Olen itse Aslakissa vasta aloittaneena ja valitettavasti huomasin että olen ainoa jolla on kunto ja terveys aivan pohjamudissa. Meitä on 10 tässä ryhmässä ja tosiaan jollain voi olla vähän olkapää vaivaa tai jotain muuta mutta yleiskunto on kaikilla keskivertoa parempi. Yksi muu lisäkseni on myöntänyt sairastuneensa masennukseen ja yksi yleiskuntonsa hyvin heikoksi. Ylipainoisia ei ole muita kuin minä.Ihmettelin oikein että mihin ryhmään tulin mukaan.
Tutkimustulos kuulostaa tutulta; työkaveri oli kolme päivää, tuli pois ja sanoi, ettei hän saanut sieltä sitä, mitä luuli saavansa.
Toinen kollega kertoi, että oli mukava päästä maalta kaupunkiin, kun saattoi käydä kunnon kaupoissa ja teatterissa.
Pelkästään näiden kahden kommentin perusteella en ole halunnut osallistua kuntoutukseen. Ei sitä ole tosin tarjottukaan, vaikka minussa olisi montakin kuntoutettavaa kohdetta. Ainoastaan iälle ei mahda kuntoutuskaan mitään.
Uutisessa kiinnitti huomiota se, että sanottiin etteivät korkean riskin omaavat työntekijät päässeet Aslakiin. Käytännön työterveyslääkärinä olen pikemminkin kokenut niin, että kuntoutukseen oli hankala motivoida niitä, jotka olisivat sitä eniten tarvinneet. Etukäteen tiedossa on, että joutuu paneutumaan elämäntapoihinsa ja harrastamaan liikuntaa, ja ratkaisu lähteä kuntoutukseen on helpompi niille, joilla on valmiiksi jo esim. liikunnasta myönteisiä kokemuksia.
Tätä asiaa on syytä vakavasti pohtia.
Pakottaakaan kuntoutukseen ei ketään voi.
Minulla on ASLAK kuntoutus paraikaa menossa. Viimeinen jakso tulossa elokuussa. Kurssista on pelkkää hyvää kerrottavaa: olen lisännyt säännöllistä liikuntaa, kiinnitän huomiota mitä syön, kalenteria osaan täyttää paremmin ja olen saanut uusia ideoita työni ja työyhteisöni kehittämiseen. Sitähän tämä ei vielä takaa, että positiiviset muutokset olisivat pysyviä. Luultavasti Aslak-kurssien järjestämisessä on eroavaisuuksia. Tuo kuntoutukseen otettavien valinta on varmaan myös hyvin tärkeää.
Aslak aikanaan oli erään kelan kuntoutuksen asiantuntijaylilääkärin "kuningasajatus". Perustuu liialti siihen, että mukamas laitoskuntoutuksessa voitaisiin vaikuttaa jotenkin työhön tai sen tekemiseen. Itse en ole koskaan uskonut siihen mahdollisuuteen. Ergonomia on todettu aikoja sitten jo tehottomaksi noilla samoilla mittareilla. Työn kehittäminen tapahtuu työpaikalla, ja vain jos työnantaja on siihen sitoutunut! Turha mennä kuntoutuslaitokseen ja valittaa siellä työoloja. Eihän työhön pysty vaikuttamaan työterveyshuoltokaan, vaikka on paljon lähempänä työpaikkaa! Kahta tärkeää teemaa en ole kuullut näissä yhteyksissä käsiteltävän: vitutuksen vähentäminen ja kokonaisvaltainen elämänhallinta. Jos nuo olisi kohdallaan, niin silloin vois kuvitella että ihmiset voisivat paremmin. Totuus kun on se, että se muu elämäntilanne kuin työ on voittopuolisesti monellakin viturallaan. Ja jos elämänhallinta olisi ok, niin ei monenkaan tarvis pulloonkaan tarttua.
Aslak-kuntoutus ei vähennä työkyvyttömyyden riskiä
Ursula Grönvall Ursula Grönvall, 8.5.2012 10:33Kansaneläkelaitos tuki Aslak-kuntoutusta 33 miljoonalla eurolla vuonna 2010. Väitöstutkimuksen mukaan kuntoutettujen koettu yleinen ja psyykkinen terveys ei parantunut kontrolliryhmään verrattuna.
Uusin viesti 11.5.2012 10:54