Re:Diabetes voi parantua kokonaan solusiirron avulla
15.3.2012 12:52
Hollannin Leidenissa on saatu hyviä tuloksia solusiirroista diabeetikoille.
Henkeä uhkaava hypoglykemia on kadonnut kokonaan. Enin osa potilaista on
myös päässyt irti insuliinilääkityksestä.
Uudet insuliinintuottajasolut istutetaan maksaan, ei haimaan.
Diabetes-potilaan haima ei tuota riittävästi insuliinia, joka hajottaisi
vereen ravinnosta kertyvän sokerin.
– Diabeteksen hoito on pysynyt samana viimeisimmät 90 vuotta,
hollantilaisen Leidenin yliopiston diabetologian professori Eelco de
Koning sanoo.
– Insuliini on parantunut laadultaan, mutta sitä on pistettävä neljästi
vuorokaudessa. Verensokerin taso on mittattava 3–4 kertaa päivässä
sormenpään verinäytteen avulla.
Siirtosolut toimivat maksassa
De Koening uskoo, että merkittävää helpotusta löytyy tulevaisuudessa
siirtosolutekniikasta. Toistaiseksi siirretyt solut ovat olleet peräisin
elinluovuttajilta. Suuria potilasmääriä voidaan kuitenkin hoitaa vain
kantasoluista kasvatuilla soluilla.
Vuoden 2007 jälkeen Leidenin yliopistosairaalassa on hoidettu 11 diabeetikkoa
siirtosoluilla.
– Tavoitteemme on ollut estää hypoglykemia, joka on suurin diabeetikkoa
uhkaava vaara. Siinä olemme onnistuneet toistaiseksi kaikkien potilaiden
kohdalla, de Koening sanoo.
Hypoglykemiassa verensokeri laskee vaarallisen alas. Potilas menettää tajunsa
ja voi jopa kuolla.
– Hypoglykemian hoidossa olemme onnistuneet sataprosenttisesti. Kaikki
potilaat ovat päässeet eroon näistä oireista. Useimmat ovat päässeet eroon
myös insuliinipiikityksestä. Vajaa kolmannes potilaista tarvitsee yhä
insuliinia, mutta vähemmän kuin ennen. He pärjäävät nyt yhdellä pistoksella
vuorokaudessa.
Elinsiirto letkua pitkin
Toistaiseksi De Koeningin ryhmä on eristänyt insuliinia tuottavia Langerhansin
saarekkeita siirtoelimistä eli onnettomuuksien uhreilta.
Haimaa on lähes mahdoton irrottaa ja siirtää kokonaisena – mutta sitä ei
tarvitakaan. Langerhansin solut sijaitsevat haimassa omina saarekkeinaan.
Noin millin kokoisessa saarekkeessa on noin 2 000 solua.
Saarekkeet eristetään ”tehtaassa”, joka on äärimmäisen puhdas laboratoriotila.
Haima pilkotaan, saarekkeet erotetaan, puhdistetaan ja säilötään
infuusionesteeseen.
– Prosessi on äärimmäisen monimutkainen, de Koening kuvaa. – Osa
saarekesoluista kuolee. Haimassa on noin miljoona saareketta, mutta saamme
niistä talteen noin 600 000.
Seuraava vaihe on helppo sekä potilaan että lääkärin kannalta. Solusaarekkeet
siirretään tiputusnesteen mukana potilaan maksaan. Operaatio kestää
parikymmentä minuuttia, ja se tehdään paikallispuudutuksessa. Se on helppo
myös toistaa tarvittaessa.
– Langerhansin solut kiinnittyvät hyvin maksaan ja alkavat toimia siellä. Emme
edes yritä siirtää niitä haimaan, koska se olisi liian vaarallista. Haimaa
ei tarvitse kuin kerran tökätä instrumentilla, ja se tulehtuu, de Koening
kertoo.
Harvojen herkkua, toistaiseksi
Siirtohaimoja on Hollannissa tarjolla vuodessa noin 60. Yhden potilaan hoitoon
tarvitaan kaksi haimaa. Kliiniseen hoitoon voidaan siis päästä vain muilla
keinoin, kantasolutekniikalla, mutta tätä on kokeiltu vasta eläimillä.
– Haimassa on kantasoluja, joista voimme tehdä Langerhansin soluja, mutta
niitä on saatavilla tarpeeseen nähden liian vähän, de Koening sanoo.
Toimiva ratkaisu voi löytyä istukan tai napanuoran kantasoluista, mutta
tutkimus vaatii vielä paljon aikaa ja rahaa, de Koening tunnustaa.
Solusiirto on elinsiirto, jonka vuoksi potilas joutuu loppuiäkseen
hylkimisenestolääkitykselle, ellei soluja pystytä suojaamaan
immuunijärjestelmältä esimerkiksi kapseloimalla ne.
– Diabetes on autoimmuunireaktio, jossa elimistö hyökkää omien solujen
kimppuun. Ehkä vieraat solut selviävät tässä tilanteessa jopa omia paremmin,
de Koening miettii.
– Uskon, että tästä tulee joidenkin vuosien kuluttua toimiva hoito – Ei ehkä
aluksi täydellinen, mutta riittävän hyvä.
De Koening kertoi diabetestutkimuksesta Euroopan tiedetoimittajaliiton Eusjan
tilaisuudessa Leidenissa viime perjantaina.
