeimmat jättivät jo pahoinvointilaastarit pois, mikä nopeasti kostautui reippaassa tuulessa purjehtiessa. Carriacoulle saavuimme illan jo hämärtyessä. Kävimme kuitenkin aistimassa saaren tunnelmaa. Jo hiljentyneessä kylässä asui leppoisaa väkeä, eräskin herra avasi baarinsa uudelleen vain meitä varten. Senkin baarin sulkeuduttua kyläläiset vielä järjestivät meille kyydityksen läheisen kylän rantakuppilaan, jossa nautiskelimme Piña Coladaa rantahiekassa istuen.

Tänään lähdimme liikkeelle jo kello viisi aamulla, mutta tuulet eivät olleet suotuisat, joten emme vielä päässeet St. Lucian jo kiinni menneeseen satamaan. Olemmekin nyt ankkurissa sataman edustalla keräämässä voimia huomisiin uuden vuoden juhliin. Tämän päiväinen purjehdus oli kuitenkin tuulista huolimatta antoisa. Saimme viimeisetkin matkailulääketiede-esitelmät pidettyä sekä ahkerasti bongasimme meren asukkeja. Saldona oli yksi kaukainen valas, delfiiniparvi aivan aluksemme vieressä (vai olivatko ne pyöriäisiä?) sekä lentävä kala, jonka ajattelemme olleen miekkakala.

Purjehduksemme alkaa olla jo lopussa mutta vielä on edessä yhteiset uuden vuoden juhlat. Niistä ja muista St. Lucian ihmeistä lisää seuraavassa blogissa.

Riemuisaa uutta vuotta toivottaen Miia, Taina ja muut kurssilaiset

Lähetä

Tulosta

Jaa