Uusin viesti
15.3.2012
12:52
Ilmoita asiattomasta viestistä
Re:Diabetes voi parantua kokonaan solusiirron avulla
15.3.2012 12:52Hollannin Leidenissa on saatu hyviä tuloksia solusiirroista diabeetikoille. Henkeä uhkaava hypoglykemia on kadonnut kokonaan. Enin osa potilaista on myös päässyt irti insuliinilääkityksestä.
Uudet insuliinintuottajasolut istutetaan maksaan, ei haimaan.
Diabetes-potilaan haima ei tuota riittävästi insuliinia, joka hajottaisi vereen ravinnosta kertyvän sokerin.
– Diabeteksen hoito on pysynyt samana viimeisimmät 90 vuotta, hollantilaisen Leidenin yliopiston diabetologian professoriEelco de
Koning sanoo.
– Insuliini on parantunut laadultaan, mutta sitä on pistettävä neljästi vuorokaudessa. Verensokerin taso on mittattava 3–4 kertaa päivässä sormenpään verinäytteen avulla.
Siirtosolut toimivat maksassa
De Koening uskoo, että merkittävää helpotusta löytyy tulevaisuudessa siirtosolutekniikasta. Toistaiseksi siirretyt solut ovat olleet peräisin elinluovuttajilta. Suuria potilasmääriä voidaan kuitenkin hoitaa vain kantasoluista kasvatuilla soluilla.
Vuoden 2007 jälkeen Leidenin yliopistosairaalassa on hoidettu 11 diabeetikkoa siirtosoluilla.
– Tavoitteemme on ollut estää hypoglykemia, joka on suurin diabeetikkoa uhkaava vaara. Siinä olemme onnistuneet toistaiseksi kaikkien potilaiden kohdalla, de Koening sanoo.
Hypoglykemiassa verensokeri laskee vaarallisen alas. Potilas menettää tajunsa ja voi jopa kuolla.
– Hypoglykemian hoidossa olemme onnistuneet sataprosenttisesti. Kaikki potilaat ovat päässeet eroon näistä oireista. Useimmat ovat päässeet eroon myös insuliinipiikityksestä. Vajaa kolmannes potilaista tarvitsee yhä insuliinia, mutta vähemmän kuin ennen. He pärjäävät nyt yhdellä pistoksella vuorokaudessa.
Elinsiirto letkua pitkin
Toistaiseksi De Koeningin ryhmä on eristänyt insuliinia tuottavia Langerhansin saarekkeita siirtoelimistä eli onnettomuuksien uhreilta.
Haimaa on lähes mahdoton irrottaa ja siirtää kokonaisena – mutta sitä ei tarvitakaan. Langerhansin solut sijaitsevat haimassa omina saarekkeinaan. Noin millin kokoisessa saarekkeessa on noin 2 000 solua.
Saarekkeet eristetään ”tehtaassa”, joka on äärimmäisen puhdas laboratoriotila. Haima pilkotaan, saarekkeet erotetaan, puhdistetaan ja säilötään infuusionesteeseen.
– Prosessi on äärimmäisen monimutkainen, de Koening kuvaa. – Osa saarekesoluista kuolee. Haimassa on noin miljoona saareketta, mutta saamme niistä talteen noin 600 000.
Seuraava vaihe on helppo sekä potilaan että lääkärin kannalta. Solusaarekkeet siirretään tiputusnesteen mukana potilaan maksaan. Operaatio kestää parikymmentä minuuttia, ja se tehdään paikallispuudutuksessa. Se on helppo myös toistaa tarvittaessa.
– Langerhansin solut kiinnittyvät hyvin maksaan ja alkavat toimia siellä. Emme edes yritä siirtää niitä haimaan, koska se olisi liian vaarallista. Haimaa ei tarvitse kuin kerran tökätä instrumentilla, ja se tulehtuu, de Koening kertoo.
Harvojen herkkua, toistaiseksi
Siirtohaimoja on Hollannissa tarjolla vuodessa noin 60. Yhden potilaan hoitoon tarvitaan kaksi haimaa. Kliiniseen hoitoon voidaan siis päästä vain muilla keinoin, kantasolutekniikalla, mutta tätä on kokeiltu vasta eläimillä.
– Haimassa on kantasoluja, joista voimme tehdä Langerhansin soluja, mutta niitä on saatavilla tarpeeseen nähden liian vähän, de Koening sanoo.
Toimiva ratkaisu voi löytyä istukan tai napanuoran kantasoluista, mutta tutkimus vaatii vielä paljon aikaa ja rahaa, de Koening tunnustaa.
Solusiirto on elinsiirto, jonka vuoksi potilas joutuu loppuiäkseen hylkimisenestolääkitykselle, ellei soluja pystytä suojaamaan immuunijärjestelmältä esimerkiksi kapseloimalla ne.
– Diabetes on autoimmuunireaktio, jossa elimistö hyökkää omien solujen kimppuun. Ehkä vieraat solut selviävät tässä tilanteessa jopa omia paremmin, de Koening miettii.
– Uskon, että tästä tulee joidenkin vuosien kuluttua toimiva hoito – Ei ehkä aluksi täydellinen, mutta riittävän hyvä.
De Koening kertoi diabetestutkimuksesta Euroopan tiedetoimittajaliiton Eusjan tilaisuudessa Leidenissa viime perjantaina.
Uusin viesti 15.3.2012 12:52 Ilmoita asiattomasta viestistäIlmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.